Eioo pilven hattaraa, eikä grillis makkaraa. Sä tiedät sä tiedät sen, perjantaina liidetään.

Tattista vaan, kuvittelette varmaan että tulen kertomaan tänne että vihreät on laitettu kaappiin ja aika painua taas punkkaan mutta täysin harhoja ajattelette. Alunperinhän ajatuksena oli olla koko viikko pitkästä aikaa kasarmilla mutta tässä sitä taas ollaan, keskiviikkona tultiin takaisin tuttuun ja turvalliseen kotiin ihmettelemään taas maailman menoja. Kuun viimeinen keskiviikkohan tarkoitti luonnollisesti nissani miittingiä jossa tulikin vieteltyä leppoisassa tunnelmassa iltaa. Alkuiltaa vietettiinkin autojen vieressä höpötellen kaikesta turhanpäiväisestä ja illan viiletessä siirryttiin kahvioon sisälle turisemaan autoista ja niiden tulevaisuuksista. Jos jonkinmoisia ajatuksia saatiin kuulla ja ihmetellä niiden toimivuuksia. Illan pimetessä kuitenkin oli aika lähteä muille teille ja jo aijemmin osittain sovittu juoksulenkki hyvän ystävän kanssa saatiin aikaan. (aivan  mahtavaa!!) 

Eipähän paljoaa tullut kuvia näpsittyä tällä erää

Torstai aamu alkoikin erittäin väsyneesti jostakin syystä(köhköh, etteikö olisi tullut laiskoteltua ja lenkki teki tehtävänsä) noh ehkäpä suurin osaksi johtui nukkumaanmeno ajasta.. Päivä on mennyt kutakuinkin nettiä selatessa ja keskustellessa vanhempien kanssa yki testiin menosta (yleinen kielitutkinto ellei joku nyt tiennyt..) saatan olla jopa yllättynyt itsestäni, no okei onhan tuollekkin syynsä. Taitaakin olla ensimmäinen kerta kun vapaaehtoisesti olen harjoitellut lukemaan/kirjoittamaan jotakin sitten.. Hmm jep! Ensimmäinen kerta. Taisin kuulla ensimmäistä kertaa vanhemmiltakin sellaisen lauseen jota en ole ikinä kuullut "taidat oikeasti haluta sinne vai mitä?" totesin tuttuun tapaan vain "jep, se olisi uskomattoman hienoa!" Kuitenkin illan hämärtyessä sain jälleen lenkkiseuraa hyvästä ystävästä josta olen oikeasti ylpeä(tais olla ensimmäinen kerta kun nään sut juoksemassa? Vai olitkohan pelaamassa viime joulukuussa sählyä siellä koululla? No kerrot mulle jos muistat..) itseasiassa en edes yllättynyt siitä miten hyvin hän jaksoi juosta lenkillä, toisinkuin hän itse taisi tehdä...  Huomenna olisikin tarkoitus olla pois ratin takaata illalla ja touhuta jotain erilaista. 

Nyt se on selkeää, enää ei mietitytä tulevaisuuden havitelmat ja haivenet. Paperit rt hommiin lähtee aivan heti kun vaan mahdollista. Kerran sitä ollaan nuoria vaan, eikö? Muutaman päivän päästä olisi tarkoitus ilmoittautua yki testeihin jotta saadaan hoidettua tarpeelliset paperit hakua varten. "ota unelmasi, tavoitteesi tosissaan."  Toivottavasti unelmat eivät jää pelkästään hakupapereiden täyttöön vaan pääsisi oikeastikkin sisälle, siinä olisi ensimmäinen "ammatti" josta on haaveillut pikkupojan tavoin "Kun teet sellaista työtä mitä rakastat, se ei tunnu työltä ollenkaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettet raataisi ja hikoilisi työsi takia, vaan sitä että nautit silti joka hetkestä."