"Elämäsi on palapeli. Tehtäväsi on löytää myös vaikeat palat."

Viikonloppuna on univelat kuitattu ja nyt niitä kirjataan lisää tilille. Ei paljoaa väsytä, eikä luometkaan paina yhtään. Elokuva katsottu ja viikonloppu kääritty taas muistojen arkistoon. Viikot vierii hurjaa vauhtia lähemmäksi syksyä, syysvaatteita on hieman jo tullut katseltua ja ostoskoriakin täytelty. Saapa nähdä mitä sieltä todellisuudessa sitten tulee kun tsekkaillaan vielä ennen tilaamista. Autoakin on tullut laitettua. Ehkä vielä lisää talvea ajatellen. Taisiis ehkä pikemminkin kevättä. Talveksi on tiedossa mahdollinen tallipaikka joka vieräyttää suuren kiven sydämeltä, sillä on sydäntäsärkevää nähdä toista palelemassa ulkona lumipeitossa. Jos sitten kevääksi saisi uuden alustan ja vähän säädettäviä tukivarsia laiteltua paikoilleen, jotta saadaan virallisesti auto "fattalleen".

Tuntuu että ystävien näkeminen on liian vähäistä, tai sitten syksyn pikkuhiljaa tullessa alkaa tunteet mylläämään ja kaipaa heitä enemmän ja enemmän. Päiväkin tuntuu melkein mahdottomalle jo..

Syksyyn tarvitaan runsaasti eri värejä jottei ala mieli painumaan maan tasalle, sillä palapelikin koostuu helpoista sekä vaikeista paloista. Mitä enemmän alkaa ajattelemaan asioita, vesisateen ja pimeyden aikana. Sitä hankalammaksi asiat vain menevät...

Hitto vie, tekee mieli kyllä lähteä jonnekkin kauas, mutta ei. Aika ja/sekä raha ei riitä moiseen tällä hetkellä. Töitä pitää tehdä jotta saa jotain kivaa hommailtua itselle, puhumattakaan siitä että jossain vaiheessa pitäisi oma asuntokin hommata. 

Asiat olisi helpompaa jos joku toisi ja heittäisi hannuhanhen onnenpölyt päälle, mutta mun kohdalla. Joku kaatoi akun epäonnen ämpäreineen päähän. Edes sitä tuuria ei ollut että ämpäri olisi kolissut ohi.. Kyllä siihen tottuu, aikansa se vie. Muttakun ajattelee aina hyvällä, niin eiköhän se anna karman lakina takaisin huonoa. Ehkä vielä jokin päivä tulee se hetki kun itseäänkin onnistaa jossain. Sano tai jätä sanomatta, ihan sama kummin teet. Se ei kelpaa kaikille kuitenkaan.