Eioo pilven hattaraa, eikä grillis makkaraa. Sä tiedät sä tiedät sen, perjantaina liidetään.

Tattista vaan, kuvittelette varmaan että tulen kertomaan tänne että vihreät on laitettu kaappiin ja aika painua taas punkkaan mutta täysin harhoja ajattelette. Alunperinhän ajatuksena oli olla koko viikko pitkästä aikaa kasarmilla mutta tässä sitä taas ollaan, keskiviikkona tultiin takaisin tuttuun ja turvalliseen kotiin ihmettelemään taas maailman menoja. Kuun viimeinen keskiviikkohan tarkoitti luonnollisesti nissani miittingiä jossa tulikin vieteltyä leppoisassa tunnelmassa iltaa. Alkuiltaa vietettiinkin autojen vieressä höpötellen kaikesta turhanpäiväisestä ja illan viiletessä siirryttiin kahvioon sisälle turisemaan autoista ja niiden tulevaisuuksista. Jos jonkinmoisia ajatuksia saatiin kuulla ja ihmetellä niiden toimivuuksia. Illan pimetessä kuitenkin oli aika lähteä muille teille ja jo aijemmin osittain sovittu juoksulenkki hyvän ystävän kanssa saatiin aikaan. (aivan  mahtavaa!!) 

Eipähän paljoaa tullut kuvia näpsittyä tällä erää

Torstai aamu alkoikin erittäin väsyneesti jostakin syystä(köhköh, etteikö olisi tullut laiskoteltua ja lenkki teki tehtävänsä) noh ehkäpä suurin osaksi johtui nukkumaanmeno ajasta.. Päivä on mennyt kutakuinkin nettiä selatessa ja keskustellessa vanhempien kanssa yki testiin menosta (yleinen kielitutkinto ellei joku nyt tiennyt..) saatan olla jopa yllättynyt itsestäni, no okei onhan tuollekkin syynsä. Taitaakin olla ensimmäinen kerta kun vapaaehtoisesti olen harjoitellut lukemaan/kirjoittamaan jotakin sitten.. Hmm jep! Ensimmäinen kerta. Taisin kuulla ensimmäistä kertaa vanhemmiltakin sellaisen lauseen jota en ole ikinä kuullut "taidat oikeasti haluta sinne vai mitä?" totesin tuttuun tapaan vain "jep, se olisi uskomattoman hienoa!" Kuitenkin illan hämärtyessä sain jälleen lenkkiseuraa hyvästä ystävästä josta olen oikeasti ylpeä(tais olla ensimmäinen kerta kun nään sut juoksemassa? Vai olitkohan pelaamassa viime joulukuussa sählyä siellä koululla? No kerrot mulle jos muistat..) itseasiassa en edes yllättynyt siitä miten hyvin hän jaksoi juosta lenkillä, toisinkuin hän itse taisi tehdä...  Huomenna olisikin tarkoitus olla pois ratin takaata illalla ja touhuta jotain erilaista. 

Nyt se on selkeää, enää ei mietitytä tulevaisuuden havitelmat ja haivenet. Paperit rt hommiin lähtee aivan heti kun vaan mahdollista. Kerran sitä ollaan nuoria vaan, eikö? Muutaman päivän päästä olisi tarkoitus ilmoittautua yki testeihin jotta saadaan hoidettua tarpeelliset paperit hakua varten. "ota unelmasi, tavoitteesi tosissaan."  Toivottavasti unelmat eivät jää pelkästään hakupapereiden täyttöön vaan pääsisi oikeastikkin sisälle, siinä olisi ensimmäinen "ammatti" josta on haaveillut pikkupojan tavoin "Kun teet sellaista työtä mitä rakastat, se ei tunnu työltä ollenkaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettet raataisi ja hikoilisi työsi takia, vaan sitä että nautit silti joka hetkestä."

Pitää tietää mitä haluaa ja pyrkiä siihen.

On taas aika näppäillä tasaista lasipintaa ja saada jotain tännekin ruksattua..  Voisin aloittaa vaikkapa kertomalla reissusta pirkkalaan torstaina. Kyllä kahden ja puolentunnin reissuunkin voi saada kulumaan tuplasti aikaa, helposti. Kannattaa siis ottaa neuvosta vaari ja nauttia makioista nauruista jälleen. Reissuhan meni aika tarkkaan perse edellä puuhun jos ajattelee sen hyödylliseltä kannalta, mutta muuten melko hauskanenhan se olikin. Yhdeksän jälkeen lähtö ja takaisin oli määräaika olla klo 12.30 viimeistään jotta ehdittäisiin alokkaiden valaharjoituksiin. Noh eipä tuo haitannutkaan vaikka puoltoista tuntia myöhässä oltiinkin.  Tulipa koettua taas kasa kaikenlaisia kommelluksia matkalla mutta en olisi jättänyt tekemättä siltikään sitä!

Perjantaina olikin eriskummallisen koti-iltapitoinen ilta/yö. Harvemmin sitä tulee kotona oltua sen enempää kuin nukkumassa, mutta perjantaina katseltiinkin kavereiden seurassa pari elokuvaa ja tuon jälkeen kello olikin lähemmäs aamua kuin iltaa. Ei muutakun heittämään yksi kavereista kotiin ja tarkoitus oli mennä itsekin peiton alle, mutta kuinkas se puhelimen pirahdus saikin taas kuvioihin pari muuttujaa. Seltä eräs ystävä soitti että tulisinko käymään tallilla ku ei olla pitkään aikaan nähty, no mikäpäs siinä kun ei osaa eikään sanoa. Siinä sitten tovi rupatellessa kello rupesi jo lyömään lähemmäs kuutta kuin kahtatoista, oli aika poistua kuitenkin kotiin nukkumaan jotta jaksaisi ajaa sitten crossia lauantaina. Lauantai menikin nukkuessa, ajaessa crossia ja sen sellaisessa koomatilassa. Illalla/yöllä kävästiinkin kaverin kanssa josain juhlissa jossa oli ihan kiitettävä määrä porukkaa.

"Aika parantaa haavat, mutta ei auta unohtamaan." sanonta pitää kyllä täysin paikkansa. Vaikkakin on tovi vierähtänyt aikaa siitäkun itse on viimeksi ollut parisuhteessa niin kyllähän sen tietää vieläkin mitä on menettänyt aikoinaan. Aamusta iltaan,viikosta toiseen, miltein joka asia minkä tekee niin muistuttaa siitä mitä on ollut "Unet ovat lahjomattomia. Ne säröilevät silloinkin, kun elämä tuntuu pysyvän koossa."  On myös paljon sellaista mitä muuta ei pysty unohtamaan, myös sellaisia asioita joita ei edes halua unohtaa. Ne asiat joita ei halua unohtaa onkin juuri niitä mitä kaipaa enemmän. 

Ps.Lupe fiasco - American terrorist III

Ps. Tekee mieli sipsiä!

Hyvät asiat tulevat vastaan, kun odottaa.

Aurinko on jälleen vaihtanut paikkaansa pallon toiselle puolelle ja on aika ripustaa vihreät vaatteet kaappiin ja painaa itsensä peiton alle ihmettelemään päivien tapahtumia. Voiko päivät edes mennä näin nopeaan että hyvä kun ehtii edes heräämään ennen nukkumaan menoa? No näköjään voi. Täällä sitä tulee kokoajan etsittyä hommaa jotta saadaan aika kulumaan. Eipä ainakaan pääse tulemaan sitä tilannetta ettei aika kulu millään. On myös ihan hauska päästä erilaisiin hommiin kokoajan jotta näkee paljon sellaisia asioita joita siviilissä ei välttämättä näe. Taidan olla erilainen  nuori tai ainakin pidän itseäni sellaisena, sillä kaipuu vetää taisteluvarustus päälle senkun vaan lisääntynee kun näkee krihan toimintaa. Ehkä meikäläinenkin vielä jokupäivä on niiden tilanteessa, tai kovasti toivon sitä ainakin. "Etsiessäsi mahdollisuuksia pysähdyt miettimään ja ymmärrät, että elämä itse on mahdollisuus. Etsiminen voi siis loppua. Hyväksy se mitä näet nyt ja jatka rohkeasti seuraavaan vaiheeseen." 

Vainiin, että ginesuhka olis päällä. Noh eipä tuo haittaa vaikka välillä kiinnikkin oltaisiin sillä onhan viimeisestä aikaakin jo. Huomenna sitte selkeytyykin todennäköisesti että normi vlv on tiedossa ja voidaan taas todeta, kuskit!  Osittain sitä toivoo että pääsee lomille kun onkin jo sovittu ystävän kanssa että vietetään laatuaikaa pitkästä aikaa ! "Kaikkea ei voi kokea, joten on keskityttävä olennaiseen. Ja jokaisella meillä on oma olennaisensa."

Eräät asiat seilaavat mielessä ja tapahtumissaan kuin valtamerilaiva valtamerellä. Toivonmukaan näihin tulee selkoa ajallaan ja  todennäköisesti tuleekin. Aika näyttää muutakin onneksi kuin ruosteenkukan autonpohjassa. Aika on myös näyttänyt sen että olkapää on alkanut kenkkuilemaan jälleen kerran. Loistavaa! Tuntuu kuin se olisi sisältäpäin sidottu/liimattu kiinni ja olkakuppi muotoiltu neliöksi. Varmaan "tämän iän myötä" rupeaa paikat olemaan huonossa kunnossa jo, mutta siltikin näin nuorena voin todeta, aijon olla täysillä mukana kaikessa mihin pyrin! "Jokaiseen ikäkauteen ihminen tulee aloittelijana."  Välillä menee hyvin ja välillä menee huonosti, nyt tuntuu menevän aika kultaista keskitietä ja pitää ehkä ruveta hieman välillä "ajattelemaan" mitä tekee sillä aika tarkkaa on nyt mennyt tyyliin "elämä on kuin monopoli, ekat kaksi siirtoa onnistuu. Kolmannella on aika palata takaisin lähtöruutuun." 

On hauskaa olla hullu, sillä hullulla on aina hauskaa!

Tänään raapustankin huomattavasti vähemmän, väsymyksen ja ajatusten ulostuottamisen ongelmien takia, joten...Erilainen päivä samanlaisten päivien joukossa kuvastaa tätä päivää. Saatiin hurjaksi tehtäväksi tankata ja sisäpestä yksi kappale lantikoita, no ei hankala homma mutta työnjälki pitikin olla sitä vastuullisempi sillä auto oli komentajan. Seuraavat hommat saatiinkin hieman ennen puoltapäivää jolloin saatiin muutama "murkku" jota lähdettiinkin ulkoiluttamaan. Matkalla ei päässyt väsymys painamaan lainkaan sillä eikös perinteiseen tapaan autossa kuulunut kaksi radiota, taisiis radio ja meikäläinen. Tulikin lauleskeltua kaverin kanssa oikein railakkaasti koko matka ja sitä naurunmäärää tuskin voi kuvailla mikä siellä autossa raikasikaan. Eikä matkantekoa tietenkään voinut jättää ilman kahvitaukoja +++ se hesburger... Sori sintti oli pakko... Voit sitten viikonloppuna lätkiä meikäläistä jos siltä tuntuu! Eipä tästä päivästä paljoaa sanottavaa ole jäänyt.. Ajatukset pyörii luontevasti suuntaan jos toiseen kuin kärrynpyörä. Asioita helpottaisi jos osaisi lukea joidenkin ajatuksia ja tietäisi mitä missä, milloin, kuka, mitä häh. Jep aika tarkkaa tiedostettu ajatukset jälleen kerran. Ehkä olisi aika painua nukkumaan ja katsastamaan joskos sitä hiffaisi miten ottaa itseään niskasta ja mitä pitäisi tehdä tulevaisuuden suhteen "On turha ottaa itseään niskasta ellei tiedä mihin ripustautuu." 

Tukipisteen löytäminen tällää hetkellä on hankalaa sillä ei oikeastaan ole mitään "pysyvää". Armeija alkaa pikkuhiljaa häämöttää loppuaan (no älkääs nyt! enään 136..) ja siihen on hankala tukeutua koska se ei ole sellaista johon voi rakentaa tekemisiään pidemmäksi ajaksi. Tulevaisuuden asioista epävarmuus senkun vain kasvaa, autoala, työt, rauhanturvaajaksi. Jep ainoa joka näistä on varma niin töitä ainakin riittää, toivottavasti. Rauhanturvaajaksi lähteminen on epävarmaa mutta hakeminen on sitäkin varmempaa, nimittäin paperit alkavat olla esitäytetty jo. Toivonmukaan ei tarvitse hirveän kauan odotella pääsyä sinne, meinaan tämä poika kaipaa seikkailua ja vaihtelua tähän normaaliin elämään. Jos vielä jokupäivä se puhelinsoitto tulee että sinne on hyväksytty niin aijon todeta ääneen että kerrankin olen asettanut itselleni haaveen jonka onnistun toteuttamaan. "Jokaisessa elämässä tulee aika, jolloin tarvitaan tukipiste. Silloin sinun on hyväksyttävä itsesi.

Kyse ei ole enää siitä mitä sinusta tulee. Kyse on siitä mitä olet ja olet aina oleva. "

Jos joku ei onnistu, kokeile jotakin toista tapaa - ehkä sekään ei onnistu

Pitkä viikonloppu takana taas, torstaina lomille kuuntelemaan siviilin hienoutta, viikonloppuhommiakin kuulemma olisi tiedossa mikä on tavallaan hyvä asia, mutta tavallaan sitä kaipaisi lepoa viikonloppuisin. Kuitenkin aloitin loman näkemällä hyvän ystäväni jonka kanssa ehtisin jälleen olemaan aivan liian vähän aikaa! Ps. Otat sen koiran mukaan useemminkin !
Hyvä ruoka parempi mieli, eikös se atrian mainoksessa mennyt niin? No mainosta uskoen koittamaan mäkkärin uutta Big BBQ ateriaa ja kyllä siinä kengät pyöri jalassa kun oli niin hyvää ! Saattaa olla että alkuviikon pakkisapuskat on tehnyt tehtävänsä ruuan makujenkin suhteen mutta kyllä se silti vaan erityisen hyvää oli ! Ehkä pitäisikin mäkkärin sijasta ruveta kuntoilemaan, se on käynyt monesti mielessä muttakun ei vain jotenkin... Kerkeä. "jokainen syy, joka estää kuntoilun, on tekosyy."

Perjantaina tulikin tehtyä jotan erilaista, kävin nimittäin hyvän ystävän kanssa katsomassa expendables 2:sen leffassa ja kyllähän se oli erittäin hyvä ! (norrisissa on sitä jotain!) 5,5litraa popcornia ja litra colaa ja eikun nauttimaan! "en kyl tiiä miks otin näit poppareit ku en ees tykkää näistä"  *nappaa kourallisen ja pistää kipon pois. Auringon laskiessa katuvalojen syttyessä ilta hämärtyi yöhön jolloinka saatiin kuunnella kutosmukisten nissaneiden murinaa ympäri kyliä jälleen kerran, ilta meni normaalisti ajellessa ristiin rastiin ja käytiinkin ajamassa maaseutulenkkiä hieman. 

Nyt viikonloppuna tuli taas niitä hetkiä jolloin olisi voinut vain ajan pysäyttää ja jäädä nauttimaan niistä hetkistä joita on, vaikka nukuttua ei tullutkaan paljoa ja väsymys painoi yllättävän paljon läpi viikonlopun. Sunnuntaina tulikin vielä ennen arkeen paluuta katsottua uusin american pie erittäin hyvässä seurassa ja täytyy sanoa että ihan hyvä valinta oli katsoa se ja ottaa rennosti vielä lepopäivä, sitä tarvittiinkin! Kiitos :)  Koko viikonlopusta tulikin parempi mitä kuvitteli vaikka ajatuksia viikonlopusta ei juurikaan ollut. Uuteen viikkoon ja uusiin askareisiin on siis aika palata "hyvin" levänneenä joten melko hyvällä tuulella se otetaankin vastaan, jos vaikka tällä kertaa olisi jotain uusia haasteita taitettavaksi? Sitäkun ei tässä firmassa etukäteen tiedä."elämän tarkoitus on olla mielihyvän sävyistä, tasapainoista elämää yhdessä toisten ihmisten kanssa."

Niin kauan kuin olet onnellinen, sinulla on paljon ystäviä.

"Miksi juuri unelmat jäävät toteuttamatta?"  On kysymys joka jossain vaiheessa meitä kaikkia koskettaa. Ei ole yhtä tai kahta päivää etteikö joku joskus tätä ajattelisi itsekseen. Toiset unelmoivat rantalomasta, toiset suuresta määrästä rahaa mutta on myös niitä jotka unelmoivat onnesta, ystävistä ja vähästä määrästä stressiä. Kuinka hassulta se kuulostaakin niin se vain pitää paikkansa.
Miksei ihmiset ala vain toteuttamaan haaveitaan? Niin moni ihminen jättää haaveensa toteuttamatta koska "ei ole pystynyt tekemään sitä, ei ole aikaa/ mahdollisuutta."  Pelkkiä selityksiä, siitä ettei uskalla toteuttaa unelmiaan kuulee jatkuvasti vaikkei niistä avoimesti kerrotakkaan. Elämässä pitää olla tavoitteita joita saavuttaa jotta tuntee itsensä hyödyksi, haasteita ei kannata laittaa liian pitkille aikaväleille jotta ehtii saamaan toisen alta pois ennen toista.

"Elämä kulkee myrskystä toiseen. Välillä on tyyntä ja silloin saa hengähtää. Mutta kumpi tuntuukaan elämältä, tyyni vai myrsky?" tätä on tullut mietittyä pidempään kun mieliala on vaihdellut väsymyksestä johtuen, päivästä toiseen sitä jaksaa silti vaan hymyillä ja nauttia pienistäkin asioista. Viikonloppuna sai poiketa normaalista viikonloppurutiinista hieman joka piristi taas päiviä, lauantaina pitkä ajosessio salon kivikovalla crossiradalla söi miehet aivan loppuun ja leikittyä tuli taas aivan tarpeeksi. Sunnuntaina apsipäivillä tuli yhdet kumit savuteltua katuun kavereiden pyynnöstä ja valtavan hauskaa olikin pitkästä aikaa! Armeijassa menee hyvin, muutaman päivän ampumaleirillä tuli nautiskeltua hyvistä keleistä, rennosta meiningistä ja hyvistä läpistä koko alkuviikko. Ei pakollinen taisteluvarustus tuntuikin pysyvän enemmän päällä kuin poissa päältä vaikka ei olisikaan tarvinnut, hyökkäys ja puolustusammunnat tulikin vedettyä useampaan otteeseen.
 Leirin jälkeen koskinen ja reunamo pyysikin lähtemään saunaan seuraksi, noh mikäs siinä kun saunomaan vaan. Ideana kiva, toteutuksena kiva ajatus, mutta sitten kriha porukkaa alkoi lappaamaan  pukkariin aavikkokamoineen niin se tunne siitä kateudesta lytistikin ilonaiheet leiristä samantien ja fiilis siitä että jos vielä jokupäivä saisi sen kokea niin ensimmäiset unelmat olisi toteutettu "kun iloitsee pienistä asioista, voi iloita aina. Joskus sitä vain tuntee olevansa kuin käpy, yhtä yksinkertainen ja puusta pudonnut."

Oikeestaan joo tai ei tai ehkä sittenkin

Harvemmin tulee mitään sen enempää kirjoteltua tai edes mietittyä asioita, koska elämää kuuluu elää päivä kerrallaan. Tänään jotenkin asiat vain pyörivät mielessä suuntaan jos toiseenkin, okei tuli viestiteltyä _hyvän_ ystävän kanssa niitä näitä ja noita kun tuo tulevan viikon loma tuosta koittaa. Mitä silloin tehtäisiin ja kun ystävä täyttää vuosiakin. Toivon mukaan tuo ystävän vanheneminen ei vaikuta niin paljon, ettei voitais enään hengailla spoilerilla syljeskellen ringissä ja naureskellen kun joku amisbemari sammuu liikennevaloihin... Tietysti tähän voisi sanoa ettei vanheneminen ole huonokaan asia, jutut joita tehdään muuttuu tietysti paljon, hiekkalaatikot muuttuvat kaupungeiksi, liukumäet huoltoasemiksi, polkupyörät autoihin ja niin pois päin "joka sanoo että nuoruus on kypsää ikää onnellisempi, väittää että näköala tornin juurelta on parempi kuin sen huipulta. "

Viikko pois armeijasta, noh en tiedä onko hyvä vai huono koska ei ne aamut niin paina mun taskussa, oikeastaan odotan että pkauden taistelupari saapuu takasin kokelaana meidän yksikköön ni pääsee taas nauramaan yhdessä erinäisille turhille jutuille !

Lähinnä ajatukset tulevasta talvesta ja tulevaisuudesta on pyörinyt mielessä, ei hetkeä vaan hetken pidempäänkin jo. Ajatukset rauhanturvaajaksi lähtemisestä saa päivä päivältä kovempia vaikutteita, laittaako paperit menemään vai jättää ne tietskapöydän kulmalle odottamaan rohkeutta? Lähinnä rohkeuden puute löytyy kukkaron välistä, menettääkö tiedossa olevan varman työpaikan vaiko ei? Tiedän sen ettei moni kavereista tai ystävistä aijo tukea sinne lähtöä, mutta kuten muutama hyvä ystävä on sanonut, nuoruus eletään nyt ja nuorena pitää tarttua haasteisiin ! Varmasti ystävät tukisivat ja odottaisivat paluuta takaisin, ehjänä tietysti. En tiedä pystyisinkö vaan itse olemaan niin kauan pois eri kavereiden ja ystävien seurasta, joten se hankaloittaa asiaa huomattavasti. Tottakai turvallisuus jossakin operaatiossa olisi eri mitä kotona kavereiden kanssa vaikka nykymaailmassa kaikenlaisia sekopäitä onkin "Turvallisuus on tunne, joka sinulla on, ennen kuin olet tajunnut tilanteen."