Itseään ei voi paeta, mutta kekseliäisyydellä ja kovalla työllä itseään voi hämmentää.

Parempaa viikonloppua saa etsiä kaukaa menneisyydestä mutta toivottavasti ei kaukaa tulevaisuudesta. Kuitenkin keskittyen vain tähän hetkeen voi itselleen muodostaa ajatuksen siitä kuinka paljon ystäviään kaipaa ja kuinka hienoa on nähdä heitä pitkienkin aikojen jälkeen.  Paljon kavereita ja paljon ystäviä pistettiinkin juhistamaan tupareita ja ystävän synttäreitä, loistava ilta vaikka itsellä aikaa ei ollut liioiksi ollakaan sielä joka harmittaa... muttakun oli sovittu jo muillekkin että koittaisi keretä näkemään. Vanhan ystävän näkeminen erittäin pitkään aikaan toi vanhoja hyviä hetkiä esiin ja henkiset keskustelut elämäntilanteiden muutoksista piristi iltaa entisestään.

Viikonlopun aikana tuli käytyä erinäköisissä kaupoissa muutenvain ja mukaan tarttui kauluspaidan lisäksi muutamia kysymyksiä joita on tullut pohdittuakin. Onko ihmiset oikeasti onnellisia/ylpeitä työstään mitä tekevät ja ovatko he ylpeitä esimerkiksi ottamalla riskejä, näin karrikoidusti esimerkkinä "tänään mä myyn tolle tollasen ja tollasen vaikka se on hakemassa tota, sitte neuvottelen palkankorotuksesta."  Heitinki ystävälle puolivitsillä et parinvuoden päästä otetaan kone, suuntana mombasa ja hiekkadyynit ja jatketaan matkaa jalan, junalla ja millä vaan, pelkkä reppu mukana.  Eihän sitä koskaan tiedä mitä aika tuo tullessaan, mutta maailman näkeminen ja kokemus toisi elämän tielle uuden suuntaviitan johon voisi takertua.  On asioita joita ei millään ymmärrä ja asioita jotka tuntuvat olevan järjettömyydellään täysin ymmärrettäviä ja sitten vielä niitä jotka eivät käy täysin järkeenkään. Kukaan ei ehkä ymmärrä mitään mitä sepustan, ei hätää en minäkään, mutta silti pyrin siihen että ajatuksien lokeroinilla ja keskittymisellä alkaa avartumaan asiat joillekkin muillekin.

Peeässää ja isosti, ystävät hyvät nähdään taas kun palaan !