Jokainen esine pystyy liikkumaan sen verran, että se on sinun tielläsi tai ettet löydä sitä.

Mietitäänpä hetki hetkeltä asioita taas pieniin osiin pilkottuna, vaikka elokuva elämästä olisikin hyvä, niin toimintaa ja tapaturmia voisi miettiä välillä paremmin. Kaiken ei välttämättä tarvitse olla niin kaavamaisesti epäonnistunutta. Voisikos joku kertoa mulle miten tämän filmin saisi vaihdettua parempaan ? tai voisiko joku edes antaa pienen juonipaljastuksen mitä tuleva on tuodessaan, sillä alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään ettei voi tehdä mitään mikä poikkeaa filmin tuottajan epäonnistuneesta juonesta.  On ehkä hienoa ajaa kiihdytyskisoja mutta ei samaa tyyliä tarvitsisi siviilielämään soveltaa. Pienen kiihdytyksen jälkeen hävitään vastustajalle ja tsädäm on aika palata lähtöviivalle odottamaan seuraavaa tappiota.

Eikös alamäen jälkeen yleensä tule ylämäki, suoran jälkeen mutka ja mutkan jälkeen suora?  Jos asia on näin niin pitkää alamäkeä laskiessa jyrkästi alaspäin on siis oletettavasti tiedossa jyrkkä ylämäki? Logiikallisesti näin mutta miten se todellisuudessa mahtaa tapahtua niin siitä ei ole tietoa.

Voisin sanoa että yksi ihminen ei voi muuttaa koko maailmaa, mutta yksi ihminen voi muuttaa yhden ihmisen koko maailman. Alkuvuonna auto kääntyi katon kautta ympäri ja lähti väärään suuntaan ja kovin. Eihän meistä kenestäkään virheetöntä tehty? Mutta virheiden määrääkin voi karsia oppimalla niistä. Jos tämä vuosi on ollut opettaja niin olen ollut tunnollinen oppilas ja on aika pyrkiä pääsemään opettajasta eroon. Valmistua opettavaisuuden koulusta mahdollisimman nopeasti ja päästä vihdoinkin takaisin oikealle tielle. 

"jo sä lähdit ja menit ja se teit mitä suunnittelit, täytyy tietää miltä tuntuu mitä pitää, ilman toimintaa saa aikaa mitää, kaikki oli mukan matkassani viimeks kun tarkistin ja mä tilaan taksin ja tsekkaan seuraavaan galaxiin ja jos mä nään lunta ni sen on oltava unta, ei kylmästä tietookaan, tiedä mitään hienompaa ja mä haluan nähdä ja kokea, en voi loputtomiin asioita hokea"