Oikea elämä ei odota missään kulman takana. Oikea elämä on tässä ja nyt ja sinä olet yhtälailla osa sitä kuin kuka tahansa muukin.

Jokin lause on jäänyt kaikumaan korviini viikonlopun keskusteluista, ei tosin tämän viikonlopun vaan edellisviikonlopusta. Olen koittanut miettiä mitä tuo viestii minulle, mutten ole saanut mitään selkoa siitä. Kukaan ei ole kertomassa sen tarkoitusta minulle koska kukaan muu ei  tiedä miten se sanottiin. Jos vain tietäisin mitä sekin tarkoitti niin olisin paljon paljon viisaampi. Ehkä tulee ajateltua liikaa haaveilemalla tai sitten vain.. Juuri niin..." Kuljemme elämässä kaikki erilaisia polkuja, mutta minne tahansa menemmekin, viemme aina jotain toisistamme mukana."

Vuosi on edennyt nopeasti ja talvi kolkuttelee jo ovea. Ensimmäiset yöpakkaset on jo saapuneet etelämmäksikin ja kylmyys on vallannut syksyiset kaupungit. Vuosi on opettanut kaikkia eri tavoilla ja uutenavuotena tuli luvattua että tästä vuodesta tulee paras, noh mitä tähän nyt toteamaan? Vai voikohan tähän todeta mitään? Oikeastaan kaikki mitä on tullut tehtyä on jollakin tavalla ollut väärin ja kaikki jota olisi halunnut tehdä on jäänyt tekemättä. Tämän vuoden kesäkin jäi saapumatta joten voin rauhassa tulkata asiaa niinkin että "ystävät juhlivat kanssasi ja seisovat vierelläsi kun aihetta juhlaan ei ole.". Positiivista on tässäkin vuodessa, muutama ystävä joiden kanssa on tullut läheisemmäksi, paljon uusia hyviä kavereita sekä ystäviä "rahat loppu ja muija jätti, kortti lähti en päässyt duuniin, tänä vuonna mentiin pohjiin, mutta tästäkin jäätiin henkiin, tää vuosi oli harmaan synkkä, ensvuonna on nousu jyrkkä".

Viikonloppu vietetty kipeänä ja väsyneenä kylmässä ja lämpimässä mutta milloin tässä kerkeää tervehtymään kun kokoajan täytyy olla menossa jokasuuntaan? Jokapäivä tulikin pyörähdettyä edisonissa yksillä ja melko mukavan oloinen paikka olikin. Viikonlopun kohokohta taisikin olla kun ystävä palasi espaniasta parin viikon lomamatkalta. Huh oli taas mukava nähdä vaikka ei paljonkaan mitään keritty rupattelemaan sillä meikäläisen oli aika palata arkirutiineihin ja takaisin vihreiden vaatteiden sekaan. Viikko vietetään kylmässä metsässä harjoituksissa... " Vain muutama sana. Sekuntien hiljaisuus. Se riittää kunhan vain olet siinä. Parannetaan maailmaa kossupullo povarissa ja sateessa ilman kenkiä juostaan tuulia kiinni. Sinä tulet juuri silloin kuin vähiten olen arvoisesi. Silloin kuin eniten sinua tarvitsen. Kiitos siitä, ystävä"