Just love the colorways or did u mean always ?

Jokapäivä on aikaa ajautua ajatusten maailmaan ja ihmetellä alkutalven pimeydessä energian puutosta. Kuitenkin pieniä värin ja ilon vilauksia on pilven takaa ruvennut pilkoittamaan. Elämässä on otettu suuri harppaus eteenpäin, menneitä ei enää murehdita ja jätetään ne omaan arvoonsa jos niillä edes mitään arvoa on. Rankasti sanottu, mutta rankemmin on kärsitty ja on aika itsekin päästä nauttimaan todellisesti kaikesta ! Pientä kurkistelua on tehty välillä, mutta takapakkia on saatu ja taas ollaan oltu  piilossa julmaa maailmaa, mutta nyt on aika vaihtaa junan suuntaa ja päästä jaloilleen omin voimin pitkän varoilun jälkeen.

On luettu uutisista ison maailman myrskyistä ja tuhoista joka on surullista, mutta silti oma pääkoppa ei käsitä miten se vaikuttaa mihinkin kun ei itse ole kyseisessä tilanteessa.  Iso maailma vetää puoleensa kuin magneetti ja tulikin sellainen olo että on pakko saada vaihtelua tähän rutiiniarkeen. Pitänee kuitenkin vain jaksaa odottaa että tulee mahdollisuus ottaa siivet jalkojen alle ja lähteä kiertämään maita ja mantuja. "no mä tsiigaan ulkomaan valokuvia vertaan niitä ja mun paleltumia oon mä ottanu kylmältä osumaa, tuntuu että kolhii mua kotimaa bungalovi heiluu tuulen voimasta keinuu tuolla kaukana jossakin jätän taakse tän ostarin.."

Yksi ongelmien hyvistä puolista on, että monia niistä ei ole olemassa muualla kuin mielikuvituksessamame, joten huonoa oloa on helppo värittää värikkäillä ja pirteillä kuvilla.  Vaikka lähiaikoina ei olekaan tultua tehtyä suuria tekoja, niin ne on tehty kylläkin suurella sydämellä. Murheen sirpaleet on saatu kasattua yhteen ja palapelistä alkaa pikkuhiljaa saamaan selkoa sekä hyvän olon tunnetta.

Mulla on maailman parhaat ystävät sekä kaverit.