Hajonneita unelmia mahtuu historiaan, mutta ilman niitä en ois kasvanu isoksikaan. Arvostan luovuutta ja teen asioit oman pään mukaan.

Kai se on vaan aika todeta että syksy on saapunut, en nyt viellä syksyisiä kuvia ole käynyt mitenkään erikoisesti ottamassa koska tajusin sen vasta viimeisen kahdenpäivän sisällä. Vettä sataa, on pimeää ja energiaa on, PALJON. En tiedä, yliväsymys tai joku muu. Ehkä pää räjähtää, kaipuu joidenkin ystävien seuraan on suuri mutta liika ylibuuggaaminen omaan "kalenteriin" (lue: teboilille)  vaan tuntuu olevan se mitä jaksaa töiden jälkeen enään tehdä. Autolla ajaminen tuntuu kuristamiselta, mutta töihin meneminen tuntuu hyvälle. En tiedä sanoa mutta pyöräilyä, wou tuli harrastettua viime viikonloppunakin siis viikolla. Ympäri turkua kavereiden kanssa goprot päässä. Pikku haavereita ja häppeninkiä mutta aika meni nopeammin kuin osaa sanoa.

Jälleen kerran postipate toi mulle paripaketillista pehmeetä. Ai että, mutta ei se kaikkea korvaa. Mä ehkä tykkään mun uusista asioistani, mut kaipaan jonkin verran myös vanhoja. En nyt puhu artikkeleista vaan niistä joiden kanssa voi rupatella maat ja mannut.

"Matkani varrel ystävyyssuhteit on revenny,
vaik koitan punoo ne yhteen,
se ei korvaa ajan menetyst.
Vanhat kaverit, vahvat kalterirajat sulkee.
Ku piiri ei saa ilmaa, se on tapana muuraa umpeen.
Kaikki kasvo ja se muutti lähimaastoa.
Viel joskus kosketus ystäviin saattaa käsist kadota.
Ennen tulehtu suhteet, niiden annettiin hajota.
On opittu parantaa avoimet haavat ajoissa.
Mä tiedän, et ystävist jokainen on lojaali,
siks mä luotan mun hengen ystävii en käsin ohjaimii.
Avaudun harvoin ja harvoille,
ku silmii katsotaa, ollaan tarkkoi kattoes.
Ku ongelmat alkaa kasaantuu kasvoille
on pakko jakaa tietoo, et pääsee takasin jaloilleen.

Täydellinen ystävyys saa muuttumaan persoonat,
uudet puolet esiin, ku me tavattiin jo kersoina.
Persoja toisille monii monii vuosii
ja ekat kunnon dokaamiset, viinapullot puokkiin.
Jos sä muistat, kannoin jättäriltä sut himaan,
ja sä selitit siin matkal miten rakastat sun Tiinaa.
Silti me muututtiin, kasvettiin erilleen.
Nyt eri piirit, eri paatit laskettiin vesille.
Maailma muuttuu, ja ihmiset sen mukana.
Ja vaikka mitä luvataan, nii toisemme viel hukataan.
Ne on menneitä, menneitä aikoi ne."

Kuviakuviakuvia paljon kuvia. No ehkä turhia, taisiis turhia. Mutta se ei meinaa sitä, etteikö ehkä jokupäivä tulisi jotain järkevääkin, sillä ostin tänään kaukolaukaisimen. Se siis helpottaa kuvaamista, PALJON. 

Talvi lähestyy ja en tiedä mitä tulee tapahtumaan, en tosiaan tiedä. Kylmyyttä, loskaa, vettä, märkää. En  tiedä miten taas toimitaan. Tarvitaanko tässä "oneway" ticketti jonnekkin lämpimään? Tarviiko nastarenkaat? Oma kämppä, koska? Tarviiko sitä, tätä, tota ja tuota? Ei. Mulle ainakin riittäisi ettei kaikki jäisi kotiin peiton alle vaan liikkuisi edes jonnekkin. Tuntuu jo muutenkin sille etten ikinä näe ketään missään, ehken vaan ole jutellut enää pitkään aikaan kenenkään kanssa "syvällisemmin".  Siksiköhän täällä on taas niin paljon tunkua tällaiselle pohdinnalle? Niin hei tosiaan, tuo oma kämppä.. Kohta on jo vuosi siitä kun palasin kotiin. Voidaan ehkä myöhemmin pohdiskella mitä on saatu aikaan. Se ei ainakaan hirveän pitkä lista tule olemaan, enkä vannoisi edes haluavani kertovan sitä...

Eikä juutuubissa edes oo niitä biisejä mitä vois olla jotta sais tänne joten...

Kyllä mulla oikeasti olis aikapaljonkin asiaa sanottavana, ainut vaan ettei niitä saa muodostettua sanoiksi, lauseiksi eikä edes kirjaimiksi. En saa kaivettua niitä tuolta ellei joku avita lainkaan. Ps. Rontti, haaste on heitetty !