torstai 6. syyskuuta 2012

En välttämättä sano kaikkea juuri niinkuin tarkoitan, joskus sanon tahallani myös päinvastoin.

Syys illat pimenee, päivät kylmenee, aamut vähenee ja päivä päivältä ajatukset pysyvät samana kuin keväälläkin. Miksi? Mitä? Miten? Olisiko? Miksi juuri mulle? Vaikka sillon tuntuikin ettei tunnu asioiden kiinnostavan, ne kiinosti silti vaikkei toinen uskonutkaan. Asiat kiinnosti enemmän mitä kukaan voi edes ymmärtää ja jostain syystä vieläkin kiinostaa, siksipä vieläkin leijailee pää täynnä kysymyksiä. Onneksi kuitenkaan ei tarvitse yksin jaksaa kaiken keskellä vaan voi viettää aikaa hyvien ystävien kanssa niin paljon kuin mahdollisuus vain antaa ja se auttaa hyvinkin olemaan murehtimatta asioista "kotona turva vanhemmista; maailmalla ystävistä". Tietysti kaikki muistuttelee kyseisestä henkilöstä edelleen ja se ei helpota ollenkaan oloa. En tarkoita ikinä pahalla sitä jos joku alkaa puhumaan hänestä ja suutun, mutta välttämättä ei kiinnosta eikä haluta puhua juurikaan jostain syystä siitä aiheesta, tätä ei kaikki tunnu ymmärtävän aivan täysin.  "mitä ei voi estää, se täytyy kestää."

On olemassa paljonkin unelmia, suurin osa varmasti tahtoo olla rikas ja täydellinen mutta itse haluaisin vain että saa tehdä siitä mistä tykkää, viettää aikaa niiden kanssa joiden kanssa haluaakin ja sitten oma koti johon pääsee piiloon suurta ja julmaa maailmaa. Ei tarvitse tavoitella mitään mahdottomuuksia, pienikin asia riittää, siihen riittää että itse tuntee saavuttaneen jotain. Ei ole tavoitteen saavuttamista mikään lottovoitto, se on vain tuuria arvonnassa joka on vain suuri helpotus talouteen "unelma ei ole tuolla korkealla taivaalla tai tähdissä, se on sydämessäsi."

On ollut aivan huippuviikko! Kerrankin on saanut tehdä jotain muuta kuin syödä niitä sotkun munkkeja ja pelata taskubiljardia ihmetellen mitäs nytten?on ollut lihaskuntotestiä, coopperia ja muuta mukavaa, päivän verran vierähti metsänpuolellakin aivan mukavasti. Suureksi yllätykseksi tulikin lihaskuntotesti ja coopperi. Laiskuuttaan puoleen vuoteen ei juurikaan ole tullut mitään tehtyä ja silti kaikista kiitettävä/erinomainen. Cooperissakin tuli juostua yli 3000m joka pisti ihmetyttämään, varsinkin kun pieni pätkä tuli käveltyäkin. Noh viikonloppua odotellessa, aijon raahata hyvän ystävän lenkille ja koittaa saada asioita pyöriteltyä selviksi "hyvät ystävät ovat kuin lyhdyt tiellä. -Eivät lyhennä matkaa, mutta tekevät sen valoisammaksi kulkea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti