Raapustellaanpa vain nopsakasti jotakin kuulumisia tänne jottei ilta veny tänään pitkäksi. Huolet ja murheet on alkanut helpottaa ja joitakin asioita on ruvennut tajuamaan. Mitä sitä turhaan murehtimaan menneitä, kun tietää että voi oikeasti parempaakin olla? "Älä yritä hukuttaa murheitasi, ne vain oppivat uimaan ja sitten sinulla onoikea ongelma." Tänään vietettiin aikaa ampumaradalla polkupyörillä ja kesken päivää alkoikin vettä tulemaan taivaan täydeltä. Vesisateen yltyessä alkoi murheet ja huolet huuhtoutumaan pois ja olo rentoutui. Tästä päivästä ei voi oikeastaan sanoa kuin että jokaiselle huonolle puolelle löytyy vastaava hyvä puoli.
Meidän saapumiserän viimeinenkin alle 362 palvelusajallinen porukka on painunut reserviin joka tarkoittaa sitä, ettei itselläkään ole paljonkaan enään jäljellä. 270 päivää takana ja 92 vielä edessä. Aika sujahtaa kuin lentokoneen siivillä, välillä miltein jopa liian nopeasti. Huomenna taas lomille ihmettelemään siviilin ihmeellisyyksiä, todennäköisesti levätessä menee koko viikonloppu...
"Sotketaan likkojen lengat ja niiltä twistit pöllitään.
Ne kiinnostaa niin pirusti, niit on mukava piirittää.
No, niinhän siinä kävi, mikään auta ei,
Toi ponihäntänen tyttö multa lopun tolokun vei."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti