Nyt se vaan alkaa näyttämään siltä että tämä kesä oli tässä, auto laitettu talliin lumisateelta ja kurjalta säältä suojaan lepäämään. Kaipa se vuosi menikin nopeammin kuin uskoikaan? Kohta odotellaankin jo taas kevättä, no ehkä ennen sitä pitää autoon saada jotakin tehtyä.. Mutta nyt kuitenkin, suljetaan koko vuosi yhden oven taakse.
Edellispäivänä tuli vietettyä hyvän ystävän kanssa aikaa pitkästä aikaa aivan kahden, kävästiin syömässä josta siirryttiin kahvittelemaan ja saatiin vähän ajatuksia ympäripyöreydestä palikkamuotoon. Ehkä hieman alkaa avartumaan asiat, EHKÄ. Tosiaan. Sitä pitäisi pitää enemmänkin tällaisia päiviä, voisi saada jotain tolkkua jostain, nyt on olo hieman kuin jäällä olisi ja koittaisi saada otetta. Kiinni saa mutta luisuu ajatukset kuitenkin pois. Tammikuun odotus, odotus ja ODOTUS on jotain aivan järkyttävää. Kenelläkään sitä ennustuspalloa, anyone?!? Nyt sitä tarvitaan. Ihankuin pikkupoika jouluaattona. Milloin saa avata ENSIMMÄISEN paketin. Tietysti nyt ei odoteta joulukuusen alle lahjapapereissa olevia paketteja, vaan sitä hetkeä kun hukutaan paperikasan alle selvitettäessä viimeisiä asioita ennen siirtymistä uuteen paikkaan. Voi että sitä hetkeä odottaa, lääkäreissä juoksua TAAS, onko passi voimassa, missä tuota ja tuota, mitä tarvitaan mukaan ja minne ollaan menossa. Tuntemattomia ihmisiä vai onko tuttujakin seassa. Ehkä ei kannata vielä murehtia näitä, niiden aika tulee jos on tullakseen. Murehditaan sitten kun sen todellinen aika on, kyllä mä sitten ilmottelen kun oon hukkuakseni paperihommiin.. Onhan tässä paljon muutakin mietittävää kuin tuo. Pitäisi töitäkin mureh.. taisiis ei niitä kuulu murehtia vaan antaa mennä vaan. Mutta sitten nämä perus, joulu, uusivuosi jne. Mitä, missä ja milloin sopii näihin kahteen juhlapyhään kuin nenä päähän. Taaskaan ei ole tiedontietoa missä ollaan ja mitä tehdään..
Ylipäätänsäkin, vielä hetki sitten oli kauhean tuskainen olo, ahdistava tai jotakin sinnepäin, vaikea tietää kun ei siitä saanut selvää itsekkään. Alkaa sekin hajoilemaan luojan kiitos, ehkä se puhuminen auttaakin? Ehkä sitä pitäisi tehdä useammin. Tänään oli hetkellisesti erittäin hyväkin fiilis pitkästä aikaa, kiitos elokuun - ota omena !
Itseasiassa, asiat on ihan hyvin täälläkin päässä vaikka synkkääkin synkempää tekstiä on tullut useasti, shittiä. Jonnekkin se turhautuminenkin pitää purkaa ja voisin vaikka koittaa kirjoitella jotain fiksua, piristävämpää tänne joskus. Mutta nääh, toimiihan tämä näinkin kun ei näitä kukaan luekkaan. Eikä sillä merkitystä ole, ainakin osa tulee kirjoitettua puhtaasti ihan mahanpohjasta saakka.
Sekavuuden sekakeittiö, joten hyvät yöt !
tätä lukee varmasti monikin (: tai ainankin minä jossei muut sitten. tosiaan voisit kirjoittaa joskus iloisempia juttuja, käy itseäänkin masentamaan. uskon että sinunkin elämässä on myös paljon hyviä asioita, huonojen seassa tietenkin, ja sun pitäs antaa niille enemmän valtaa ja ajatusta, niin päivät olisi kirkkaampia. mieti vaikka mistä asioista oot onnellinen, elämässäs on varmasti enemmän hyvää kuin huonoa jos annat niille vähän enemmän tilaa (: odotan innolla jo seuraavaa kirjoitusta !
VastaaPoistaOlis sitä paljonkin hyvää kirjoteltavaa, sitä vaan kun ei oo vielä saanut oikeen puettua sanoille saakka. Ei ole tarkotus kuitenkaan tätä kirjottaessa saada lukijaakaan saada potemaan huonoa oloa vaan ehkä senkautta löytämään se hyvä fiilis. Ei siitä ole pelkoa etteikö tänne sitä "losempaa" luettavaakin tulis, en mä kuitenkaan "masentunut" ole vaan enemmänkin pohtivainen. Mutta tosiaan, kunhan löydän vaan ne sanat niin kyllä sitä tänne tulee ! On toki mukava kuulla että tätä joku oikeasti lukee ! Kiitos siitä :)
VastaaPoista