Varusmiespalveluksessa sinut on vapautettu omasta arjestasi. Nyt edessä paluu arkeen joka on pyörinyt ilman sinua.

Kyllä se vain on todettava että niin se aika vain menee kuin siivillä. Vielä vuosi sitten oli muutama päivä palvelukseen astumiseen ja nyt tasan vuotta jälkeenpäin monta kokemusta rikkaampana, mielialan heittelemisen, ylämäkien, jyrkkien alamäkien sekä monen uuden tuttavan jälkeen pakko todeta että on ollut hienoa silti. Ja se mitä voi joistain vessoistakin täältä lukea; 180vrk poika, 270vrk mies sekä 362vrk poikamies pitänee täysin paikkansa. Karu mutta terävä totuus jonka moni kokee.  Nyt on kuitenkin aika palata takaisin kaikkiin samoihin askareihin joista oli pakko hetkeksi ottaa vapautusta. Vaikkakaan kaikkeen en vapautusta hakenutkaan niin aivan ilman mitään yhtäkkiä lyötiin tältä pojulta kertaheitolla maa jalkojen alta ja olo on ollut kuin vakavasti loukkaantuneella joka taistelee hengestään. Perjantaina olisikin tarkoitus käydä ottamassa huulikoru takaisin ja sitten aloittaa joulunvietto.

Tosiaan jouluun ei ole enää kuin viikonlopun verran aikaa, lahjapapereista on vilkkunut hieman epäselkeä viuhahdus tietystä paketista jonka piti oikeastaan vasta keväällä tulla enemmän ajatuksiin. Asian otin jossain kohtaa esille täällä että pitäisi kamera hommata ja parin vaihtoehdon välillä on seikkailtu jo jonkun aikaa ja paperin välistä mikäli oikein vain vilkaisee niin canonin eos 650d:n laatikko sieltä hämärästi taitaa paistella, tietysti sen verran huonosti tuonne näkee ettei siitä aivan satavarmaksi uskalla mennä sanomaan.  Mutta voisinkin tehdä tästä pikaisen joululahja toivelistan tännekkin.. 1. Alpha omega GTR 2. Omakotitalo 3. Objektiiveja kameraan. Ei mulla muuta... Ei taida pukki tänä vuonna tuoda. Eikä varmaan muulloinkaan. Mutta realistiset toiveet voisivat olla; suloinen myrkynkeittäjä sekä saa viettää paljon ystävien kanssa aikaa !