Perjantaina olikin eriskummallisen koti-iltapitoinen ilta/yö. Harvemmin sitä tulee kotona oltua sen enempää kuin nukkumassa, mutta perjantaina katseltiinkin kavereiden seurassa pari elokuvaa ja tuon jälkeen kello olikin lähemmäs aamua kuin iltaa. Ei muutakun heittämään yksi kavereista kotiin ja tarkoitus oli mennä itsekin peiton alle, mutta kuinkas se puhelimen pirahdus saikin taas kuvioihin pari muuttujaa. Seltä eräs ystävä soitti että tulisinko käymään tallilla ku ei olla pitkään aikaan nähty, no mikäpäs siinä kun ei osaa eikään sanoa. Siinä sitten tovi rupatellessa kello rupesi jo lyömään lähemmäs kuutta kuin kahtatoista, oli aika poistua kuitenkin kotiin nukkumaan jotta jaksaisi ajaa sitten crossia lauantaina. Lauantai menikin nukkuessa, ajaessa crossia ja sen sellaisessa koomatilassa. Illalla/yöllä kävästiinkin kaverin kanssa josain juhlissa jossa oli ihan kiitettävä määrä porukkaa.
"Aika parantaa haavat, mutta ei auta unohtamaan." sanonta pitää kyllä täysin paikkansa. Vaikkakin on tovi vierähtänyt aikaa siitäkun itse on viimeksi ollut parisuhteessa niin kyllähän sen tietää vieläkin mitä on menettänyt aikoinaan. Aamusta iltaan,viikosta toiseen, miltein joka asia minkä tekee niin muistuttaa siitä mitä on ollut "Unet ovat lahjomattomia. Ne säröilevät silloinkin, kun elämä tuntuu pysyvän koossa." On myös paljon sellaista mitä muuta ei pysty unohtamaan, myös sellaisia asioita joita ei edes halua unohtaa. Ne asiat joita ei halua unohtaa onkin juuri niitä mitä kaipaa enemmän.
Ps.Lupe fiasco - American terrorist III
Ps. Tekee mieli sipsiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti