Paras tapa olla oikeassa on voittaa väittely.

Olen ehkä joskus päässyt mainitsemaan jotakin jostain että tämä vuosi on ollut raakaa muutosta joka suuntaan kovalla voimalla. Aamu(päivä) kun on tullut selailtua netin syövereistä ihmeellisempiä juttuja kuin hetkeen, on aika siis hypätä tämän herran paidan sisään ja raottaa sieltä uusia tuulia ulospäin. Ehkä jopa hetken aikaa enemmänkin kiehtonut aihe, valokuvaus on saanut uusia intressejä meikäläiseenkin ja kameroita on tullut katsottua ja harkittua paremmaksi vaihtamiseen. Joulukin lähestyy kovaa vauhtia ja pitäisi harkita oman auton seisontaan laittamista. Pitäisi ehkä jälleen kerran pilkkoa moottori osiksi,  jotta saadaan ensi kesäksi hupia ja savuavia kumeja enemmän. Motivaatiotaso auton laittamiseen tällä hetkellä täysi 0, kukkaro huutaa lisää täytettä ja aika.. No mitäpä siihen sanomaan, täydet noin 48 tuntia aikaa viikossa tehdä muutakin kuin olla kurkkusalaatit päällä kököttämässä päivien kulkua. No jos tuostakin 48tunnista lähdetään laskemaan yöunet pois, noin kymmenisen tuntia per yö niin voidaan tiputtaa siitä heti vapaa ajaksi 28 tuntia viettää aikaa kavereiden ja ystävien kanssa. Jos lähdet miettimään miten jaat tuon 28tunnin kaikille joille haluaisit, aikaa olisi noin minuutin verran per henkilö. Joten pieni pyyntö ystävät hyvät, älkää suuttuko jollen vain yksinkertaisesti ehdi paikalle joka kerta.. Ei ole vain keksittyä että viikonloppuisin on kiire, mieli on syksyn mittaan alkanut oikkuilemaan enkä ole ollut se täysin oma itseni aikoihin, omaa aikaa olen viimeisen vuoden aikana viettänyt  kaksinkäsin laskettavan tuntimäärän.  Sikälimikäli itseäni jokseenkaan tunnen, on myös muuttunut muitakin osia minusta ja hyvin radikaalillakin tavalla. Musiikkimaku on mieltäytynyt suomiregeeseen ja rentoon oleilumusiikkiin, vaatetus noh.. Kauluspaidat on aina ollut hieman mukana mutta nykyään taitaa enemmän olla kauluspaitoja ja printti tpaitoja kuin koskaan ennen. Ja omaksi yllätykseksi joskus joku on saattanut myös kuulla sanat "en osta ikinä converseja" on tällä erää pakko myöntää tämä tappioksi. Tällä hetkellä jaloissa killuu moiset kapistukset ja niistä ei voi olla tykkäämättä. "Jos kohtalo on sitä mieltä, että sinun on ehdottomasti hävittävä, anna sille kuitenkin kunnon vastus."

Pari kertaa on pyörähtänyt päänsisässä ajatus siitä viikosta kun päiväohjelmassa lukee ne kolme kirjainta RES, niin mitä sen jälkeen?  Mihin sitä menisi töihin, taino sehän onkin jo tiedossa mutta pikemminkin mitä sitä haluaisi tehdä? Miten tottuu taas siviilielämään kun on tottunut siihen että jokapäivä menet nukkumaan tiettyyn aikaan,  joku  kuorsaa viereisessä punkassa ja joku 11 äijästä käy mätkäsemässä ja tokaisee että nyt saatana. Vuoden verran kun tuohon on ehtinyt tottumaan niin se tuntuu ajatuksenakin oudolta jo ettei enää seuraavalla viikolla olisikaan sitä porukkaa ympärillä. Yksi muutaman paperin paperinivaska heijastelee silmäkulmassa tietskapöydän kulmalla odottamistaan, se odottelee nimittän tuota RES päivää sekä muutamaa todistusta ja yhtä cd levyä. Ketkä ovat vähääkään tietoisia minusta niin tietää, että tuo paperinivaska kun saa ne seurakseen niin löytää itsensä matkalta takaisin huovinrinteen suuntaan. Odottavan aika on pitkä? Jep.

Viikosta toiseen sitä löytää sunnuntaisin itsensä huonon omantunnon tuskaisena sängynpohjalta makaamaasta ja pohdiskelemasta elämää suuntaan jos toiseenkin. Tällä hetkellä suuntaa on vaikea arvioida sillä joko sitä antaa toiselle onnea ja itse jää pohtimaan asioita, tai vaihtoehtoisesti antaa toisen jatkaa samaa rataa kuin on mennytkin ja koittaa itse selvitä ongelmista ja muista ennenkuin lähtee nostamaan toista vuoren huipulle. Kunpa vain voisi mennä ajassa taakseppäin, kolauttaa itseään paistinpannulla päähän ja tajuta  mikä on mennyt vikaan. On hankalaa olla tällä hetkellä hermostumatta pienistäkin asioista kun alkaa tämänhetkinen elämä hapertumaan aamukerrallaan pois alta ja tarvitsisi oikeasti SUUNNITELLA etukäteen jotain. En ole koskaan ollut suunnittelija ihmisiä vaikkakin joskus siltä vähän on saattanut vaikuttaa ja se tekeekin asioista hankalaa. Mutta hei ! Onhan kaikki muutkin selvinnyt, eikö? 9.tammikuuta tätä vuotta elettäessä käytännössä aivot jätettiin narikkaan ja aloitettiin käytännössä kaikki alusta asti uudelleen. Olet elänyt 19 vuotta siinä uskossa että OSAAT kävellä, kunnes tajuatkin yhtäkkiä ettet osaakkaan. Tammikuun yhdeksäs muuttikin elämän totaalisesti. Oli aika aloittaa kaikki alusta, käveleminen, juokseminen, puhuminen, aivan kaikki mitä ihminen vain tekee. "rahat loppu ja muija jätti, kortti lähti en päässyt duuniin, tänä vuonna mentiin pohjiin, mutta tästäkin jäätiin henkiin"