Jos viimeksi tehtiin kuvapainoitteinen, niin jos tällä kertaa muutama biisi ja fiilistelyä. Mulla on jotenkin kutina siitä, että joskus munkin toiveet toteutuu. Koko vuoden on odotettu sitä hetkeä josta viime vuonna laulettiin ja lupailtiin. Joko joulu tai sitten ripsen puhaltaminen glögimukiin teki taijan ominaisuuksiaan ja alkoi muistuttaa sitä miltä koko vuoden olisi pitänyt muistuttaa " pari kuukautta, epävarmuutta, sä sanoit kaikki ongelmat ratkevat, taakka painava, koitan tsempata, sä lupasit kaljat tarjota, rahat loppu ja muija jätti, kortti lähti en päässyt duuniin, tänä vuonna mentiin pohjiin, mutta tästäkin jäätiin henkiin, tää vuosi oli harmaan synkkä, ensvuonna on nousu jyrkkä, uusivuos kaikki uutta hienoo, kaikki muuttuu jos jaksaa uskoo.."
Luulin ja ehkä hetken ehtisin elämään siinä ajatuksessa että ehkei tässä nyt enää onni tule kyläilemään kuin pikavisiitilla. Kuitenkin olen nyt erimieltä itseni kanssa ja aijon sanoa sen ääneen. Oikeastaan syksystä asti jo olen havainnut että mikäs tässä nyt on huonosti, mutta en ole päästänyt sitä olotilaa valtaamaan koko kehoa ja nyt se on saanut tästä hulttionuoresta kopin viimeinkin. Varautukaa siihen että vuoden hymypoika tulee perjantaina reserviläisenä kotiin ja viskaa huolet ja murheet mereen !
"Teejii tonttu"
"Juhannus, joulu ja uusvuos kiinni.."
Kevät tulee, no onhan siihenkin aikaa, mutta aikakin tuntuu lentävän hurjan nopeasti. Itseasiassa tietyn asian takia toivon että kevät tulee nopeasti, ja sitten mun lellikki leluni kannalta toivon että talvi on HYYYVIN pitkä. Koska ja miksi, no siksi että mun "persdyno" ja lompakon sisusta on erimieltä tarpeellisten tiehen välitettyjen hevosvoimien määrästä. Mun peppuni alkaa joko liian vaativaksi tai sitten sitä ei saa liikkeelle alle 300hepan. Musta vaan vähän väliä tuntuu, ettei youtubesta katsotut tuhannen hevosen nissanin suloisuudet kyllä avita missään muussa kuin ajatuksista uudesta muodista.. "Kun avaan lompakkoni, minusta tuntuu ettei raha ole enää muodissa."
Muttamutta, mitähän mä tänne kirjoittelisin. Paljon sanottavaa mutta siltikään sanat ei tahdo löytää paikoilleen. Uudenvuoden lupausta mun piti tännekkin tänään julkistaa, mutta totta puhuen entiedä miten sen sanoa. Pelaan yksikseni kivi, paperi, sakset peliä ja koitan saada vaihtoehdoista sen oikean tyylin kirjoittaa.
No kuitenkin uudenvuoden lupaus/kset tulee tässä;
Vietä aikaa niiden henkilöiden kanssa joiden seurassa tunnet itsesi itseksi ja jos joskus jokin asia ärsyttää, niin muistele näitä; "Onnellisuus ei löydy etsimällä mitä on vailla,vaan huomaamalla se, mitä ympärillä on." "Päivän helmiä eivät ole saamasi kohteliaisuudet, eivätkä palautteet, vaan se ilo, jota olet kylvänyt." "Hymyilemiseen tarvitaan 26 lihasta, mutta murjotukseen 62. Mitäpä suotta itseään vaivaamaan !"
Mitä ikinä teetkään, tee se suurella sydämellä. Suuret sydämet muistuttavat suuria meriä, Ne eivät koskaan jäädy.
Aloitetaan tämäkin biisillä joten taas, pistä biisi soimaan ja ole osa minua.
Niinkun lupasin, ainakin hetkiseksi itselleni niin tulen nyt laittamaan reissusta muutaman otoksen tänne. Tuli huomattua ettei tolla putkella saa niinkään kivoja kuvia ulkona isoista artikkeleista.(..tekosyitä keväälle uuden putken ostoon..) Tuli myös luvattua, että lauantaina lähden aamusta kuvailemaan kaupungille mutta mutta.. Ostin sitten vaan suotimen ja kaks huulikorun palloa...
Koska lime ja sol. Meksikolainen on parasta.
"Me mennään tonne!"
Just colorways or anyways ihan yks ja kuus.
USDUSDUSD
Joulupukin pikkuapurit
Mäkin oon nähny tänä vuonna lumiukon !
Sen voi seiniltä lukea, mitä kaikki odottaa.
"-Jos heität, ni heität sitte tässä asetelmassa."
-Soitellaa. Mut eri bändeis.
Reissun kohokohta? -"Pukki snägäril"
"-Motarilla ohittelee ja rybää
alamäkeen sataaneljääkybää."
No tuli sitä perjantaina ehkä sittenkin parit räpsyt jossain otettua, onneks enään ei oo modeemeja sillä muuten olis elisalla kiirettä ku modeemit huutaa kuumuuden kuolemaa.
"-Mä uskon siihe niinku mun uskoa pitää
Dokaamine, ei enää niinkää siistiä
Vodka ja redbull ei tuonu mulle siipiä."
Nöffnöff
No huono kuva koska ikkuna.
No nyt saa kuvat riittää ja aika peltoo niittää. Oltiin tosiaan eilen juhlistamassa ystävän syntymäpäiviä ja aloiteltiin hänen siskonsa luona. Sieltä siirryttiin bar4:seen jossa saatiin tämän pojan tossut pyörimään, perhosia vatsan täydeltä ja niinpoispäin... Mutta silti olen tässä ja nyt ihmettelemässä typeryyttä itsessäni etten voinut aijemmin mennä jutustelemaan. Ne silmät ja se hymy, saa hymyn kyllä mullakin korviin saakka vieläkin ja arh.. Pakko sanoa että tunnen itseni erittäin ujoksi.. *Ujous - Minä 1-0.* Muttamutta, mun on pakko vaihteeksi kiittää mun ystäviä siitä, että ne piti huolen että juttelen tälle tytölle.. Pienen nyrkkikyhmyn, kolmenkymmenen mustan silmäparin, kahdenkymmenen poltetun kerrostalon jälkeen sain kerättyä itsessäni sen, ujon pikkupojan ja sain avattua suuni.. höhöö häpeän itseäni. *huokaisee, onnesta. Taisiis juttelinhan mä hänelle, hetken... *huokaisee, krapulasta. Mä jo luulin että tää vuos on tukahduttanut mussa ne kaikki tunneaistit, mutta nyt mä tiedän että ne on olemassa. Mä en jotenkaan pysy paikoillani, taisiis tiedättehän sen tunteen kun ei tiedä mitenpäin olla tuolilla kun tekis mieli sinkoilla jokasuuntaan. Enkä sinkoilemisella tarkoita sinkoa vaan siis sellasta hmm miten mä tän selitän niin että mä ite tajuan sen ennen teitä, no siis en saa kuunneltua kappaleen kappaletta loppuun koska etsin sitä jotain uutta jotain aivan muuta. No ehkä mä laitan silti tänne loppuun vielä teille. Ja siis tällä paikoillaan pysymisellä nyt tarkoitan ihan tollasta perinteistä AC/DC vai AD/HD meininkiä, voisin juosta vaikka coopperin koska mä oon niin ilonen jajajaja!
"-Kävelevä aa dee hoo dee en tiedä ain et mihin menis
joten pyörin vaa ympyrää niiku bee boi
mut jotenki on saatu hommat sujuun"
Kai sitä pitää vaa myöntää. Et on ottanu vähän liian iisii, heränny vähän liian myöhään. Keskeltä kerjäläisten paratiisii.. Fiilisfiilisfiilis. Mitä muutakaan voi sanoa? Nyt on aivan pakko tulla tuhertelemaan tänne ihmisten ilmoille turhanpäiväisiä päivityksiä sillä kädet tärisevät himosta koskettaa kameraa. Tuleva viikonloppu tuo tullessaan naurun sekä kuvaus ystävällisen päivän. Tosin, kamera ei tule mukaan, sillä kyseisenä päivänä tulee kuulemma nauttia alkoholipitoisia juomia. Pitääpi kuitenkin pyhittää aamupäivä uusille ulottuvuuksille ja ottaa kamera kantoon, toivoa hyvää säätä sekä uusia erilaisia intressejä hypätä keskustaan vaikka napsimaan turhia kuvia. Jos vain ulkomaille pääsisi kuvaamaan heti, niin meikäläinen olisi innosta soikeena ! Eikä hätään auta yhtään että eräs ystäväiseni kyselikin eilen että "Koska lähetään japaniin?".
Sitten lempiaiheeseeni eli eli, haaveilu. Nojoo okei, pidempäänkin on jo miettinyt että tatuointi olisi kiva. No rintaan tulevan tatuoinnin tiedänkin jo tismalleen, mutta sitten on viellä tuo toinen käsi mietinnässä. Yksittäisiä kuvia jotka on yhdistetty toisiinsa tai sitten hmm, jokin yhtenäinen juttu. Tedän sen että siihen täytyy tulla muutama asia jotka välttämättä haluan ja yksi niistä on pelikortit, enkä tarkoita nyt että koko pakka vaan kolme tai jotain vastaavaa. Voin toki selittää tämänkin niin että mielestäni elämä on kuin peli, jota pelaat ja itse pystyt vaikuttamaan tekoihisi. Varmaan monella on moiset ja niinpoispäin mutta.. Nojoo mitäs minä turhaan muille selittelemään. Höhöö sitä rahanmenoa.. Huoh vuodessa saa ison ostolistan aikaiseksi, helposti. Kallista.
Siihen fiilikseen mihin pääsin, alussa. Mun fiilis on parempi ku sun fiilis, koska mul on kaikki hyvin. Tuntuu että tällä hetkellä sujuu sutjakkaasti ! Oikeastaan olen erittäin iloinen lukuunottamatta muutamia asioita, kylmyys, suomen ilmasto, tylsistyminen. Asiat on siviilissä hyvin, on vakituista työpaikkaa, lukuisia ystäviä joita kaipaa, on auto(no kaks), on uusia vaatteita, on itse iloinen uusista vaatteista, on koti... Siinä se tulikin. Pitäisiköhän pikkuhiljaa harkita muuttoa omilleen, no ehkä. Tai ehkä odotan hetken jotta ei välttämättä tarvitse muuttaa vuokralle.
Reissut reissattu joulu vietetty ja aikaa vietetään taas odotellen. Reissusta voinkin tehdä oman setin kun saan vaan purettua muistikortin ja keksittyä jotakin sanoja kuvaamaan reissua. Reissun lisäksi pukki oli piipahtanut myös meidän luona ja taas saa olla kiitollinen perinteisistä paketeista, karamelliä ja lämmintä joulumieltä. Muutama lantti ja tyyny tietenkin. Mutta mutta viikonloppuna tuli avattua joululahjojen lisäksi myös internetin ihmeellinen maailma ja sai taas itselleen myönnytettyä että mitä tarvitsee ja mitä haluaa. nyt on siis aika kirjoittaa post it lappu seinälle jossa lukee; "Note to self; älä IKINÄ avaa driftworksin sivua, ellei sinulla ole ylimääräisiä touhutonneJA." No tulipahan löydettyä sopivat vanteet autoon, jos viellä kukkaron keväällä saisi venähtämään moisiin niin eiköhän sellaiset ostoskorista löydy, tai ainakin tallista. Ehkä on jo aika alkaa hemmottelemaan omaa nipsuani, sillä tuntuu että vähin huomio on kiinnittynyt häneen jo jonkin aikaa. Siellä se makaa lumen alla surullisen likaisena (hyi minua). Jos keväällä sitten panostaisi hieman häneenkin..
Valokuvaus sai paljon uusia intressejä, lääh tahtoo uusia objektiiveja. Sekä jenkkeihin. Isoja haaveita mutta pienetkin riittää, nimittäin on aika pikkuhiljaa totutella siviilielämään. Vähäinen ystävien näkeminen viimeisen vuoden aikana on pistänyt ajattelemaan erittäinkin paljon, miten sitä haluaa olla hyvä ystävä jokaikiselle. Aina kaikkeen ei pysty, mutta yritän ainakin parhaani että saan viettää aikaa maailman parhaiden ihmisten ympärillä! Kuitenkin täytyy hieman pohdiskella mitä sitä alkaisi töiden ohella touhuamaan, ehkä salilla käyntiä? Se jää nähtäväksi mutta jotakin täytyy kehitellä vapaa ajan liikunnaksi motocrossin ohelle. Kuitenkin aijon ensi vuoden pyhittää ystäville sekä tietysti harrastuksille sillä aikaa näihin piisaa, kun ei ole ketään puhaltelemassa niskavilloihin. Tietysti sitä välillä vähän kaipaa että joku hieman puhaltelisi ja toivoisi että saisi viettää aikaa kaksin.
"Kiitti vaimo kohtelet mua kuten kukkasta
etkä syötä mulle mitään paskaa
sä oot mun luomuhoitaja mun uus urheiluharrastus
on ollu sun Huutonet-juoksupoikana
ja kiitti Rudi ja pyydät ad libbaan
vaik eka kysymys o ”Paljo liksaa?”
jos lähen luvatta kotoo vaimo sanoo ”Soo soo beibi"
Se on paikoin punanen ja kulmikas ku stop merkki."
Ps. Alkuperänen oli parempi, mut kiitos blogger et poistit...
Jepjep joulutunnelma on, miten sen sanoisi? Onko nyt edes joulu? no tulipahan sen verran vilastua sinne paketin sisustaan ettei siellä ollutkaan ihan sitä mitä odotettiin. Mutta ei se haittaa, eihän? Jos siellä kerrankin on jotain mikä on parempaa jota odottaa niin miksei siitä saisi olla iloisempi? Olin varsinkin tänään erittäin ihana. Ainakin omasta mielestäni.. Vaikkei moni muu tykännytkään poseerata linssin takana, niin minä kyllä tykkäsin räpsiä kuvia. Takapenkiltä kuuluikin räpsymistä melko tiuhaan tahtiin kun lähes kaikesta mistä vain keksi, tuli räpsittyä kuvia.
Koko viime viikon on pyörinyt juttuja ja "pelkoja" maailmanlopusta. Ajattelinkin jo ettei tänä vuonna tarvitse siivota jouluksi, mutta tässä sitä taas ollaan.
No "onneksi" jouluksi ulkomaille, joten se taitaakin olla aika se ja sama että siivoanko vaiko enkö. Onhan siinä huonotkin puolensa, ehkä mielummin pieni siivous ja saisi olla ystävien kanssa joka piristäisi enemmän kuin lyhyt reissu kauemmas heistä. Joulupakettien availu taitaa tänä vuonna jäädä vähäiselle, sillä niin hirveästi ei ole ylimääräiselle roinalle tarvetta. Eikä joulupukin kontista löytynyt tänä vuonna sitä mistä HAAVEILEE.
Ei pelkoa, jos pukki tuollaisen toisi niin kyllä se oman lompakon keventäisi eikä kenenkään muun. Tuntuu siis jotenkin hölmöltä kirjoitella että toivoo tai haaveilee tai että joku toisi tuollaisen. Kaikilla on haaveensa ja ei minunkaan haaveet yhteen nissaniin niittoudu. On myös toiveita joita rahalla ei saa, kuten ystävien kanssa ajan viettäminen sekä joku joka saa joka aamu hymyn nousemaan tännekkin peiton alle. Tähän jouluun mahtuu silti hyviä paketteja, nimittäin ensimmäinen onkin jo avattu ja sieltä paljastui nikonin paketti. *hehkuttaa ku diesel autoa kylmällä, mä oon ihan hulluna tohon...lääh. Joten tästä lähtien, jos vaan joskus vielä jaksaisin hommata piuhan kamera->iPad niin saadaan paljon enemmän tännekkin kuvia...
No eipä mulla oikeestaan tällä erää muuta, elämä alkaa voittamaan ja alkaa varmasti muuttumaan erilaiseksi kirjoitukset. Jospa vaikka naurua tuottanut kuva loppuun?
Ja sit vaikka loppuun ettei ketään sorru seinien sisään pohtimaan miettimään....
Kyllä se vain on todettava että niin se aika vain menee kuin siivillä. Vielä vuosi sitten oli muutama päivä palvelukseen astumiseen ja nyt tasan vuotta jälkeenpäin monta kokemusta rikkaampana, mielialan heittelemisen, ylämäkien, jyrkkien alamäkien sekä monen uuden tuttavan jälkeen pakko todeta että on ollut hienoa silti. Ja se mitä voi joistain vessoistakin täältä lukea; 180vrk poika, 270vrk mies sekä 362vrk poikamies pitänee täysin paikkansa. Karu mutta terävä totuus jonka moni kokee. Nyt on kuitenkin aika palata takaisin kaikkiin samoihin askareihin joista oli pakko hetkeksi ottaa vapautusta. Vaikkakaan kaikkeen en vapautusta hakenutkaan niin aivan ilman mitään yhtäkkiä lyötiin tältä pojulta kertaheitolla maa jalkojen alta ja olo on ollut kuin vakavasti loukkaantuneella joka taistelee hengestään. Perjantaina olisikin tarkoitus käydä ottamassa huulikoru takaisin ja sitten aloittaa joulunvietto.
Tosiaan jouluun ei ole enää kuin viikonlopun verran aikaa, lahjapapereista on vilkkunut hieman epäselkeä viuhahdus tietystä paketista jonka piti oikeastaan vasta keväällä tulla enemmän ajatuksiin. Asian otin jossain kohtaa esille täällä että pitäisi kamera hommata ja parin vaihtoehdon välillä on seikkailtu jo jonkun aikaa ja paperin välistä mikäli oikein vain vilkaisee niin canonin eos 650d:n laatikko sieltä hämärästi taitaa paistella, tietysti sen verran huonosti tuonne näkee ettei siitä aivan satavarmaksi uskalla mennä sanomaan. Mutta voisinkin tehdä tästä pikaisen joululahja toivelistan tännekkin.. 1. Alpha omega GTR 2. Omakotitalo 3. Objektiiveja kameraan. Ei mulla muuta... Ei taida pukki tänä vuonna tuoda. Eikä varmaan muulloinkaan. Mutta realistiset toiveet voisivat olla; suloinen myrkynkeittäjä sekä saa viettää paljon ystävien kanssa aikaa !
On aika tulla tänne yhtenä hymynä, fiilistellä epäonnistumisia ja samaan aikaan olla vain iloinen kaikesta. Eli siis melko hyvä olla mitenpäin vaan onkaan. Tänään lyhyesti mutta ytimekkäästi kaikki. Aloitetaan vaikka kertomalla että mulla on oikeasti maailman parhaat ystävät ! Lyhyestäkin viikonlopusta saa paljon irti vaikkei kaikkia haluamiaan ystäviä näkisikään. Toivottavasti pääsee ajoissa taas kotiin viettämään aikaa niiden ihmisten kanssa joiden kanssa on hyvä jakaa hyvät ja huonot hetket. "Kun yksi onnen ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Me vain tuijotamme niin kauan sulkeutuvaa, ettemme näe sitä toista, joka on meille auennut." Jatketaan aiheeseen josta mainitsin viimeksi, postipate oli tosiaan tuonut paketteja ja siitä se ilo vasta alkoikin. Kaikki tavarat ehjänä perillä ja oikeita. Näin päivää myöhemmin voin kyllä taas ihmetellä tohelointiani. Uudet kuulokkeet sain hukattua ja rannekkellon sain hajotettua. Aivan mahtavaa ! Mutta ei kahta ilman kolmatta, autoa hätäisesti tankatessa tuli tankattua vahingossa omille kengille... Näin ei käy kuin mulle ! No kyllä ne converset sitte varmaan 98llakin liikkuu... Ja nyt olenkin sitten varmaan virallisesti se "bensalenkkari" . *onnesta huokaisu, helpottunut, stressaamattomuuden tunne. Tämä on paras fiilis mitä tiedän, tällä hetkellä muutamien ihmisten seura kelpaisi ja saisi tästä aivan uskomattoman hilpeyden kiskostettua helposti ulos.
Kuumetta ilmassa, epävarmuutta ilmassa jep jep. Kuumetta, en tarkoita sillä että olisin kuumeessa vaan lähinnä ulkomaan matka, auto sekä asuntokuumetta pukkaa. Autokuume alkaa olla pahimmillaan jo aika vakavakin vähän väliä ja tuleekin ihasteltua liikaa usa:n gtr foorumeita *kuolaajaitkee. Miksei joku kukaan haluaisi omaa asuntoa? No kerrostalo ei houkuta paitsi ehkä nykissä tai losissa. No asiasta uuteen, olisi hienoa omistaa omakotitalo jonka saisi sisustaa miten tykkää. Sisustus ei välttämättä kenenkään naispuolisen mielestä olisi niin.. Ekös ne autotkin rakenneta oman maun mukaan?
Rankka viikko takana, hymy suun pielessä ja helpotus laskeutuu illan pimetessä keholle. Viimeinen viikkoon vietetty metsässä kaukana kaikesta, miltein koko viikko ilman ruokaa ja unta. Olo on silti hyvä ja koko matka takaisin ajettaessa tulikin fiilisteltyä ja kuunneltua musiikkia erittäin lujaa jammaillen. Menikö kaikki kuitenkaan niin hyvin kuin piti? No menihän ne, mutta entäs muuten? Onko kaikki vain niin nurin kurin että tuntuu siltä kuin puutkin kasvaisi väärinpäin?
Viimeisiä viedään vihreissä, siviilissä luistaa asiat ystävien kanssa ja heitä ehtii pian näkemään enemmän ja enemmän, mahtavaa ! Poikien kanssa viimeisen illan kunniaksi tehtiin meille teltan viereen tottakai oma "joulukuusi" jotta saatiin vähän fiilistä pystyyn vielä väsymyksen ja nälän rinnalle. Huomenna takaisin kotiin ja katsomaan mitä postipatet on kuljettanut kasakaupalla kotiovelle. On aina yhtä jännää saada paketteja vaikka tietääkin mitä ne sisältääkin.
Nyt on aika ruveta lepäämään viikon edestä joten...->
On aika pyllähtää punkalle, ottaa iTuotteet vierekkäin eteen ja ryöstättää tabletilla nettiä puhelimesta. Hyvä musiikki, parempi mieli. Atria tai sony samapa se mutta sloganista saa väännettyä mitä vain. Tuli tänään vietettyä hyvän ystävän kanssa aikaa kierrellen kauppoja letkeissä vaatteissa, kummasteltua maailman menoja ja pitää huolta samalla hyvistä ihmissuhteista. Oikeastaan koko viikonlopun on saanut olla yhtä hymyä, torstaina mm. Kotiinpäästyä löytyi eräs kappale joka sai olon rennoksi ja kerrankin nautti erinäisistä asioista. Kahden hurmaavan neitokaisen kanssa kiinalaisravintolassa piipahtaminen muljautti tämän herran sydäntä niin, ettei tarvitse edes ihmetellä miksi he ovat niin ihania. Pitäisi muistaa kiireen, stressin, syksyn ja talven pimeyden aikana siltikin vain pistää se kirkkaan keltainen takki päälle, kirkkaan punaiset housut jalkaan ja olla se ilopilleri joka kehuu parhaita ystäviään koska he ovat vain tärkeitä "Jokainen 60 sekuntia, jotka vietät vihaisena on minuutti onnellisuudesta pois, jota et koskaan tule saamaan takaisin."
Viikonlopun aikana on tunteet pyörinyt laidasta laitaan. Siltikään tätä hymyn määrää ei voi pyyhkiä millä tahansa keinoin meikäläisen suulta pois. Parhaiden ystävien kanssa laatuajan viettäminen on parasta mitä voit vain saada ! Lauantain pikkujouluissa pitkästä aikaa sai jutella hyvän ystävän kanssa jonka kanssa on toheloitu paljonkin viime kesän aikana ! *pikkuveli valvoo !
Vaikka olo tuntuukin hyvältä, niin samalla tuntuu pahalta. Kotiin mennessä istut sängylle,vilkaiset olan yli ja näet vain Hemmon, mutta toivot että siinä olisi joku muu. Hemmo on yksi niistä, joka saa minusta erittäinkin omituisen henkilön. Joillekkin se voi olla esine, jollekkin se voi vain olla. Mutta mulle, muistot ja lupaus siitä että pidän aina huolta siitä....
Vinkkinurkkaus; jos olosi tuntuu tyhjältä, etsi rentouttavaa musiikkia, avaa verkkokauppa sekä vilkaise tilipussukkaan. Tee itsesi tyytyväisemmäksi ja nauti. Toimiva paketti, testattu ja hyväksytty allekirjoittaneella.
Luksusta, mammonaa, hymyä, surua, kylmyyttä ja kuumuutta sisältää tuleva kuukausi. Aloitetaan vaikka luksuksesta. No okei en nyt ehkä luksukseksi sanoisi, mutta hei ! Miltä tuntuu laittaa vuoden jälkeen ekan kerran käytännössä vaatekaappiin uusi sisusta. En nyt tosiaan puhu sen remontoimisesta, vaan ihan oikeasti uusien vaatteiden ostamisesta. Keskiviikkona rapsahti tilipussiin pieni pullahdus ja kyseessä oli muutakin kuin paineella työnnettyä ilmaa, nimittäin veronpalautuksia rapsui mitäkin miellyttävämpi summa piristämään tulevia pakkas säitä. Vanha vaatekaapin sisusta näytti hyvin yksitoikkoiselta (no okei koska kaikki on lattialla...) sillä siellä oli niitä samoja vaatteita päivistä toiseen joihin ei ole koskettu sitten vuoden ? Kauaa ei kuitenkaan tilipussukan täytettä tarvinnut ihailla sillä tiedossa oli jo pari tilausta, jotka on jo itseasiassa jossakinpäin maailmaa matkustelemassa kohti kotia. Suurempi syy vaatekaapin yksitoikkoisuuteen on tuo muodikas kurkkusalaattipuku joita löytyykin itseasiassa runsain määrin siitä vaatekaapista jota käytetään useimmiten. Vaikka sitä tiedostaakin ettei niillä vaatteilla tai ylipäänsä rahalla sitä onnea saada, niin kyllähän se pistää miehen tai naisen hymyilemään kun saa vain painaa sitä "Ostoskoriin" nappia välittämättä niinkään sen hinnasta.
Pitkä viikonloppu edessä, jesjesjes. Hehkutetaan nyt koska ensi viikolla palellaan. Jepjep niinkuin arvaatte varmaan niin alkaa intti olemaan aika taputeltu. Ensi viikoksi loppusotaan ja sen jälkeen palautellaan varusteita heti tulevalla viikolla. Eihän noissa leireissä niinkään muuta vikaa ole kuin se, että paleltaa ja ajatuskaan ei lämmitä moisessa tilanteessa. Tänään kuitenkin sain hyvinkin mieltälämmittävän puhelun. Eräät ystäväni soittivat ja kysyivät missä mennään ja mitä touhutaan. Lyhyehkön ristikuulustelun jälkeen tehtiin miittingiä huolttiksella ja lähdettiin syömään kolmestaan kiinalaista. Kyseistä tapahtumaa ei voi oikeastaan edes kuvailla mitenkään, tai no... Ootte rakkaita vaik ootte valpperist ja askasiist... No huomenna voidan sitte olla surullisia kun tulee äskeisen kommentin jälkeen musta silmä, eikä todellakaan meikattuna.
Jos oletetaan, että sinut laitetaan taloon, jossa on sokkeloinen käytävä ja huoneisto ja sieltä pitää selvitä ulos. Ulkona odottaa se joku jonka kanssa mahdollisesti pystyt jakamaan ne hyvät ja huonot hetket. Olen todennäköisesti kävellyt sokkeloon, sieltä ulos pidemmän käytävän alkupäähän. Minnehän se mahtaa johtaa ?
Pieniä elämänviisauksia sillointällöin tulee itselleen hoeskeltua ja kaikella on tarkoitus. Myös sillä että elämä on kuin vessapaperi, välillä pyyhkii hyvin ja välillä huonosti. Kaikki loppuu aikanaan, myös vessapaperi joten jos olet epävarma elämäsi kulkusuunnasta. Katso elämääsi taaksepäin, ja lähde sen vastasuuntaan niin suuntasi on varmasti oikea.
Moni nuori varmasti haaveilee hienoista autoista, ulkomaanmatkoista sun muista hienouksista joten hypätäänpä vaikka omiin pöksyihin ja vilkaistaan millaista todellisuus on. Ulkomaanmatkoista haaveilua on taatusti tehty jo parin kolmen vuoden edestä. Lähinnä usa:han kiehtoisi lähteä, mutta mikä ettei japaniinkin ? Japanilaisilta tulee mm. hienoimmat autot, tai mielipiteitä on monia mutta itse ainakin kuulun niihin harvoihin ja valittuihin jotka rakastavat ajaa OIKEALTA. Kyllä, voin vastata suoraan kysymykseen "Eikö oikeelta oo vaikee ajaa?" että ei ole. Se on oikeastaan helpompaa mitä vasemmalta. Tuon kysymyksen kuuleminen ei ole kovinkaan harvinaista. Mene kauppaan niin joku taatusti tulee utelemaan että mikäs auto tuo tuollainen on. Ja kyllä, itselläni on sellainen auto joka herättää mielenkiintoa myös muissa kuin poliiseissa, nimittäin monen nuoren unelmana saattaa olla tuollainen. Omana unelmanai pidän silti edelleen saman merkin ja mallin kannattajaa, mutta korimallia uudempaa sekä sitten uuden sukupolven mallia eli pelkkää "getaria".
Oli pakko laittaa viellä syksyn vika ajokuva kabiinista :)
Paras tapa aloittaa jokainen päivä on herättyään miettiä, eikö olisi mahdollista tänään tuottaa iloa edes yhdelle ihmiselle. Perjantaina tuli kavereiden kanssa lähdettyä viihteelle. Kaupungilla kävellessä sai eräät kadut paljon muistoja esiin. Kopkolmion läpi kävellessä muistui eräs Tammikuinen talvipäivä mieleen. Coffee housen cafe lattet ja pöytään istumaan. Eräs kappalekkin soi melkein päässä kun niin vahva muistikuva tuosta. Siitä päivästä alkoi suuret muutokset. Elämäntavat, musiikkimaku sekä henkinen kasvu. Sen jälkeen on pyritty olemaan henkisesti vahva ja seisomaan sanojensa takana "Elämä välil aika mielisairast ja tekis mieli hyppää pois laivast. Mutku ei voi. Ei saa olla heikkoi. Oon se jäbä joka sanojensa takan seisoi." Viikonloppuna väsymys painoi, lauantaina tuli noustua vasta 5 aikaa päivällä sängystä ja sunnuntaina oli muutenvain aikainen herätys.
Talvi lähestyy tulemistaan tai oikeastaan, viikko sitten sunnuntaina +3 vesisadetta ja tänään -23 lunta maassa. Kesäautot seisonnassa ja talviautot valtaavat kaupunkien kadut. Mitään sen suurempia intin fiilistelyjä en jaksa rustailla tänne muutakuin tätä kirjoittaessa istuskelin leirivartiossa 01.36 yöllä ja aamuja oli jäljellä 38. Tätä päivää elättäessä tj luvun voi taas pian ruksata yhtä pienemmäksi ja pian pudottaudutaan 20 puolelle, meinaan nyt tai no tarkemmin 38 minuutin kuluttua on 32. Tämän viikonlopun piristys oli mahtava, erästä ystävää en muutamaan viikkoon nähnytkään ja hän oikein sädehti iloa, mahtavaa ! On muuten mukavaa että joulukuun puolta eletään, pieni lompakon paksuunnus veronpalautusten yhteydessä sai meikäläisenkin avaamaan internetin ihmeellisen maailman ja hetimiten oli löydettävä jotain ostettavaa. Uskokaa tai älkää, löysin paljon kaikkea mitä pitäisi ostaa ja yksikään asia ei liity autoon mitenkään. Siispä ostoskori on täytetty runsaan 400 euron edestä vaatteita. Naurattaa tai ei, mutta on aika kaataa vaatekaappi nurin ja lyödä uutta tavaraa tilalle.
Olen ehkä joskus päässyt mainitsemaan jotakin jostain että tämä vuosi on ollut raakaa muutosta joka suuntaan kovalla voimalla. Aamu(päivä) kun on tullut selailtua netin syövereistä ihmeellisempiä juttuja kuin hetkeen, on aika siis hypätä tämän herran paidan sisään ja raottaa sieltä uusia tuulia ulospäin. Ehkä jopa hetken aikaa enemmänkin kiehtonut aihe, valokuvaus on saanut uusia intressejä meikäläiseenkin ja kameroita on tullut katsottua ja harkittua paremmaksi vaihtamiseen. Joulukin lähestyy kovaa vauhtia ja pitäisi harkita oman auton seisontaan laittamista. Pitäisi ehkä jälleen kerran pilkkoa moottori osiksi, jotta saadaan ensi kesäksi hupia ja savuavia kumeja enemmän. Motivaatiotaso auton laittamiseen tällä hetkellä täysi 0, kukkaro huutaa lisää täytettä ja aika.. No mitäpä siihen sanomaan, täydet noin 48 tuntia aikaa viikossa tehdä muutakin kuin olla kurkkusalaatit päällä kököttämässä päivien kulkua. No jos tuostakin 48tunnista lähdetään laskemaan yöunet pois, noin kymmenisen tuntia per yö niin voidaan tiputtaa siitä heti vapaa ajaksi 28 tuntia viettää aikaa kavereiden ja ystävien kanssa. Jos lähdet miettimään miten jaat tuon 28tunnin kaikille joille haluaisit, aikaa olisi noin minuutin verran per henkilö. Joten pieni pyyntö ystävät hyvät, älkää suuttuko jollen vain yksinkertaisesti ehdi paikalle joka kerta.. Ei ole vain keksittyä että viikonloppuisin on kiire, mieli on syksyn mittaan alkanut oikkuilemaan enkä ole ollut se täysin oma itseni aikoihin, omaa aikaa olen viimeisen vuoden aikana viettänyt kaksinkäsin laskettavan tuntimäärän. Sikälimikäli itseäni jokseenkaan tunnen, on myös muuttunut muitakin osia minusta ja hyvin radikaalillakin tavalla. Musiikkimaku on mieltäytynyt suomiregeeseen ja rentoon oleilumusiikkiin, vaatetus noh.. Kauluspaidat on aina ollut hieman mukana mutta nykyään taitaa enemmän olla kauluspaitoja ja printti tpaitoja kuin koskaan ennen. Ja omaksi yllätykseksi joskus joku on saattanut myös kuulla sanat "en osta ikinä converseja" on tällä erää pakko myöntää tämä tappioksi. Tällä hetkellä jaloissa killuu moiset kapistukset ja niistä ei voi olla tykkäämättä. "Jos kohtalo on sitä mieltä, että sinun on ehdottomasti hävittävä, anna sille kuitenkin kunnon vastus."
Pari kertaa on pyörähtänyt päänsisässä ajatus siitä viikosta kun päiväohjelmassa lukee ne kolme kirjainta RES, niin mitä sen jälkeen? Mihin sitä menisi töihin, taino sehän onkin jo tiedossa mutta pikemminkin mitä sitä haluaisi tehdä? Miten tottuu taas siviilielämään kun on tottunut siihen että jokapäivä menet nukkumaan tiettyyn aikaan, joku kuorsaa viereisessä punkassa ja joku 11 äijästä käy mätkäsemässä ja tokaisee että nyt saatana. Vuoden verran kun tuohon on ehtinyt tottumaan niin se tuntuu ajatuksenakin oudolta jo ettei enää seuraavalla viikolla olisikaan sitä porukkaa ympärillä. Yksi muutaman paperin paperinivaska heijastelee silmäkulmassa tietskapöydän kulmalla odottamistaan, se odottelee nimittän tuota RES päivää sekä muutamaa todistusta ja yhtä cd levyä. Ketkä ovat vähääkään tietoisia minusta niin tietää, että tuo paperinivaska kun saa ne seurakseen niin löytää itsensä matkalta takaisin huovinrinteen suuntaan. Odottavan aika on pitkä? Jep.
Viikosta toiseen sitä löytää sunnuntaisin itsensä huonon omantunnon tuskaisena sängynpohjalta makaamaasta ja pohdiskelemasta elämää suuntaan jos toiseenkin. Tällä hetkellä suuntaa on vaikea arvioida sillä joko sitä antaa toiselle onnea ja itse jää pohtimaan asioita, tai vaihtoehtoisesti antaa toisen jatkaa samaa rataa kuin on mennytkin ja koittaa itse selvitä ongelmista ja muista ennenkuin lähtee nostamaan toista vuoren huipulle. Kunpa vain voisi mennä ajassa taakseppäin, kolauttaa itseään paistinpannulla päähän ja tajuta mikä on mennyt vikaan. On hankalaa olla tällä hetkellä hermostumatta pienistäkin asioista kun alkaa tämänhetkinen elämä hapertumaan aamukerrallaan pois alta ja tarvitsisi oikeasti SUUNNITELLA etukäteen jotain. En ole koskaan ollut suunnittelija ihmisiä vaikkakin joskus siltä vähän on saattanut vaikuttaa ja se tekeekin asioista hankalaa. Mutta hei ! Onhan kaikki muutkin selvinnyt, eikö? 9.tammikuuta tätä vuotta elettäessä käytännössä aivot jätettiin narikkaan ja aloitettiin käytännössä kaikki alusta asti uudelleen. Olet elänyt 19 vuotta siinä uskossa että OSAAT kävellä, kunnes tajuatkin yhtäkkiä ettet osaakkaan. Tammikuun yhdeksäs muuttikin elämän totaalisesti. Oli aika aloittaa kaikki alusta, käveleminen, juokseminen, puhuminen, aivan kaikki mitä ihminen vain tekee. "rahat loppu ja muija jätti, kortti lähti en päässyt duuniin, tänä vuonna mentiin pohjiin, mutta tästäkin jäätiin henkiin"
Mietitäänpä hetki hetkeltä asioita taas pieniin osiin pilkottuna, vaikka elokuva elämästä olisikin hyvä, niin toimintaa ja tapaturmia voisi miettiä välillä paremmin. Kaiken ei välttämättä tarvitse olla niin kaavamaisesti epäonnistunutta. Voisikos joku kertoa mulle miten tämän filmin saisi vaihdettua parempaan ? tai voisiko joku edes antaa pienen juonipaljastuksen mitä tuleva on tuodessaan, sillä alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään ettei voi tehdä mitään mikä poikkeaa filmin tuottajan epäonnistuneesta juonesta. On ehkä hienoa ajaa kiihdytyskisoja mutta ei samaa tyyliä tarvitsisi siviilielämään soveltaa. Pienen kiihdytyksen jälkeen hävitään vastustajalle ja tsädäm on aika palata lähtöviivalle odottamaan seuraavaa tappiota.
Eikös alamäen jälkeen yleensä tule ylämäki, suoran jälkeen mutka ja mutkan jälkeen suora? Jos asia on näin niin pitkää alamäkeä laskiessa jyrkästi alaspäin on siis oletettavasti tiedossa jyrkkä ylämäki? Logiikallisesti näin mutta miten se todellisuudessa mahtaa tapahtua niin siitä ei ole tietoa.
Voisin sanoa että yksi ihminen ei voi muuttaa koko maailmaa, mutta yksi ihminen voi muuttaa yhden ihmisen koko maailman. Alkuvuonna auto kääntyi katon kautta ympäri ja lähti väärään suuntaan ja kovin. Eihän meistä kenestäkään virheetöntä tehty? Mutta virheiden määrääkin voi karsia oppimalla niistä. Jos tämä vuosi on ollut opettaja niin olen ollut tunnollinen oppilas ja on aika pyrkiä pääsemään opettajasta eroon. Valmistua opettavaisuuden koulusta mahdollisimman nopeasti ja päästä vihdoinkin takaisin oikealle tielle.
"jo sä lähdit ja menit ja se teit mitä suunnittelit, täytyy tietää miltä tuntuu mitä pitää, ilman toimintaa saa aikaa mitää, kaikki oli mukan matkassani viimeks kun tarkistin ja mä tilaan taksin ja tsekkaan seuraavaan galaxiin ja jos mä nään lunta ni sen on oltava unta, ei kylmästä tietookaan, tiedä mitään hienompaa ja mä haluan nähdä ja kokea, en voi loputtomiin asioita hokea"
Jokapäivä on aikaa ajautua ajatusten maailmaan ja ihmetellä alkutalven pimeydessä energian puutosta. Kuitenkin pieniä värin ja ilon vilauksia on pilven takaa ruvennut pilkoittamaan. Elämässä on otettu suuri harppaus eteenpäin, menneitä ei enää murehdita ja jätetään ne omaan arvoonsa jos niillä edes mitään arvoa on. Rankasti sanottu, mutta rankemmin on kärsitty ja on aika itsekin päästä nauttimaan todellisesti kaikesta ! Pientä kurkistelua on tehty välillä, mutta takapakkia on saatu ja taas ollaan oltu piilossa julmaa maailmaa, mutta nyt on aika vaihtaa junan suuntaa ja päästä jaloilleen omin voimin pitkän varoilun jälkeen.
On luettu uutisista ison maailman myrskyistä ja tuhoista joka on surullista, mutta silti oma pääkoppa ei käsitä miten se vaikuttaa mihinkin kun ei itse ole kyseisessä tilanteessa. Iso maailma vetää puoleensa kuin magneetti ja tulikin sellainen olo että on pakko saada vaihtelua tähän rutiiniarkeen. Pitänee kuitenkin vain jaksaa odottaa että tulee mahdollisuus ottaa siivet jalkojen alle ja lähteä kiertämään maita ja mantuja. "no mä tsiigaan ulkomaan valokuvia vertaan niitä ja mun paleltumia oon mä ottanu kylmältä osumaa, tuntuu että kolhii mua kotimaa bungalovi heiluu tuulen voimasta keinuu tuolla kaukana jossakin jätän taakse tän ostarin.."
Yksi ongelmien hyvistä puolista on, että monia niistä ei ole olemassa muualla kuin mielikuvituksessamame, joten huonoa oloa on helppo värittää värikkäillä ja pirteillä kuvilla. Vaikka lähiaikoina ei olekaan tultua tehtyä suuria tekoja, niin ne on tehty kylläkin suurella sydämellä. Murheen sirpaleet on saatu kasattua yhteen ja palapelistä alkaa pikkuhiljaa saamaan selkoa sekä hyvän olon tunnetta.
Parempaa viikonloppua saa etsiä kaukaa menneisyydestä mutta toivottavasti ei kaukaa tulevaisuudesta. Kuitenkin keskittyen vain tähän hetkeen voi itselleen muodostaa ajatuksen siitä kuinka paljon ystäviään kaipaa ja kuinka hienoa on nähdä heitä pitkienkin aikojen jälkeen. Paljon kavereita ja paljon ystäviä pistettiinkin juhistamaan tupareita ja ystävän synttäreitä, loistava ilta vaikka itsellä aikaa ei ollut liioiksi ollakaan sielä joka harmittaa... muttakun oli sovittu jo muillekkin että koittaisi keretä näkemään. Vanhan ystävän näkeminen erittäin pitkään aikaan toi vanhoja hyviä hetkiä esiin ja henkiset keskustelut elämäntilanteiden muutoksista piristi iltaa entisestään.
Viikonlopun aikana tuli käytyä erinäköisissä kaupoissa muutenvain ja mukaan tarttui kauluspaidan lisäksi muutamia kysymyksiä joita on tullut pohdittuakin. Onko ihmiset oikeasti onnellisia/ylpeitä työstään mitä tekevät ja ovatko he ylpeitä esimerkiksi ottamalla riskejä, näin karrikoidusti esimerkkinä "tänään mä myyn tolle tollasen ja tollasen vaikka se on hakemassa tota, sitte neuvottelen palkankorotuksesta." Heitinki ystävälle puolivitsillä et parinvuoden päästä otetaan kone, suuntana mombasa ja hiekkadyynit ja jatketaan matkaa jalan, junalla ja millä vaan, pelkkä reppu mukana. Eihän sitä koskaan tiedä mitä aika tuo tullessaan, mutta maailman näkeminen ja kokemus toisi elämän tielle uuden suuntaviitan johon voisi takertua. On asioita joita ei millään ymmärrä ja asioita jotka tuntuvat olevan järjettömyydellään täysin ymmärrettäviä ja sitten vielä niitä jotka eivät käy täysin järkeenkään. Kukaan ei ehkä ymmärrä mitään mitä sepustan, ei hätää en minäkään, mutta silti pyrin siihen että ajatuksien lokeroinilla ja keskittymisellä alkaa avartumaan asiat joillekkin muillekin.
Peeässää ja isosti, ystävät hyvät nähdään taas kun palaan !
Melusta hiljaisuuteen on aika välillä pysähtyä kiireenkiin aikana katsomaan vain sivusta kaikkea ja antaa rauhan laskeutua kiireen päälle. Vaikkakin vuoden kamalinta aikaa eletäänkin niin osaltaan kun asiaa ajattelee eri kannalta, saattaa tästäkin vuoden ajasta jotain hyvää löytää. En nyt sano että mieluisinta olisi metsässä harjoitukset, sillä kastuessa palelee erittäin helposti ja kun itse on sellainen vilukissa että miltein juhannuksesta saakka auton lämpö on ollut säädettynä +32:teen. On syksyssä paljon hyvääkin, talvi on lähellä ja uusi vuosi lähestyy. Syksyn synkkyys kylläkin on suuri miinus! Kaikki tuntuu siltä ettei onnistu ja ajatukset harhailevatkin monesti sellaisissa ajatuksissa joissa ei välttämättä pitäisi. "Jos en aikaan saa maisemaa kai, lakaisemaan syksyn lehdet. Ei auta muut ku vaihtaa maisemaa kai, karkuun huonoja uutisii uusii." Koko vuosi onkin ollut täysi katastrofi kaikkeen katsoen ja siihen saisi pikkuhiljaa tulla muutos. "Miksi kyselen tai ajattelen, löydänkö joskus vastauksen?"
"Katse eteen, leuka pystyyn. Kapuloita rattaisiin, et tuntuu rystyyn. Täs hurrikaanimeres ei tunnu missään toi hurrikaani edes. Kohti uusii koitoksii kääntää, mä pystyn kaiken voitoksi vääntää. En pysty muuttaa paskaks kaikkee mihin kosken. Kun se lyö, annan toisen posken. Jätetään tää uppoava laiva, yhä syvemmälle me upotaan aina. Kuinka syvä on paskan syvyys? Mä kysyn nyt, et mis on hyvyys. Mukana järki, rikostoverina silmät ku särki. Vaik meitä johtaa terävin kärki, mä kysyn nyt et mis on järki..."
Jokin lause on jäänyt kaikumaan korviini viikonlopun keskusteluista, ei tosin tämän viikonlopun vaan edellisviikonlopusta. Olen koittanut miettiä mitä tuo viestii minulle, mutten ole saanut mitään selkoa siitä. Kukaan ei ole kertomassa sen tarkoitusta minulle koska kukaan muu ei tiedä miten se sanottiin. Jos vain tietäisin mitä sekin tarkoitti niin olisin paljon paljon viisaampi. Ehkä tulee ajateltua liikaa haaveilemalla tai sitten vain.. Juuri niin..." Kuljemme elämässä kaikki erilaisia polkuja, mutta minne tahansa menemmekin, viemme aina jotain toisistamme mukana."
Vuosi on edennyt nopeasti ja talvi kolkuttelee jo ovea. Ensimmäiset yöpakkaset on jo saapuneet etelämmäksikin ja kylmyys on vallannut syksyiset kaupungit. Vuosi on opettanut kaikkia eri tavoilla ja uutenavuotena tuli luvattua että tästä vuodesta tulee paras, noh mitä tähän nyt toteamaan? Vai voikohan tähän todeta mitään? Oikeastaan kaikki mitä on tullut tehtyä on jollakin tavalla ollut väärin ja kaikki jota olisi halunnut tehdä on jäänyt tekemättä. Tämän vuoden kesäkin jäi saapumatta joten voin rauhassa tulkata asiaa niinkin että "ystävät juhlivat kanssasi ja seisovat vierelläsi kun aihetta juhlaan ei ole.". Positiivista on tässäkin vuodessa, muutama ystävä joiden kanssa on tullut läheisemmäksi, paljon uusia hyviä kavereita sekä ystäviä "rahat loppu ja muija jätti, kortti lähti en päässyt duuniin, tänä vuonna mentiin pohjiin, mutta tästäkin jäätiin henkiin, tää vuosi oli harmaan synkkä, ensvuonna on nousu jyrkkä".
Viikonloppu vietetty kipeänä ja väsyneenä kylmässä ja lämpimässä mutta milloin tässä kerkeää tervehtymään kun kokoajan täytyy olla menossa jokasuuntaan? Jokapäivä tulikin pyörähdettyä edisonissa yksillä ja melko mukavan oloinen paikka olikin. Viikonlopun kohokohta taisikin olla kun ystävä palasi espaniasta parin viikon lomamatkalta. Huh oli taas mukava nähdä vaikka ei paljonkaan mitään keritty rupattelemaan sillä meikäläisen oli aika palata arkirutiineihin ja takaisin vihreiden vaatteiden sekaan. Viikko vietetään kylmässä metsässä harjoituksissa... " Vain muutama sana. Sekuntien hiljaisuus. Se riittää kunhan vain olet siinä. Parannetaan maailmaa kossupullo povarissa ja sateessa ilman kenkiä juostaan tuulia kiinni. Sinä tulet juuri silloin kuin vähiten olen arvoisesi. Silloin kuin eniten sinua tarvitsen. Kiitos siitä, ystävä"
Viikonlopun rento fiilis on vallannut koko mielen ja kehon, mikä fiilis viikonlopusta! Tuli vietettyä paljon eri paikoissa viikonloppua ja eilen käytiin edisonissa yksillä poikien sekä erään neitokaisen kanssa. Mikä on parempaa ja mieltä kohottavampaa kuin ystävien kanssa laatuajan viettäminen? Ei mikään! Illan tosin meinasi eräs henkilö pilata mutta suoraan sanottuna en jaksa välittää enään. Tahallaan tai ei, koittakoot pilata fiilistä! ei hän siinä tule onnistumaan sillä olen tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen. " Miksi ihmiset toisiaan satuttaa ja miksi vasta jälkeenpäin kaduttaa?" Kaikki mitä viikonlopun päätteeksi toivoi tuon tempauksen jälkeen niin toteutui. Onko parempaa kuin kuulla ystävän pitävän huolta siitä että toisen on hyvä olla? Ei ole. Koko illan ajatus siitä että jos vielä viimeisen kerran näkisi sunnuntaina erään henkilön hymyn niin viikonloppu olisi pelastettu! Sunnuntain kunniaksi tulikin laitettua lisää musiikkia autoon ja kun päästiin jälleen kerran perinteiseen paikkaan viettämään aikaa niin olo oli melko hämmentynyt. Oliko joku kertonut jo liian ajoissa ajatukset miten pelastaa minun viikonloppuni vai oliko kaikki vain sattumaa? Kiitoksia vaan kysymästä mutta sanat meni miltei väärään kurkkuun kun mainitsit että tuntuu että olisin jo ollut ikuisuuden armeijassa. "Kuljetko joka päivä onnesi ohi, vain koska et saa suuta auki hänet kohdatessaan?"
Välillä tuntuu että maailma olisi kuin pelilauta jota kaikki osaa pelata kunhan vain valitsee oikean pelinappulan. Joidenkin pitäisi vain joskus hieman ajatella ennen kuin heittää noppaa ja matkustaa eteenpäin, ehkei kannattaisi vain katsoa omaa napaa vaan myös ajatella muiden kannalta asioita ennenkuin ihmettelee että miksi? "Maailma on pelilauta, heitetään noppaa nyt."
Syksy alkaa olla viimeisimmillään ja vettä tuntuu satavan vain vuosivuodelta enemmän. Viikonloppuna tulikin pidettyä jo syystakkia päällä ja silti tuntui olevan hieman vilpoinen. Toivottavasti lunta saadaan odottaa vielä pidempään sillä ei vielä huvittaisi sitä kylmyyden huippukautta ottaa vastaan. Vuosi takaperinkin vielä joulukuussa ruoho oli vihreämpänä kuin suurin osa ajasta kesällä...
"Ihmismieli tuntuu olevan tyhmä, Sillä mitä omistan sitä en arvosta yhtään. Sitä haluu uutta, haluaa jotain muuta, Mut se kaikki jossain vaiheessa maistuu puulta. Oishan se siistii hengaa Hawaijilla pimun kaa, Kädessä tosi iso lasi limukkaa, Mut mullon Suomessa kerrostalokämppä, Ja kaks kämppistä, päällä aina känkkäränkkä. Me ollaan vasta nuoria, Ja meidän tiskivuorot on tiskivuoria."
Raapustellaanpa vain nopsakasti jotakin kuulumisia tänne jottei ilta veny tänään pitkäksi. Huolet ja murheet on alkanut helpottaa ja joitakin asioita on ruvennut tajuamaan. Mitä sitä turhaan murehtimaan menneitä, kun tietää että voi oikeasti parempaakin olla? "Älä yritä hukuttaa murheitasi, ne vain oppivat uimaan ja sitten sinulla onoikea ongelma." Tänään vietettiin aikaa ampumaradalla polkupyörillä ja kesken päivää alkoikin vettä tulemaan taivaan täydeltä. Vesisateen yltyessä alkoi murheet ja huolet huuhtoutumaan pois ja olo rentoutui. Tästä päivästä ei voi oikeastaan sanoa kuin että jokaiselle huonolle puolelle löytyy vastaava hyvä puoli.
Meidän saapumiserän viimeinenkin alle 362 palvelusajallinen porukka on painunut reserviin joka tarkoittaa sitä, ettei itselläkään ole paljonkaan enään jäljellä. 270 päivää takana ja 92 vielä edessä. Aika sujahtaa kuin lentokoneen siivillä, välillä miltein jopa liian nopeasti. Huomenna taas lomille ihmettelemään siviilin ihmeellisyyksiä, todennäköisesti levätessä menee koko viikonloppu...
"Sotketaan likkojen lengat ja niiltä twistit pöllitään.
Ne kiinnostaa niin pirusti, niit on mukava piirittää.
Onkin aikaa kun viimeksi on tullut raapusteltua mutta ei aivan turhaan. Viikko vierähti jälleen metsän puolella harjoituksissa, tai no pääsimme ottamaan ensituntumaa parakki asutukseen kaverin kanssa.
Illan tullen oli aika lyödä tavarat naulaan ja käydä lepäämään
Viikko vierähti sujahtaen ohi ja viimeinen satanen pyörähti käyntiin varmasti ikimuistoisesti. Viikolla tuli juostua ja hikoiltua tarpeeksi ja loppuhuipennukseksi ke-to yö vietettiinkin kävellen täysvarustuksessa ja reppu selässä. Noin pyöreästi runsaan neljänkymmenen kilometrin jalkamarssi taivuteltiin virve rostin sata salamaa biisin soidessa kunnes klo 12 saikin todeta, 99 aamua enään. Kuulostaa ehkä hurjalle ~kolmenkymmenen kilon lisäpainon saatteessa tuo neljäkymmentä kilometriä muttei se sitä ollut. Suoraan sanoen intin yksi hienoimmista kokemuksista tähän mennessä vaikka vettä satoikin kaatamalla vähän väliä. Klo 20:22 lähdettiin viimeisenä ryhmänä liikkelle ja lepäämään päästiin toisena ryhmänä klo 05:00 aamulla. Viimeinen ryhmä taisi saapua paikalle 07:30 ja herätyshän oli tuosta puolentunnin päästä... Mikä onkaan parempi tyyli aloittaa päivä kun lyödä kaasunaamari kolmen tunnin yöunien jälkeen päähän ja aloittaa aamu saamalla kyynelkaasukranaatti tupaan? Siitä marssi jatkuikin leffoista tutumpaan paikkaan eli esteradalle. Olenkohan erilainen vai miten voin vain tykätä tällaisista asioista joista muut hajoilevat erittäinkin paljon? No eipä tuo itseäni haittaa mutta muut tuntuvat olevan eri mieltä.. "Ole rohkea ja uskalla irroittautua totutusta."
Viikonloppu tuli nopeasti vastaan ja lauantai käynnistettiinkin kahden tunnin gncc ajolla airistolla. Alku oli tuskauttavaa sillä kädet puutuivat kokoajan kun koitti pitää itsensä pyörän päällä mutta tunnin kohdalla alkoikin helpottaa. Kuitenkaan ilman ruhjeita ei yllätys yllätys taaskaan vältytty...
Paljon on parinviikon aikana oppinut arvostamaan pieniäkin juttuja joita ei arkisesti niinkään mieti. Joillekkin voi olla kamalaa odottaa kymmenen minuuttia jossakin jossa on hieman viileää, mutta jos ajattelutavan kääntäisikin niin että mitäpä jos olisikin vielä kylmempi, nyt on kuitenkin vaan näin viileää. Pienikin positiivinen ajatus luo uuden kehän jota voi tirkistellä eri tavoin.
Arki astuu jälleen kuvioihin pitkän viikonlopun jälkeen ja sen huomaa, pieni kömmähdys kotopuolessa ennen takaisinpaluuta vielä.. Kuka hölmö nyt lukitsisi auton avaimet autoon sisälle? No ei siitä sen enempiä..
Katse on suunnattu tulevaisuutta kohti ja melko positiiviselta näyttää tällä hetkellä siellä saralla. Kuitenkaan nyt ei kannata hypähtää ilosta ilmaan ettei kukaan vedä maata jalkojen alta pudottaakseen takaisin lähtötilanteeseen vaan kulkea hetkessä ja antaa tilanteiden mennä oman virtansa mukana "älä ennusta tulevaa ja unohda menneet. Elä hetkessä." Välillä tuntuu että tulee oltua eräässä paikassa erittäin runsaasti, mutta onko sillä niin väliä? Missä muuallakaan sitä tarvitsisi olla? Ei sillä niin väliä, monilla muillakin on tiettyjä paikkoja jossa viettää aikaa paljon enemmän kuin muut. Erittäin useasti siellä tapaa erääseen henkilöön joka hymyilee aina yhtä mukavasti, se piristää joka kerta enemmän kuin juurikaan muu asia "elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa." Perjantaina takaisin siviiliin päästyä ensimmäinen asia minkä näki oli juurikin tuo, se sulatti sydämen samalta istumalta ja sanoisinko että miltei koko viikonloppu pelastui! "Kun luulin maailman pysähtyneen. Kun luulin ettei mikään voi koskettaa. Kun nostin katseeni, näin sinut. Eikä mikään ollut kuten ennen."
