Tuuli tuntuu ku tuisku pistelee, se kovaa naamaan sattuu. Tunnottomat sormet, ne nyrkkiin puristuu. Vähitellen koko verenkierto hidastuu, kyllä tässä ilmastossa äijä karastuu. Miinukset tarttuu ja heikot sairastuu, pelikaarijalas, se jyrkästi kaartuu. Kun infektiot Idästä Suomeen kulkeutuu.

On aika tulla pistämään vuosi pakettiin ja vaipua hiljaiseloon, ties kuinka pitkäksi ajaksi. Kakspäivää jouluun, vuosisadan flunssa ja suomen kesä. +5, vettä sataa, tuulee, ruoho on vihreää. Odotetaanko tässä joulua vai juhannusta ? Ensimmäinen joululahjakin on luovutettu hyvälle ystävälle, muiden jakaminen onkin sitten ajankysymys. Omat lahjat on hankittu ja niistä vähän myöhemmin sitten.
 En edes muista milloin viimeksi olen ollut kipeä, no nyt olen. Viime viikonloppuna tuli oltua ajamassa ja pikkuisen pääsi taas mopo karkaamaan vanttuusta, sairasloma. Kaksi vuotta sitten leikattu olkapää muljahti jälleen pois paikoiltaan ja nyt odotellaan sitten magneettikuvaan pääsyä. Ehkä parempaa lahjaa tälle joululle ei voisi enään saada kuin todettua ettei sieltä ole mitään rikki, mutta sen aika näyttää. Voiko sairaslomalla saada sairaslomaa? Tulin itseasiassa seuraavana päivänä kipeäksi, tai ainakin flunssa iski pahemmin silloin.
 Ei ole tätäkään vuotta enään montaa päivää jäljellä, mutta nyt voin ainakin sanoa että tämän syksyn aikana on tapahtunut se odotettu hetki, eli jo vuosi sitten luvattu rattaiden kiilloitus. Ei häiritse vanhat asiat lainkaan ja keskitytään tulevaan paremmin.  "Ainoo toive ei toteudu, se on varmaa. Sitä enemmän saadaan, mitä vähemmän kaivataan. Kun Harmajan Saima, tein taulustani harmaan ja matka keveni ku putos pari  sanaa painavaa."

 Asa Masa - Taikatalvi

En itseasiassa ole miettinyt mitään uudenvuoden lupauksia, mutta ehkä niitä sitten kuitenkin tulee langetettua tinan sulaessa kavereiden kesken.  "En sekota jännitystä järkeen, tähän lainiin kastan verta pensselin kärkeen. Nyt mä lupaan ja vannon. En eti enää mitää täydellistä, mä etin vaan tärkeet." 

Kyllä nyt taas kelpaa, vanha puhelin lähti reserviin ja samalla firmalla jatketaan, jotakuinkin tuntuu moninkertaisesti nopeammalta tuo 64gb malli vert 16gb täysinäiseen, on se kumma.

Kuvaamiseen tuli taas panostettua, vieläkun pääsisi testaamaan mutta ei ole muistikorttia vielä. Itseasiassa toivottavasti maanantaina kolahtaa postilaatikkoon muistikortti niin pääsee kokeilemaan kunnolla, kun ei suoraan liikkeistä saa tarpeeksi nopeaa 4k videon kuvaamiseen. Ja kyllä omistin ennen black edition 3:sen ja nyt tuli tuo black edition 3+ malli..

Nyt eletään vuoden synkintä aikaa, taisiis pimeintä, taisiis tänään on se päivä jonka jälkeen lähdetään kesää kohti, eikös se niin mahtanut mennä ?

Tänä vuonna on tullut tehtyä paljon vähän. Omalla tavallaan paljon, mutta silti niin vähän. Arki on arkea ja ei sitä kukaan tiedä miten sitä tulisi viettää oikein. Ensivuoden kesää odotellessa, kaverit, ystävät, lämmin kesä(ainakin toivottavasti) sekä mahdolliset kisaviikonloput. Vappu sekä muut juhlapyhät tullaan viettämään ainakin olosuhteisiin nähden samanlailla kuin viime kesänä -juhannus. Nyt on aika kuitenkin hiljentyä ja laittaa tämäkin sivu kauas bittiavaruuteen.

Vielä viimeisen kerran Hyvää joulua ja uuttavuotta.

Oon seepra viivakoodi laitteessa, toistan tyhjät lupaukset taas tammikuun taitteessa. Kaappijuopolla on hyvin pullot uunissa, tehny vitusti duunii ettei tarvis käydä duunissa.

Katsotaan nyt jos vaikka saisi jotakin ruksattua jälleen kerran. Faktoja, niitä joita kukaan ei koskaan saa varmaksi saakka.

- Mietin jokapäivä miksi edes kirjoitan tätä, no okei. En jokapäivä, mutta silloin kun olen saanut kirjoitettua. Jotenkin vaan joka kerta tulee silti lisättyä tänne tekstiä ja surkeita kuvia joita olen ottanut.

- Synnyin suoraan ysikytluvun alkuun piristämään tätäkin velttojen suomalaisten maata, ihan vain sen takia että saan maksaa veroja.

- Pitäisiköhän tässä olettaa missä asun? Onhan sekin tässä blogissa käynyt ilmi.

- Kylmää en siedä kuin jäätelössä ja märkää en siedä muutakuin uima-altaassa. Uiminen itseasiassa on hauskaa ja omistaisin uima-altaan jos olisin miljonääri. Tai edes asuisin omassa talossa.

- Kävin armeijan ja tajusin sen aikana että tämänkin olisi voinut tehdä toisin. Siksi odottelen puhelua säkylän suunnilta.

- Mut tuntee kaikki, mut mä en tunne ketään. Olen ylisosiaalinen ja varmasti se hölösuu joka jossain sählää jotain. En hirveästi häpeä tekosiani, vaikka joskus sietäisi. Siltikään, hyvin hyvin harva tuntee minua tosissaan. Ne muutamat jotka tuntee, on erittäin tärkeitä ja päivääkään en haluaisi elää ilman heitä.  En minä kyllä ilman muitakaan kavereita voisi olla, päiväkin kotona yksin niin juoksen ympäri taloa kun ei tiedä mitä tekee ja mitenpäin on.

- Hyvän musiikin kuuntelu saa minut ajattelemaan asioita, myöskin soitan usein samoja biisejä joista tulee hyvä fiilis. Pahe tai ahne, pitäisi antaa muillekkin kappaleille tilaa koska aina löytyy lisää niitä mistä tulee se rentoutuva olo.

- Jos ihmettelet luenko muita blogeja niin, en lue kuin muutaman kaverin. On vaikea löytää mitään hyvää luettavaa, kun ei jaksa lukea. Siitä tulikin puheeksi, en ole varmaan ikinä lukenut yhtäkään kirjaa.

- Tykkään valokuvaamisesta paljon, haluaisin opetella ottamaan oikeasti hienoja kuvia. Tietysti pitäisi vähän välineitäkin ostaa jotta pystyy ottamaan noita, mutta edes saisi ajatuksia mitä kuvata ?

- Annan tahallaan erilaisen kuvan itsestäni "oikeassa" elämässä kuin olen. Kaikille ei kuulu kaikki henkilökohtaiset asiat joita vatvoo. Ei välttämättä kahta kolmea ihmistä enempää edes tarvitse tietääkkään.

- En tiedä mitä haluan tulevaisuudelta, mitä töitä, mitä ammattia tai edes ylipäätään olenko ensivuonna Suomessa. On vaikeaa elää epävarmuudessa, siksi on helpompaa nauttia jokapäivästä täysillä ja siirtää näitä asioita myöhemmälle. Ehkä minullakin joskus koittaa se aika, että tiedän mitä haluan tehdä. Ainakin silloin kun se on liian myöhäistä.

- Olen myöskin juossut puolmaratonin, läpällä. Alle kahteen tuntiin. Puhuin myös puhelimeen matkalla. Eikä ollut vitsi, sen jälkeen kaverit tarjosivat sovitusti kaljan, limellä.

- Omistan myöskin tunteet joita voi haavoittaa, en tosin ota helposti itseeni.

- Mietin usein ainakin tällä hetkellä mitä vanhempani, etenkin isä ajattelee siitä kun olen valmiudessa. Itseasiassa pisti tänäänkin miettimään kun huikkasi, että hän oli jutellut tänään kaverinsa kanssa tästä aiheesta ja kyseisen henkilön sukulainen oli tullut sinkkiarkussa takaisin.

- Vihaan aamuherätyksiä, mutten osaa nukkua pitkään. Etenkin arkena, aamuherätykset on kamalia.

- Osaan olla sinut itseni kanssa, näytän tältä ja jos se häiritsee. Älä katso. Varmaan on joku jossainpäin tätäkin maapalloa kun haluaisi olla minä. Kuulostaa melko itserakkaalta, mutta ellet rakasta itseäsi. Et voi rakastaa ketään toistakaan.

Pyhimys feat. Timo Pieni Huijaus - Kemikaalikyynel

- Mulla on oma tyylini, tykkään rennoista vaatteista. Etenkin kauluspaidat, kokoa ainakin kerran liian iso ja sitten ihan perus farkkusysteemit tai chinot. Harvemmin mua kolitseissa näkeekään.

- Arvostan rehellisyyttä yli kaiken, itsekkään harvemmin valehtelen. Asian sanomatta jättäminen on asia erikseen, etenkin jos kyseessä on negatiivista asiaa.

- Olen vakituisissa töissä, siitä onkin ristiriitaisia tunteita joka suuntaan. Haluaisi oppia erilaisia asioita sieltä, toisaaltaan. Ei kiinosta pätkääkään. Jos musta jonakin päivänä tulee monimiljonääri, musta tulee sponsori. Ainakin yhdelle tulevalle ammattiurheilijalle. ( Lue. Ei tästä pelkoakaan.)

- Mulla on ton mopoilun lisäksi harrastus joka joskus ampuu yli ehkä vähän liiaksi, sporttinissanit. Ostaisin vaikka ja mitä niitä jos olisi mahdollisuus. Kgc10 Hakosuka, BCNR33 vspec, BCNR33 autech,  bnr34 s/z tune jostain ja v-spec nür, s15 silvia, r35 GTR no siinähän niitä… Onhan noita vielä enemmänkin mitä voisi. Ehkä mä ajan tolla almeralla ja vappujuomalla ja herään aamulla taas töihin.

- Olin joskus absolutisti, muki meni nurin ja mopo karkas. Rajoittaisit vähän. Itseasiassa oli aikeissakin.

- Kaipaan rehellisesti sanottuna juhannusta 2012. Silloin oli kaikki hyvin. Paras seura, parhaat juomapelit, paras keli, paras nuotio, paras kellontikitys. Sanoinkuvailematon ja ikimuistoinen juhannus. Ensimmäinen juhannus mitä oikeastaan vietin.

- Lempiartistia on vaikea määrittää, elokuu, juno, asa, loost koos, pyhimys, huge l ymym. Ei pysty vertaamaan, sanat ja taustat määrittää biisistä onko hyvä vai ei, artisti ei.

Kuten sanoin, on vaikeaa kertoa mitään itsestään. Ette siis vieläkään tiedä, mitään.

Taas vuodeksi, katsotaan tarvitaanko noita lappuja edes. Taino onhan ne jo varmaankin jossakin päin säkylää. Ei siis kotona enää.

Ihmettelin miks mä käyn viel potal ekal, mut ku serkku on Johnny McMetal, local retard. Ja lempileffa Total Recall. Nii kyl sä tajuut, mun muumit tuli laaksoon vast tokal rekal.

Loost Koos - Sä tuut mun mieleen

 "Kaikki lähtee oikeest asenteest, vaik kaikki on perseest aina voi nauraa. Huumorintaju yhtä kiero ku tää maailma, otan irti mitä saan, ei kestä kauaa. "

Täytyy sanoa että päivä omassa rauhassa saa aikaan paljon. Kokopäivän musiikinkuuntelu puhdistaa hyvin mieltä, vieläkun olisi ulkona ollut niin olisi tullut oikein reippaalla kädellä puhdistusta. Eilen vai edellispäivänä löi päin kasvoja eräs asia joka auttoi tajuamaan asioita eri kannalta. Täytyy sanoa että taidan itse olla se osapuoli joka ansaitsee olla niinkuin on. Hyvin.  "On virran suu, mis kaikki kirkastuu.  Sä luet yhden riemuissa kirjan kuus. Nousee rihmastost alla puun. Tää satiiri sulle elävänä totee, luonto teki meille kuulonymmärryskokee."  Nyt on aika olla niinkuin tänävuonna piti ollakkin, nyt on aika kiilloittaa ne rattaat aivan kullankiiltäviksi ja unohtaa ruosteet.

Syksy alkaa olla ohitse, talvi alkaa näyttämään jo tuloansa. Pakkasta ja pieni kerros lunta. Taino ei sitä kerrokseksi oikein voi sanoa, mutta maa kuitenkin osittain on jo saanut pienen vaalean peitteen.

Sanotaan niin, että tämä vuosi kun vaihtuu niin odotukset ovat melko korkealla. Ei pelkästään sen takia että uusivuosi aiheuttaa uudet kujeet, mutta jos kuitenkin ensivuosi muuttuisi totaalisesti heti tammikuussa. Siihen ei olekkaan enään hirveästi aikaa ja ajankulun voi melkein jo huomata hidastuvan.
Pienenpienen kiillon on itseasiassa eräs ilopilleriystäväiseni saanut alkuunsa, kiitos sulle vaaleatukkainen sorateidenkingi ! ralli-late. En myöskään unohda muita joiden kanssa on oltu, norppa, rontti. pst. Myös muut. Ei se yhden henkilön tempaus ole ollut !  "Enkä mä oo tavannu ketää toista noi valovoimaista ja sun liike viilee ja vaarallinen ja ainutlaatuinen. Moni haluu olla sun viimeinen, tunteen täytyy olla etuoikeutettu, onnekas  jos samaan paikkaan kuljettu, ulkomaailma olkoot hetken suljettuna niinku verhot ja ikkuna." 

Pöytä on putsattu.

"Nää sanat ei tehny tätä laulua me piirretää puhdasta taulua, kuunnelles tätä kaaoksen kauhua."

Ensimmäinen askel johonkin suuntaan on myös aina päätös ettet aio jäädä siihen missä olet.

Se fiilis kun saa jostain vanhasta kiinni, ajaminen on hauskempaa kuin pitkään aikaan. Radalla vietettyä aikaa ei vaan voita mikään tällä hetkellä. Kerrankin voi oikeastaan nauttia jostain täysin siemauksin kun muuten tuntuu potkivan vastaan. Itseasiassa, puolentoista tunnin tuijotuksen jälkeen nämä ensimmäisetkin sanat vasta sain tänne laitettua. En tarkalleen tiedä mutta hankalalta tuntuu nyt ulosanto, ihankuin jokin työntäisi sanat takaisin kurkkuun vaikka miten haluaisi saada niitä ulos. Voisin vaan katsoa erästä ohjelmaa läpi yön ja pohtia asioita ja haaveilla vastaavasta, mutta on ehkä parempi antaa pääkopankin levätä että pysyy edes hereillä töissä. Oli melkein ja oli kuitenkin pakko tulla väkisinkin silti päästämään pieni ajatus tänne, tuntuu ettei sukat pysy edes jalassa kun tekee mieli ajamaan niin kovasti, puhumattakaan eräästä toisesta asiasta.

Nyt kuitenkin, jätän arvailuja kysymyksiä ja paljon muuta tänne aukinaiseksi.

- Ensi kertaan->

jos muistat, tiedät, miten siedät. Kommentoi.

Aika kulkee eteenpäin laukaten, nykyhetki pian muisto kaukainen. En haluu miettiä päivittäin, mitä joskus tein tai mitä jätin tekemättä. Pidetään yhtä ja yhteyttä. Kukapa ei kaipais päiviin hyvää täytettä ?

Ehkä sain napattua itseäni niskasta jo nyt ja sainkun sainkin tämänkin sivun jälleen auki. Parinpäivän reissu hesassa tuli vietettyä kursseilla, eli nyt ollaan viisaastakin viisaampia, vai ollaanko? No jokatapauksessa tuli vietettyä kyllä erittäin hauskat paripäivää. Saatoin jopa ajatella hetkellisesti, että tuonne mä haluaisin ehkä töihin. Huomenna ollaan taas puolessavälissä viikkoa huhhuh, no jokatapauksessa voisin koittaa saada arjesta irti kaiken ja mennä ajamaan taas jälleen kerran. Joko purkamaan ylimääräistä energiaa tai sitten nauttimaan siitä mistä tykkää tai sitten molempia. Piti tosiaankin viikonloppuna hakea goprolle uusi kypäräteline tai sitten valjaat sille, ei vaan sattunut kauppa olemaan enään auki joten ei siis sellaista vielä(kään).

Tiedän, nuo kuvat on jo aijemminkin ollut mutta laitoin juuri sen takia ne, että pitkästä aikaa monttis alkaa viemään aikaa niinkuin kuuluu. 

Ihan oikeastaan en tiedä missäpäin suomea haluaisin asua, tuntui tuo vantaalla käyminen jotenkin siltä, että olisi ehkä ihan hyvä muuttaa pois täältä välillä. Ei ihan vaan sen takia, että kaikki menee mönkään ja kaikki puhuu toisistaan niinpaljon kuraa kun vaan kerkeää, vaan sen takia että olisi vaan jotakin uutta. Alkaa olemaan melko nähty tämäkin kaupunki jo vaikka täältä ei oikeastikkaan ole juuri mitään nähnyt. "Niin paljon kysyttävää, siitä mitä kuulen ja siitä mitä nään. Niin paljon kysyttävää se sekottaa mun pään."  Mulla on tässä muutamanpäivän muutenkin pyörinyt päässä kysymyksiä, ihan vaikka ensinalkuun, miten saan kirjoteltua jotain noita hyviä ajatuksia ulos? Niitäkun on muttakun alkaa noita sitten ekalla sanalla kuvaamaan niin pää vetää lukkoon. "Kysyttävää, sekottaa mun pään, kysyttävää."

"Missä rakkaus on, tai oikeastaan mitä rakkaus on?Miksi ihmiset katsovat aikaa, sillä aika katsoo meitä aina.Miksi ihmishenki on niin halpa? Onko huominen varma?Ihminen teki maahan rajat, mutta eikö maapallo ole yks ja sama?"

"Pään sisällä melu ja kauhea kaaos
Kun tulee talvi, kun tulee kaamos
Meillä päin se on pitkä, pimeä ja kylmä
ja nuoren Stepan ajatukset pelottavan synkät
Toivon ja ootan, kunpa kesä jo ois,
niin vois riisua nämä rumat kalsarit pois
Sori, jos nyt alan vähän hourimaan,
mut mitä jos aurinko ei enää nousiskaan?"

Hyvät biisit saa fiiliksen nousemaan aamusta oikeasti korkealle. Voisin vaan kokopäivän kuunnella silmät kiinni hyvää musiikkia ja antaa kaiken mennä ohitse. Tai ehken ihan kaikkea..? On jotakin jota aina on lähestulkoon pakko tehdä, raitis ulkoilma tekee hyvää ja oikeastaan tekisi mieli mennä vaan johonkin katselemaan vaan tulevan talven touhuja, ihmisten kiirettä, stressiä ja muuta sellaista. 

"Musiikki on sielun ruokaa, anna mulle ruokarauha

Oon pyrkiny hymyllä menemään,
ku sillon ihmiset tykkää minusta enemmän
Ja pidän pääni, kun elän elämääni
Teen siitä kauniin, eikä se oo väärin"

Kesä sais mun puolesta saapua jo, odotan innolla jo että pääsen taas fillaroimaan. Voisin kyllä hommata uudenkin pyörän pikkuhiljaa, on se vaan hauskaa. Joskus viime tammikuun tienoilla hommasinkin ihan vartavasten uuden kypärän, käytin sitä jopa kerran tänävuonna. Ehkä olis syytä käyttää useamminkin, mutta se vaan yleensä menee silloin vasta päähän kun alkaa pelleilemään enemmän. Kaipa se vähän on vika siinäkin ettei sen kanssa pysty kuuntelemaan musiikkia, ellei hommaa nappikuulokkeita.

  Kohta varmaan ravaan ympäri taloa kun ei pääse tätä energiaa purkamaan minnekkään, en käsitä mistä se tulee mutta se ei haittaa yhtään. Energia kun valtaa kropan niin sitä ei voita mikään !

!!  Pekka Hyysalo - FightBack  !!

 Muistakaa se kypärä ! Ei se oikeasti ihan turha kapistus ole. Mullakin olis varmaan kymmeniä eri kypäriä, jos olis rahaa laittaa se määrä mitä oikeesti niitä haluais/tartteis. Ainakin noi motokypärät mitä omistan niin on sen verran jo saanut osumaa että ne menee kyllä hyllylle koristeeksi. Muutama aivotärähdys per kypärä on jo liikaa mielestäni kypärän toiminnan kannalta..

 Tekisi mieli haaveilla, äh ! ympäriämpäri amerikkaa autolla ajaessa crossia… Ehkä mä menen vaan nukkumaan..

Tökkää jos tykkäät.

Mopokortti ja amikset, maitoparta ja mamikset. Ei ongelmaa, hyppää stongalle vaan. Kuohukerma ja tavikset, majesteettiset mahikset.

Nyt se vaan alkaa näyttämään siltä että tämä kesä oli tässä, auto laitettu talliin lumisateelta ja kurjalta säältä suojaan lepäämään. Kaipa se vuosi menikin nopeammin kuin uskoikaan? Kohta odotellaankin jo taas kevättä, no ehkä ennen sitä pitää autoon saada jotakin tehtyä.. Mutta nyt kuitenkin, suljetaan koko vuosi yhden oven taakse.

Edellispäivänä tuli vietettyä hyvän ystävän kanssa aikaa pitkästä aikaa aivan kahden, kävästiin syömässä josta siirryttiin kahvittelemaan ja saatiin vähän ajatuksia ympäripyöreydestä palikkamuotoon. Ehkä hieman alkaa avartumaan asiat, EHKÄ. Tosiaan. Sitä pitäisi pitää enemmänkin tällaisia päiviä, voisi saada jotain tolkkua jostain, nyt on olo hieman kuin jäällä olisi ja koittaisi saada otetta. Kiinni saa mutta luisuu ajatukset kuitenkin pois. Tammikuun odotus, odotus ja ODOTUS on jotain aivan järkyttävää. Kenelläkään sitä ennustuspalloa, anyone?!? Nyt sitä tarvitaan. Ihankuin pikkupoika jouluaattona. Milloin saa avata ENSIMMÄISEN paketin. Tietysti nyt ei odoteta joulukuusen alle lahjapapereissa olevia paketteja, vaan sitä hetkeä kun hukutaan paperikasan alle selvitettäessä viimeisiä asioita ennen siirtymistä uuteen paikkaan. Voi että sitä hetkeä odottaa, lääkäreissä juoksua TAAS, onko passi voimassa, missä tuota ja tuota, mitä tarvitaan mukaan ja minne ollaan menossa. Tuntemattomia ihmisiä vai onko tuttujakin seassa. Ehkä ei kannata vielä murehtia näitä, niiden aika tulee jos on tullakseen. Murehditaan sitten kun sen todellinen aika on, kyllä mä sitten ilmottelen kun oon hukkuakseni paperihommiin.. Onhan tässä paljon muutakin mietittävää kuin tuo. Pitäisi töitäkin mureh.. taisiis ei niitä kuulu murehtia vaan antaa mennä vaan. Mutta sitten nämä perus, joulu, uusivuosi jne. Mitä, missä ja milloin sopii näihin kahteen juhlapyhään kuin nenä päähän. Taaskaan ei ole tiedontietoa missä ollaan ja mitä tehdään..
 Ylipäätänsäkin, vielä hetki sitten oli kauhean tuskainen olo, ahdistava tai jotakin sinnepäin, vaikea tietää kun ei siitä saanut selvää itsekkään. Alkaa sekin hajoilemaan luojan kiitos, ehkä se puhuminen auttaakin? Ehkä sitä pitäisi tehdä useammin. Tänään oli hetkellisesti erittäin hyväkin fiilis pitkästä aikaa, kiitos elokuun - ota omena !

Itseasiassa, asiat on ihan hyvin täälläkin päässä vaikka synkkääkin synkempää tekstiä on tullut useasti, shittiä. Jonnekkin se turhautuminenkin pitää purkaa ja voisin vaikka koittaa kirjoitella jotain fiksua, piristävämpää tänne joskus. Mutta nääh, toimiihan tämä näinkin kun ei näitä kukaan luekkaan. Eikä sillä merkitystä ole, ainakin osa tulee kirjoitettua puhtaasti ihan mahanpohjasta saakka.

Sekavuuden sekakeittiö, joten hyvät yöt !

Ku mä tällee tyrin, ni mä syytän vaan itteeni. Mut ääneen ei saa myöntää ikinä. Jos äänet on puhumassa ihmisen sisimmäs. Neljä vuotta vihollista hain, omaks yllätykseks ystävän sain.

Kylmää, pimeää ja märkää. Syksy, talvi, mikä lie mutta kylmä ainakin on. Kamalin vuoden aika ikinä, kaikkia masentaa, väsyttää ja kukaan ei ole missään. Tuntuu ettei saa aikaiseksi mitään kun aika menee nin nopeasti, kolmeviikkoa menee niin ettei edes huomaa kun tekemistä silti itsellä on ihan tarpeeksi. Luojan kiitos tärskähti pieni into urheilla taas, mopoa on ulkoilutettu runsaasti ja olkapääkin on saanut taas kipeätä. Taisiis tälläkertaa toinen noista. No toivotaan että tammikuu tulee pian, silloin ollaan taas maha väärinpäin aina puhelun tullessa. "Hyvät asiat tulevat vastaan, kun odottaa." Ihan vaan jos multa kysytään niin nyt saisi pikkuisen myrskytä ulkona, jos vaikka myrskytuulet tuulettaisivat ajatukset kunnolla. Taas tänäkin vuonna, syksy. Se kauhein vuodenaika aiheuttaa hirveänmäärän turhia ylimääräisiä ajatuksia, tunnontuskia ja muita hirveitä myrskyjä pään sisälle. "Olet vahva, mutta nyt tässä myrskyssä sinun kannattaa jäädä veneesi kanssa rannalle."  Taas on se aika vuodesta kun on pakko löytää niistä erivärisistä pienistä jutuista se pienikin säväys synkkiin päiviin. Oli se sitten puhelimenkuoret, uudet vaatteet tai mitä vaan vastaavaa, lähde ystävän kanssa leffaan tai tee jotain erilaista. Ihan mitä vaan kunhan vaan poikkeat normaalista arjesta. "Moni epävarmaks jäätyny. Rakkautta niille, jotka meit vastaa kääntyny. Saan ilmasta ilmasen tuen. Joku pitää mulle kirjaa paikallaan ku luen ja ku mä kaadun pyöräl, hän puhdistaa haavani. Haavan päälle laittaa Aku-Ankka laastarin" 

"Se mitä miehet ja naiset tarvitsevat, on rohkaisu....Sen sijaan, että aina jankuttaisitte ihmisten vioista, kertokaa heille heidän hyvät puolensa."

"taas on duunii kohta vuos väännetty
myyty itseään koteloon nääntyny
mä en oo vahva niinku noi muut 
siks on pakko karata rauhottuun
oon salaa kaikki kamani pakannu
rituaali sama, lappiin karannu
iso jano ei tuota reissuu yhdistä
vaan hetki ollaan erakkona tyhjyydessä
aika lähtee karkuun, pyhälle maalle
sinne missä mä vartuin
suunnitelmii ollut monenlaisii
tekisin mitä vaan et saisin ne omaksi
sä tiedät et mä en arkee pelkää 
se on ollu sulle alust asti aina selvää
nyt on pakko karata hetkeks"

Metros hiljaa, eläköön sana vapaa. Huudan metsän reunal, koska tiedän mitä takan.

Tiedän että joskus saatan mennä joissakin asioissa pitkälle, ehkä jopa liian pitkälle. Ehkei vaan kaikki tajua että saatan jopa joskus puhua jotain vakavissani. Pikkuisen rivienväliin tunkeutumisella sieltä saattaa löytyä erilaisia vihjeitä, ettei kaikki ole hyvin. Ehkei itsellä mutta jollain toisella. Harmittaa oikeastaan katsoa sivusta kun kaverit kärsii ja tuntee olonsa onnelliseksi muullatavalla kuin sillä ns. tutulla ja turvallisella tavalla. Ehkä mullakin alkaa syksyn mielenpyörteet pauhaamaan vesisateiden ja syysmyrskyjen ohessa iskemään. Ehkä joskus asiat olivat helpommin, ehkä tulevaisuudessa pieni hengähdystauko tähän normaaliin arkeen voisi olla tarpeen. Pitäisi myös muistaa seistä sanojensa takana vaikka sanoisi mitä. "Tyhjiä lupauksia, tyhjiä lauseita. Anna olla, jos ne on vain sanoja." 

Tekisi mieli kirjoittaa tänne mitä vaan ja mistä vaan, mutta sen jälkeen edes itse jälkeenpäin luettuna sitä ei ymmärtäisi alkuunkaan. Tuntuu hullulta, hyvältä ja huonolta samaan aikaan. Jotain hetkiä sitä kaipaa paljon ja jotain vähän vähemmän. "Muistot loistaa, ei pysty niitä toistaa." Vielä parivuotta sitten sitä luuli, että nyt ollaan aikuisia ja osataan asioita hoitaa itse. Ehkä pikkuinen muistutus siitä tuli kun astui palvelukseen. Aluksi kaikki tuntui siltä kuin olisi vastasyntynyt, mutta noin puolisenvuotta kun oli kulunut ja uusi erä saapui niin aikamoiselta se näytti. Silloin se taisi ensimmäisen kerran käydä mielessä, että kyllä sitä puolessavuodessa voi kasvaa paljon muutenkin kuin kooltaan. Kooltaan toisaaltaan en kauheasti kasvanut mutta ehkä kevään tunnemyrskyt muutti paljon samaan aikaan kuin sitä oppi ottamaaan vastuun omista tekemisistään. Toisaaltaan en välttämättä hirveästi lähtisi kehuskelemaan koko viimevuotta ja sen vastuun käyttämisen määrää. Jos lähdetään jossittelemaan niin mitä jos asiat olisikin mennyt toisin? intissä ja siviilissä. Mitä jos olisi ollut kv-puolella jo alkuunsa? ajatellut koko asiaa ennen palvelusta? Entä miten siviilielämä? Entä jos olisi ollut joku jolle oikeasti puhua silloinkin jo?

Jos sukset menee ristiin, pääseekö ladulle takaisin kun kääntää sukset?  Pitääkö mennä pulpetin taakse opiskelemaan uudelleen miten saadaan sukset pysymään suorassa?  Entä jos sukset ei sovi jalkaan? Entä jos sukset on eriparia?  "Näiden lasien taakse piilotan mun arpeni, hymyilevä naama kätkee mun pelo. Sitä on porho mitä o vääräl puolel tullu. Jaloissan puu, kallossani hullu. Pienestä ongelmasta iso iso vaiva. Mielen onkaloissa kantamassa lyhtyy. Tunnelin päässä meijän ajatukset yhtyy."

"Onko täällä vain sodat ikuista? Miksi tappelua katsotaan sivusta?Milloin on aika lopettaa? Onko se totta, mitä koulu opettaa?Miksi menen muiden mielipiteen mukaan? Miksi on vaikea pitää sitä mitä lupaan?Miksi moni haluaa isommat rinnat? Miksi toisil ei oo taloo ja toisil on linnat?"
Johan tuli tekstiä, aika synkältä näyttää itse luettunakin vaikkei sen nyt noinkaan pitänyt mennä. Vai pitikö? Enpä tiedä. Tekisi mieli kirjoittaa pelkästään tästä hullusta odotuksesta reissua varten, monesti mainittu juttu muttei siitä vaan voi olla hiljaa kun sinne haluaa.. Onneksi aika menee suht nopeasti, tammikuu tulee vauhdilla vastaan ja silloin on taas se aika kun puhelimen pirinä laittaa vatsan kouraisemaan ja ajatukset lentämään haaveissa. Ehkä se viellä josakin vaiheessa on totta? Hope so. Monesti sitä miettii miten sitä muuttuu ihmisenä jos sinne pääsee pidemmäksi ajaksi, mutta ehkä antaa ajan näyttää jos sellainen tuuri käy.. "Must nää ajatukset paperil selkeempii, siks mä laitoin sulle pullopostii. Eikä kompostiin kuulu vaan ne sähköpostit. Kuluttajalautakunnas uuden luurin ostit. Tähtimerkkejä uusii gerttejä, fobioita paperil ja kertakäyttöpenkkejä."

"Mä katson silmiin enkä pistä ovee lukkoon. Lähteminen hyvää, palaaminen parempaa. Ei pienelle päälle raskasmetallia pahempaa. Ikkunaruudussa oon laskemassa aamuja, puhallan puupilliin ja pusken pakoon kaasuja."

Ja ku illat jo pimenee ja varjot pitenee. Syksyks vaihtuu ja lumous haihtuu pois. Mua niin paljon palelee, ei enää täl paidal tarkene. Talvi saapuu, jää vain kaipuu . Ja kun illat jo pimenee ja varjot pitenee. Syksyks vaihtuu, ja lumous haihtuu pois. Mua niin paljon palelee, ei enää t-paidal tarkene.

Jälleen kerran syyskuu alkaa olemaan lopuillaan, illat viilenevät ja yöpakkasia alkaa olemaan enemmän ja enemmän.  Aika menee aivan tajuttoman nopeasti eikä sille mahda mitään. Noh kuitenkin lupailin itselleni ja vähän muillekkin että kun 3500 kävijää tärähtää niin viimeistään koitan saada itsestäni sen verran kiinni että kirjoittelen taas jotakin tänne. Joten siis sinä joka luet tätä, et taidakkaan olla ainoa minun lisäkseni. 

Toivottavasti tämän syksyn saa viettää runsasenergisesti ilman että ne energiajuomat ja patukat kaivetaan kaapinpohjalta auttamaan jaksamista päivästä toiseen. Ehkä suurempi merkitys on sillä mitä tekee ja keiden kanssa koko syksyn jakaa. "Hymy on ikkuna, josta näkee, että sydän on kotona". Kyllä sitä kaipaa aikoja jotka sai jakaa poikien kesken samassa tuvassa samanlaisissa vaatteissa. Tiesi aina että seuraavana päivänä saattoi olla jotain erilaista. Nyt sitä vaan kulutetaan aikaa ja odotetaan että pääsee taas töihin ja hetkinen olikos se nyt taas viikko vierähtänyt? Kohta alkaa tosiaan olemaan vuosi lopuillaan, aika menee juuri näin nopeasti kuin aiheesta aiheeseen hyppiminen ja mitään ei ole saanut aikaan. No lääkärireissuja toisenperään, viisaudenhampaiden poistoja sun muuta sellaista. Mutta entäs se oikea tekeminen? Vai onko se nyt tätä siihen asti kun keksii jotakin uutta? Tai toivonmukaan puhelin soi jostain muusta numerosta kuin puhelinmyyjän virheellisesti naputetusta numerosta. "Puhelin näyttää puhelu on vastaamaton, iha sama mitä tahon, mul on auttamaton. Halu luurii näppäillä numerosi, yksinäinen jäbä. Tääl tunteiden komeros. Sä et haluu mulle vastata onneks voin tunteeni jakaa sun vastaajaas. Me ollaa jurrissa, älä mee köyhänmiehen karaokee, ja huomen häpee sitä mitä sanottu ja laulettu on. Avaan sähköpostis ja viestejä lukematon, määrä odottamas määränpäätä röökiki huules ja kuihtuu päästä. Mun tietokoneen ääres vaikka tää paikka on täydellinen, niin nimen sun kun lausun ääneen se laukasee pelkästään kaipuun päälle."

Tänään oli taas niitä harvoja päiviä, kun puheenaiheeksi keskeytyi ystävien kesken se mitä itse toivon tapahtuvan eli reissuun ensi keväänä.  On ehkä hienoa, taisiis ei ehkä vaan on oikeasti hienoa nähdä miten eräs lapsuudenystäväni jonka kanssa harvemmin puhutaan henkeviä vaikka miltei jokapäivä pyöritäänkin porukassa taisiis tällähetkellä kun hän on armeijassa niin ei niinkään usein, mutta kuitenkin niin kuulee äänensävystä tai pystyy lukemaan rivien välistä ainakin että ei toivois meikäläisen lähtevän niin pitkäksi aikaa minnekkään. Vaikkei puhuta henkeviä kuin humalassa niin kuuluu kyllä tärkeimpien ystävien joukkoon. Toisaalta miesten kesken on vaikeampi puhua tunteekkaasti vaikka ollaankin tunnettu yli 15? vuotta. On paljon niitä ihmisiä joiden kanssa haluaisi olla kokoajan ja on niitä ihmisiä jotka haluaisi samaan aikaan saada samaan paikkaan. Voikun saisi olla kaikkien kanssa kokoajan. On niin väärin että vuorokaudessa on 24tuntia joista 8 vietetään töissä ja toinen 8 nukutaan. Loppuaika sitten kiiruhdetaan paikasta a paikkaan b jotta ehtii näkemään ihmisiä. "Elämä ei ole odottamista, toivomista ja haaveilemista, se on tekemistä, olemista ja joksikin tulemista. Se on sitä mitä aiot tehdä sen jälkeen kun olet lukenut tämän."   

Satunnaisesti (lue aina) tulee haaveiltua siitä päivästä kun puhelin soi mutta olen pyrkinyt saamaan sen jäämään vain omaan tietoon, ei siitä kenenkään muun tarvitse tietää että miten paljon haluan sinne. Kyllä siitä välillä kysellään, että minkä takia. Riippuen ihan kenen kanssa puhuu että miten sen asian luonnehtii. Aika useasti tulee heitettyä ihan vaan läppää että mitä tekemään mutta totuus on muuta. Koskaan en kyllä sano että pelkän rahan takia sinne haluaisin, sillä se ei pidä paikkansa.  Kyllä sitä monesta muustakin asiasta haaveilee, miljonäärinä olemisesta, omasta kämpästä, monesta eri autosta jne. On mulla kerrankin jokin toive toteutunut, on mulla ihan hieno auto. Sillonkun se oli viellä toisaalla niin kuolasin sitä ja hypin hulluna kun näin sen, mutta nyt kun se tossa pihalla lojuu niin...  Se ei vaan  ole juurikaan itseni näköinen. Kehuja sieltä, kehuja täältä, kiitos vaan. Tykkään silti enemmän getarista. Välillä tuntuu  ihan ärsyttävältäkin kun joku koittaa kehua liikaa, sitä tilannetta koittaa pakoilla kun en hirveästi koskaan saa kehuja mistään muuten. En ehkä osaa ottaa kiitosta vastaan kun sitä pitäisi, mutta sen sijaan koitan antaa kehuja itse muille. Jos rahaa olisi niin paljon ettei olisi merkityksellistä mihin sen laittaisi, tuskin olisi yhtään sen onnellisempi. Materialismionnellisuus ehkä tulisi tutuksi, mutta oikea onni ei kuitenkaan. Ei uudet merkkivaatteet, kalliit  mersut tai ferrarit onnellisuutta tee. Onnelliseksi tekee se, että saat olla oma itsesi ja jaat hyvät ja huonot hetket ystävien kanssa.  Et voi keneltäkään ostaa oikeaa ystävyyttä sillä seon niin arvokas, ettei rahalla sitä saa. "Pakeneminen on helpompaa kuin muuttuminen" Se voi olla pieneltä tuntuva kolahdus mikä muuttaa sinussa kaiken, ajan saatossa se saattaakin olla suurempi kuin aluksi tuntuu. Se saattaa viedä aikaa ennenkuin tajuat mitä olet tuntenut. Muutoksen saattaa nähdä ulospäin, muutoksissa. Vaatetus, musiikkimaku, elämäntyyli. Ihan mikä vaan voi viitota näihin asioihin, tai ehkä jopa kaikki yhdessä.  "Oli ihan tavallinen kaveri. Katto naapurii sil elämä on parempi. Auervaarana nykypäivän speksei, juomassa viinei höystäen taabermannin tekstei. Maalausduuneis naisia yytsimäs rakkauden tunnustus kelpaa syyksi täs. Pelis kornis pitää nousta tornis ylemmäs. Niin korkeelle ku ylettäs. Iso tavaraa ja ajan pidän minimis, luottokortin höyläykset aina on limitis."

"Sinusta voi tuntua, että olet juuttunut liikenteeseen ja joka puolella näkyy autoja autojen perään silmänkantamattomiin. Älä antaudu kiusaukselle poistua paikalta sivutielle. Käytä odotusaika miettimällä minne olet menossa elämässäsi."

Enpä saanutkaan linkattua tänne suoraan videoita koneelta. Oli jotain parivuotta vanhoja videoita syysmyrskyistä, ehkä sitten joskus. Eipä kyllä saanut juutuubistakaan biisejä tänne, taisis kaikkia.

http://www.youtube.com/watch?v=MADQ24RqPuo

Hajonneita unelmia mahtuu historiaan, mutta ilman niitä en ois kasvanu isoksikaan. Arvostan luovuutta ja teen asioit oman pään mukaan.

Kai se on vaan aika todeta että syksy on saapunut, en nyt viellä syksyisiä kuvia ole käynyt mitenkään erikoisesti ottamassa koska tajusin sen vasta viimeisen kahdenpäivän sisällä. Vettä sataa, on pimeää ja energiaa on, PALJON. En tiedä, yliväsymys tai joku muu. Ehkä pää räjähtää, kaipuu joidenkin ystävien seuraan on suuri mutta liika ylibuuggaaminen omaan "kalenteriin" (lue: teboilille)  vaan tuntuu olevan se mitä jaksaa töiden jälkeen enään tehdä. Autolla ajaminen tuntuu kuristamiselta, mutta töihin meneminen tuntuu hyvälle. En tiedä sanoa mutta pyöräilyä, wou tuli harrastettua viime viikonloppunakin siis viikolla. Ympäri turkua kavereiden kanssa goprot päässä. Pikku haavereita ja häppeninkiä mutta aika meni nopeammin kuin osaa sanoa.

Jälleen kerran postipate toi mulle paripaketillista pehmeetä. Ai että, mutta ei se kaikkea korvaa. Mä ehkä tykkään mun uusista asioistani, mut kaipaan jonkin verran myös vanhoja. En nyt puhu artikkeleista vaan niistä joiden kanssa voi rupatella maat ja mannut.

"Matkani varrel ystävyyssuhteit on revenny,
vaik koitan punoo ne yhteen,
se ei korvaa ajan menetyst.
Vanhat kaverit, vahvat kalterirajat sulkee.
Ku piiri ei saa ilmaa, se on tapana muuraa umpeen.
Kaikki kasvo ja se muutti lähimaastoa.
Viel joskus kosketus ystäviin saattaa käsist kadota.
Ennen tulehtu suhteet, niiden annettiin hajota.
On opittu parantaa avoimet haavat ajoissa.
Mä tiedän, et ystävist jokainen on lojaali,
siks mä luotan mun hengen ystävii en käsin ohjaimii.
Avaudun harvoin ja harvoille,
ku silmii katsotaa, ollaan tarkkoi kattoes.
Ku ongelmat alkaa kasaantuu kasvoille
on pakko jakaa tietoo, et pääsee takasin jaloilleen.

Täydellinen ystävyys saa muuttumaan persoonat,
uudet puolet esiin, ku me tavattiin jo kersoina.
Persoja toisille monii monii vuosii
ja ekat kunnon dokaamiset, viinapullot puokkiin.
Jos sä muistat, kannoin jättäriltä sut himaan,
ja sä selitit siin matkal miten rakastat sun Tiinaa.
Silti me muututtiin, kasvettiin erilleen.
Nyt eri piirit, eri paatit laskettiin vesille.
Maailma muuttuu, ja ihmiset sen mukana.
Ja vaikka mitä luvataan, nii toisemme viel hukataan.
Ne on menneitä, menneitä aikoi ne."

Kuviakuviakuvia paljon kuvia. No ehkä turhia, taisiis turhia. Mutta se ei meinaa sitä, etteikö ehkä jokupäivä tulisi jotain järkevääkin, sillä ostin tänään kaukolaukaisimen. Se siis helpottaa kuvaamista, PALJON. 

Talvi lähestyy ja en tiedä mitä tulee tapahtumaan, en tosiaan tiedä. Kylmyyttä, loskaa, vettä, märkää. En  tiedä miten taas toimitaan. Tarvitaanko tässä "oneway" ticketti jonnekkin lämpimään? Tarviiko nastarenkaat? Oma kämppä, koska? Tarviiko sitä, tätä, tota ja tuota? Ei. Mulle ainakin riittäisi ettei kaikki jäisi kotiin peiton alle vaan liikkuisi edes jonnekkin. Tuntuu jo muutenkin sille etten ikinä näe ketään missään, ehken vaan ole jutellut enää pitkään aikaan kenenkään kanssa "syvällisemmin".  Siksiköhän täällä on taas niin paljon tunkua tällaiselle pohdinnalle? Niin hei tosiaan, tuo oma kämppä.. Kohta on jo vuosi siitä kun palasin kotiin. Voidaan ehkä myöhemmin pohdiskella mitä on saatu aikaan. Se ei ainakaan hirveän pitkä lista tule olemaan, enkä vannoisi edes haluavani kertovan sitä...

Eikä juutuubissa edes oo niitä biisejä mitä vois olla jotta sais tänne joten...

Kyllä mulla oikeasti olis aikapaljonkin asiaa sanottavana, ainut vaan ettei niitä saa muodostettua sanoiksi, lauseiksi eikä edes kirjaimiksi. En saa kaivettua niitä tuolta ellei joku avita lainkaan. Ps. Rontti, haaste on heitetty !

Mä oon ku tiimalasi digiajas, omas juoksuhiekas, mikä mut kuitenki piti ajas.

Pieni kipinä josta syntyi suuri liekki on tainnut tähänkin risukasaan osua, sillä viikonlopun valokuva saldo pyörii noin runsaan tuhannen kuvan joukossa. Hyvää fiilistä kun kerrankin jokin muukin onnistuu kuin kiistely ja tappelu.

Enemmän kuvia vähemmän puhetta, jos enskerralla toisinpäin tai sitten ei.