Miksei ihmiset ala vain toteuttamaan haaveitaan? Niin moni ihminen jättää haaveensa toteuttamatta koska "ei ole pystynyt tekemään sitä, ei ole aikaa/ mahdollisuutta." Pelkkiä selityksiä, siitä ettei uskalla toteuttaa unelmiaan kuulee jatkuvasti vaikkei niistä avoimesti kerrotakkaan. Elämässä pitää olla tavoitteita joita saavuttaa jotta tuntee itsensä hyödyksi, haasteita ei kannata laittaa liian pitkille aikaväleille jotta ehtii saamaan toisen alta pois ennen toista.
"Elämä kulkee myrskystä toiseen. Välillä on tyyntä ja silloin saa hengähtää. Mutta kumpi tuntuukaan elämältä, tyyni vai myrsky?" tätä on tullut mietittyä pidempään kun mieliala on vaihdellut väsymyksestä johtuen, päivästä toiseen sitä jaksaa silti vaan hymyillä ja nauttia pienistäkin asioista. Viikonloppuna sai poiketa normaalista viikonloppurutiinista hieman joka piristi taas päiviä, lauantaina pitkä ajosessio salon kivikovalla crossiradalla söi miehet aivan loppuun ja leikittyä tuli taas aivan tarpeeksi. Sunnuntaina apsipäivillä tuli yhdet kumit savuteltua katuun kavereiden pyynnöstä ja valtavan hauskaa olikin pitkästä aikaa! Armeijassa menee hyvin, muutaman päivän ampumaleirillä tuli nautiskeltua hyvistä keleistä, rennosta meiningistä ja hyvistä läpistä koko alkuviikko. Ei pakollinen taisteluvarustus tuntuikin pysyvän enemmän päällä kuin poissa päältä vaikka ei olisikaan tarvinnut, hyökkäys ja puolustusammunnat tulikin vedettyä useampaan otteeseen.
Leirin jälkeen koskinen ja reunamo pyysikin lähtemään saunaan seuraksi, noh mikäs siinä kun saunomaan vaan. Ideana kiva, toteutuksena kiva ajatus, mutta sitten kriha porukkaa alkoi lappaamaan pukkariin aavikkokamoineen niin se tunne siitä kateudesta lytistikin ilonaiheet leiristä samantien ja fiilis siitä että jos vielä jokupäivä saisi sen kokea niin ensimmäiset unelmat olisi toteutettu "kun iloitsee pienistä asioista, voi iloita aina. Joskus sitä vain tuntee olevansa kuin käpy, yhtä yksinkertainen ja puusta pudonnut."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti