Taas alkaa päivä olla ohi, aika turhauttavaa kun aurinko alkaa laskea ja ajatukset mylviä jälleen kerran erityisesti eräästä henkilöstä "ylpeää ihmistä pystyvät haavoittamaan vain ne, joita hän rakastaa." En vain ymmärrä monia asioita ja miten näin on päässyt käymään. Tietysti vikaahan täytyy itsessäkin olla kerran tilanne on tämä. Toinen tuntuu olleen päässyt asioista yli ja jatkanut elämää samalla kun itse jumittaa paikoillaan tajuten että mitä typerää on tehnyt ja mitä olisi tehnyt toisin jos asiat olisi erilailla. Jos ajassa voisi palata taaksepäin, en epäröisi hetkeäkään jotta voisi korjata asiat ennen kaiken epäonnistumisen alkua. Päivä päivältä sitä kantaa taas raskaampaa taakkaa päällään kun ajatuksia tulee vain lisää ja lisää "raskas on painava kantaa. Kauas on pitkä matka." Hyvätkin muistot tuovat raskautta asioihin sillä haluaisi edelleenkin kokea uusiksi näitä. Mökilläkään ei ole ollut koskaan niin vapautunutta fiilistä kuin tuolloin... "älä valitse rakkaudessa sitä jonka kanssa pystyt elämään; valitse se jota ilman et voi elää."
Jokin välähti juuri suoraan silmille, oliko se vain kännykän valo vai oliko se sittenkin ajatus joka pitää paikkansa? Eräs ystäväiseni, jolle aijon rimpauttaa tänään on ehkä kertonut viisaimpia lauseita minulle pidemmän aikaa jo, tosin tehden sen vähän niin ettei sitä huomaa suoraan "tosi ystävä on se, joka tulee kohti, kun kaikki muut kääntyvät poispäin."
Taidanpa painua itse nukkumaan tuota pikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti