Tänään raapustankin huomattavasti vähemmän, väsymyksen ja ajatusten ulostuottamisen ongelmien takia, joten...Erilainen päivä samanlaisten päivien joukossa kuvastaa tätä päivää. Saatiin hurjaksi tehtäväksi tankata ja sisäpestä yksi kappale lantikoita, no ei hankala homma mutta työnjälki pitikin olla sitä vastuullisempi sillä auto oli komentajan. Seuraavat hommat saatiinkin hieman ennen puoltapäivää jolloin saatiin muutama "murkku" jota lähdettiinkin ulkoiluttamaan. Matkalla ei päässyt väsymys painamaan lainkaan sillä eikös perinteiseen tapaan autossa kuulunut kaksi radiota, taisiis radio ja meikäläinen. Tulikin lauleskeltua kaverin kanssa oikein railakkaasti koko matka ja sitä naurunmäärää tuskin voi kuvailla mikä siellä autossa raikasikaan. Eikä matkantekoa tietenkään voinut jättää ilman kahvitaukoja +++ se hesburger... Sori sintti oli pakko... Voit sitten viikonloppuna lätkiä meikäläistä jos siltä tuntuu! Eipä tästä päivästä paljoaa sanottavaa ole jäänyt.. Ajatukset pyörii luontevasti suuntaan jos toiseen kuin kärrynpyörä. Asioita helpottaisi jos osaisi lukea joidenkin ajatuksia ja tietäisi mitä missä, milloin, kuka, mitä häh. Jep aika tarkkaa tiedostettu ajatukset jälleen kerran. Ehkä olisi aika painua nukkumaan ja katsastamaan joskos sitä hiffaisi miten ottaa itseään niskasta ja mitä pitäisi tehdä tulevaisuuden suhteen "On turha ottaa itseään niskasta ellei tiedä mihin ripustautuu."
Tukipisteen löytäminen tällää hetkellä on hankalaa sillä ei oikeastaan ole mitään "pysyvää". Armeija alkaa pikkuhiljaa häämöttää loppuaan (no älkääs nyt! enään 136..) ja siihen on hankala tukeutua koska se ei ole sellaista johon voi rakentaa tekemisiään pidemmäksi ajaksi. Tulevaisuuden asioista epävarmuus senkun vain kasvaa, autoala, työt, rauhanturvaajaksi. Jep ainoa joka näistä on varma niin töitä ainakin riittää, toivottavasti. Rauhanturvaajaksi lähteminen on epävarmaa mutta hakeminen on sitäkin varmempaa, nimittäin paperit alkavat olla esitäytetty jo. Toivonmukaan ei tarvitse hirveän kauan odotella pääsyä sinne, meinaan tämä poika kaipaa seikkailua ja vaihtelua tähän normaaliin elämään. Jos vielä jokupäivä se puhelinsoitto tulee että sinne on hyväksytty niin aijon todeta ääneen että kerrankin olen asettanut itselleni haaveen jonka onnistun toteuttamaan. "Jokaisessa elämässä tulee aika, jolloin tarvitaan tukipiste. Silloin sinun on hyväksyttävä itsesi.
Kyse ei ole enää siitä mitä sinusta tulee. Kyse on siitä mitä olet ja olet aina oleva. "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti