Mä oon ku sirkus retkiteltas, tyhjä kirja mille teksti kelpas. Mä oon ku piirustus ilman raamei, metamorfoosi tauluks ku on raamein kusilaarei. Mä oon se talo mitä ei tehty turhaan valmiiks.

Tunnustan tuijottaneeni tyhjää paperia jo hetken aikaa, jostain syystä lyö tyhjää ja hieman ahdistaa. Tuntuu että tilaa on, mutta silti puristaa jostain. Satunnaisesti tylsyyden huviksi tulee lueskeltua päivän horoskooppeja ja tänään taisi mennä kutakuinkin näin.. "Joudut ravistelemaan tunteitasi oikein toden teolla. Olet onnellinen monellakin eri tasolla, mutta aidot tunteet ovat sisälläsi monessa eri kerroksessa."  Viikonloppuna ystävien kanssa pelattiin jalkkista, tai en tiedä oliko se hirveän urheilullista sillä juomana oli kalja, redbull ja kossu. 

Maanantai tuntuu jotenkin oudolle. Pitkästä aikaa on nauttinut päivästä, tuulettanut itseään ulkona ja enpä tiedä. Sanat vaan katoaa jonnekkin.."Maanantai maanikko, muun maan muusikko. Maailma aavikko, muual on kuusikko. Vikan puun poltan nuotiolauluna, voit pitää mun naamaa sun naamatauluna."  Pienetkin asiat on saanut viime aikoina ärsyyntymään kovasti, en tiedä miksi. Hyvän ystävän tuolijekkukin meinasi olla liikaa, en vain tiedä. Nyt sitä kaipaa, pieni puhelu riittäisi muuttamaan koko talven ja todennäköisesti loppuelämänkin. Sitä voisi jo melkein enemmän kuin toivoa. Seolisi oikeastaan uusi kokemus ja loma normaalista elämästä. "Joskus täytyy mennä todella kauas tajutakseen kuinka pieni on." 

-Jalat tukevasti menneisyydessä, suuri ponnistus tuntemattomaan tulevaan.