Ku mä tällee tyrin, ni mä syytän vaan itteeni. Mut ääneen ei saa myöntää ikinä. Jos äänet on puhumassa ihmisen sisimmäs. Neljä vuotta vihollista hain, omaks yllätykseks ystävän sain.

Kylmää, pimeää ja märkää. Syksy, talvi, mikä lie mutta kylmä ainakin on. Kamalin vuoden aika ikinä, kaikkia masentaa, väsyttää ja kukaan ei ole missään. Tuntuu ettei saa aikaiseksi mitään kun aika menee nin nopeasti, kolmeviikkoa menee niin ettei edes huomaa kun tekemistä silti itsellä on ihan tarpeeksi. Luojan kiitos tärskähti pieni into urheilla taas, mopoa on ulkoilutettu runsaasti ja olkapääkin on saanut taas kipeätä. Taisiis tälläkertaa toinen noista. No toivotaan että tammikuu tulee pian, silloin ollaan taas maha väärinpäin aina puhelun tullessa. "Hyvät asiat tulevat vastaan, kun odottaa." Ihan vaan jos multa kysytään niin nyt saisi pikkuisen myrskytä ulkona, jos vaikka myrskytuulet tuulettaisivat ajatukset kunnolla. Taas tänäkin vuonna, syksy. Se kauhein vuodenaika aiheuttaa hirveänmäärän turhia ylimääräisiä ajatuksia, tunnontuskia ja muita hirveitä myrskyjä pään sisälle. "Olet vahva, mutta nyt tässä myrskyssä sinun kannattaa jäädä veneesi kanssa rannalle."  Taas on se aika vuodesta kun on pakko löytää niistä erivärisistä pienistä jutuista se pienikin säväys synkkiin päiviin. Oli se sitten puhelimenkuoret, uudet vaatteet tai mitä vaan vastaavaa, lähde ystävän kanssa leffaan tai tee jotain erilaista. Ihan mitä vaan kunhan vaan poikkeat normaalista arjesta. "Moni epävarmaks jäätyny. Rakkautta niille, jotka meit vastaa kääntyny. Saan ilmasta ilmasen tuen. Joku pitää mulle kirjaa paikallaan ku luen ja ku mä kaadun pyöräl, hän puhdistaa haavani. Haavan päälle laittaa Aku-Ankka laastarin" 

"Se mitä miehet ja naiset tarvitsevat, on rohkaisu....Sen sijaan, että aina jankuttaisitte ihmisten vioista, kertokaa heille heidän hyvät puolensa."

"taas on duunii kohta vuos väännetty
myyty itseään koteloon nääntyny
mä en oo vahva niinku noi muut 
siks on pakko karata rauhottuun
oon salaa kaikki kamani pakannu
rituaali sama, lappiin karannu
iso jano ei tuota reissuu yhdistä
vaan hetki ollaan erakkona tyhjyydessä
aika lähtee karkuun, pyhälle maalle
sinne missä mä vartuin
suunnitelmii ollut monenlaisii
tekisin mitä vaan et saisin ne omaksi
sä tiedät et mä en arkee pelkää 
se on ollu sulle alust asti aina selvää
nyt on pakko karata hetkeks"