Paras tapa olla oikeassa on voittaa väittely.

Olen ehkä joskus päässyt mainitsemaan jotakin jostain että tämä vuosi on ollut raakaa muutosta joka suuntaan kovalla voimalla. Aamu(päivä) kun on tullut selailtua netin syövereistä ihmeellisempiä juttuja kuin hetkeen, on aika siis hypätä tämän herran paidan sisään ja raottaa sieltä uusia tuulia ulospäin. Ehkä jopa hetken aikaa enemmänkin kiehtonut aihe, valokuvaus on saanut uusia intressejä meikäläiseenkin ja kameroita on tullut katsottua ja harkittua paremmaksi vaihtamiseen. Joulukin lähestyy kovaa vauhtia ja pitäisi harkita oman auton seisontaan laittamista. Pitäisi ehkä jälleen kerran pilkkoa moottori osiksi,  jotta saadaan ensi kesäksi hupia ja savuavia kumeja enemmän. Motivaatiotaso auton laittamiseen tällä hetkellä täysi 0, kukkaro huutaa lisää täytettä ja aika.. No mitäpä siihen sanomaan, täydet noin 48 tuntia aikaa viikossa tehdä muutakin kuin olla kurkkusalaatit päällä kököttämässä päivien kulkua. No jos tuostakin 48tunnista lähdetään laskemaan yöunet pois, noin kymmenisen tuntia per yö niin voidaan tiputtaa siitä heti vapaa ajaksi 28 tuntia viettää aikaa kavereiden ja ystävien kanssa. Jos lähdet miettimään miten jaat tuon 28tunnin kaikille joille haluaisit, aikaa olisi noin minuutin verran per henkilö. Joten pieni pyyntö ystävät hyvät, älkää suuttuko jollen vain yksinkertaisesti ehdi paikalle joka kerta.. Ei ole vain keksittyä että viikonloppuisin on kiire, mieli on syksyn mittaan alkanut oikkuilemaan enkä ole ollut se täysin oma itseni aikoihin, omaa aikaa olen viimeisen vuoden aikana viettänyt  kaksinkäsin laskettavan tuntimäärän.  Sikälimikäli itseäni jokseenkaan tunnen, on myös muuttunut muitakin osia minusta ja hyvin radikaalillakin tavalla. Musiikkimaku on mieltäytynyt suomiregeeseen ja rentoon oleilumusiikkiin, vaatetus noh.. Kauluspaidat on aina ollut hieman mukana mutta nykyään taitaa enemmän olla kauluspaitoja ja printti tpaitoja kuin koskaan ennen. Ja omaksi yllätykseksi joskus joku on saattanut myös kuulla sanat "en osta ikinä converseja" on tällä erää pakko myöntää tämä tappioksi. Tällä hetkellä jaloissa killuu moiset kapistukset ja niistä ei voi olla tykkäämättä. "Jos kohtalo on sitä mieltä, että sinun on ehdottomasti hävittävä, anna sille kuitenkin kunnon vastus."

Pari kertaa on pyörähtänyt päänsisässä ajatus siitä viikosta kun päiväohjelmassa lukee ne kolme kirjainta RES, niin mitä sen jälkeen?  Mihin sitä menisi töihin, taino sehän onkin jo tiedossa mutta pikemminkin mitä sitä haluaisi tehdä? Miten tottuu taas siviilielämään kun on tottunut siihen että jokapäivä menet nukkumaan tiettyyn aikaan,  joku  kuorsaa viereisessä punkassa ja joku 11 äijästä käy mätkäsemässä ja tokaisee että nyt saatana. Vuoden verran kun tuohon on ehtinyt tottumaan niin se tuntuu ajatuksenakin oudolta jo ettei enää seuraavalla viikolla olisikaan sitä porukkaa ympärillä. Yksi muutaman paperin paperinivaska heijastelee silmäkulmassa tietskapöydän kulmalla odottamistaan, se odottelee nimittän tuota RES päivää sekä muutamaa todistusta ja yhtä cd levyä. Ketkä ovat vähääkään tietoisia minusta niin tietää, että tuo paperinivaska kun saa ne seurakseen niin löytää itsensä matkalta takaisin huovinrinteen suuntaan. Odottavan aika on pitkä? Jep.

Viikosta toiseen sitä löytää sunnuntaisin itsensä huonon omantunnon tuskaisena sängynpohjalta makaamaasta ja pohdiskelemasta elämää suuntaan jos toiseenkin. Tällä hetkellä suuntaa on vaikea arvioida sillä joko sitä antaa toiselle onnea ja itse jää pohtimaan asioita, tai vaihtoehtoisesti antaa toisen jatkaa samaa rataa kuin on mennytkin ja koittaa itse selvitä ongelmista ja muista ennenkuin lähtee nostamaan toista vuoren huipulle. Kunpa vain voisi mennä ajassa taakseppäin, kolauttaa itseään paistinpannulla päähän ja tajuta  mikä on mennyt vikaan. On hankalaa olla tällä hetkellä hermostumatta pienistäkin asioista kun alkaa tämänhetkinen elämä hapertumaan aamukerrallaan pois alta ja tarvitsisi oikeasti SUUNNITELLA etukäteen jotain. En ole koskaan ollut suunnittelija ihmisiä vaikkakin joskus siltä vähän on saattanut vaikuttaa ja se tekeekin asioista hankalaa. Mutta hei ! Onhan kaikki muutkin selvinnyt, eikö? 9.tammikuuta tätä vuotta elettäessä käytännössä aivot jätettiin narikkaan ja aloitettiin käytännössä kaikki alusta asti uudelleen. Olet elänyt 19 vuotta siinä uskossa että OSAAT kävellä, kunnes tajuatkin yhtäkkiä ettet osaakkaan. Tammikuun yhdeksäs muuttikin elämän totaalisesti. Oli aika aloittaa kaikki alusta, käveleminen, juokseminen, puhuminen, aivan kaikki mitä ihminen vain tekee. "rahat loppu ja muija jätti, kortti lähti en päässyt duuniin, tänä vuonna mentiin pohjiin, mutta tästäkin jäätiin henkiin"

Jokainen esine pystyy liikkumaan sen verran, että se on sinun tielläsi tai ettet löydä sitä.

Mietitäänpä hetki hetkeltä asioita taas pieniin osiin pilkottuna, vaikka elokuva elämästä olisikin hyvä, niin toimintaa ja tapaturmia voisi miettiä välillä paremmin. Kaiken ei välttämättä tarvitse olla niin kaavamaisesti epäonnistunutta. Voisikos joku kertoa mulle miten tämän filmin saisi vaihdettua parempaan ? tai voisiko joku edes antaa pienen juonipaljastuksen mitä tuleva on tuodessaan, sillä alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään ettei voi tehdä mitään mikä poikkeaa filmin tuottajan epäonnistuneesta juonesta.  On ehkä hienoa ajaa kiihdytyskisoja mutta ei samaa tyyliä tarvitsisi siviilielämään soveltaa. Pienen kiihdytyksen jälkeen hävitään vastustajalle ja tsädäm on aika palata lähtöviivalle odottamaan seuraavaa tappiota.

Eikös alamäen jälkeen yleensä tule ylämäki, suoran jälkeen mutka ja mutkan jälkeen suora?  Jos asia on näin niin pitkää alamäkeä laskiessa jyrkästi alaspäin on siis oletettavasti tiedossa jyrkkä ylämäki? Logiikallisesti näin mutta miten se todellisuudessa mahtaa tapahtua niin siitä ei ole tietoa.

Voisin sanoa että yksi ihminen ei voi muuttaa koko maailmaa, mutta yksi ihminen voi muuttaa yhden ihmisen koko maailman. Alkuvuonna auto kääntyi katon kautta ympäri ja lähti väärään suuntaan ja kovin. Eihän meistä kenestäkään virheetöntä tehty? Mutta virheiden määrääkin voi karsia oppimalla niistä. Jos tämä vuosi on ollut opettaja niin olen ollut tunnollinen oppilas ja on aika pyrkiä pääsemään opettajasta eroon. Valmistua opettavaisuuden koulusta mahdollisimman nopeasti ja päästä vihdoinkin takaisin oikealle tielle. 

"jo sä lähdit ja menit ja se teit mitä suunnittelit, täytyy tietää miltä tuntuu mitä pitää, ilman toimintaa saa aikaa mitää, kaikki oli mukan matkassani viimeks kun tarkistin ja mä tilaan taksin ja tsekkaan seuraavaan galaxiin ja jos mä nään lunta ni sen on oltava unta, ei kylmästä tietookaan, tiedä mitään hienompaa ja mä haluan nähdä ja kokea, en voi loputtomiin asioita hokea"

Just love the colorways or did u mean always ?

Jokapäivä on aikaa ajautua ajatusten maailmaan ja ihmetellä alkutalven pimeydessä energian puutosta. Kuitenkin pieniä värin ja ilon vilauksia on pilven takaa ruvennut pilkoittamaan. Elämässä on otettu suuri harppaus eteenpäin, menneitä ei enää murehdita ja jätetään ne omaan arvoonsa jos niillä edes mitään arvoa on. Rankasti sanottu, mutta rankemmin on kärsitty ja on aika itsekin päästä nauttimaan todellisesti kaikesta ! Pientä kurkistelua on tehty välillä, mutta takapakkia on saatu ja taas ollaan oltu  piilossa julmaa maailmaa, mutta nyt on aika vaihtaa junan suuntaa ja päästä jaloilleen omin voimin pitkän varoilun jälkeen.

On luettu uutisista ison maailman myrskyistä ja tuhoista joka on surullista, mutta silti oma pääkoppa ei käsitä miten se vaikuttaa mihinkin kun ei itse ole kyseisessä tilanteessa.  Iso maailma vetää puoleensa kuin magneetti ja tulikin sellainen olo että on pakko saada vaihtelua tähän rutiiniarkeen. Pitänee kuitenkin vain jaksaa odottaa että tulee mahdollisuus ottaa siivet jalkojen alle ja lähteä kiertämään maita ja mantuja. "no mä tsiigaan ulkomaan valokuvia vertaan niitä ja mun paleltumia oon mä ottanu kylmältä osumaa, tuntuu että kolhii mua kotimaa bungalovi heiluu tuulen voimasta keinuu tuolla kaukana jossakin jätän taakse tän ostarin.."

Yksi ongelmien hyvistä puolista on, että monia niistä ei ole olemassa muualla kuin mielikuvituksessamame, joten huonoa oloa on helppo värittää värikkäillä ja pirteillä kuvilla.  Vaikka lähiaikoina ei olekaan tultua tehtyä suuria tekoja, niin ne on tehty kylläkin suurella sydämellä. Murheen sirpaleet on saatu kasattua yhteen ja palapelistä alkaa pikkuhiljaa saamaan selkoa sekä hyvän olon tunnetta.

Mulla on maailman parhaat ystävät sekä kaverit.