Luksusta, mammonaa, hymyä, surua, kylmyyttä ja kuumuutta sisältää tuleva kuukausi. Aloitetaan vaikka luksuksesta. No okei en nyt ehkä luksukseksi sanoisi, mutta hei ! Miltä tuntuu laittaa vuoden jälkeen ekan kerran käytännössä vaatekaappiin uusi sisusta. En nyt tosiaan puhu sen remontoimisesta, vaan ihan oikeasti uusien vaatteiden ostamisesta. Keskiviikkona rapsahti tilipussiin pieni pullahdus ja kyseessä oli muutakin kuin paineella työnnettyä ilmaa, nimittäin veronpalautuksia rapsui mitäkin miellyttävämpi summa piristämään tulevia pakkas säitä. Vanha vaatekaapin sisusta näytti hyvin yksitoikkoiselta (no okei koska kaikki on lattialla...) sillä siellä oli niitä samoja vaatteita päivistä toiseen joihin ei ole koskettu sitten vuoden ? Kauaa ei kuitenkaan tilipussukan täytettä tarvinnut ihailla sillä tiedossa oli jo pari tilausta, jotka on jo itseasiassa jossakinpäin maailmaa matkustelemassa kohti kotia. Suurempi syy vaatekaapin yksitoikkoisuuteen on tuo muodikas kurkkusalaattipuku joita löytyykin itseasiassa runsain määrin siitä vaatekaapista jota käytetään useimmiten. Vaikka sitä tiedostaakin ettei niillä vaatteilla tai ylipäänsä rahalla sitä onnea saada, niin kyllähän se pistää miehen tai naisen hymyilemään kun saa vain painaa sitä "Ostoskoriin" nappia välittämättä niinkään sen hinnasta.
Pitkä viikonloppu edessä, jesjesjes. Hehkutetaan nyt koska ensi viikolla palellaan. Jepjep niinkuin arvaatte varmaan niin alkaa intti olemaan aika taputeltu. Ensi viikoksi loppusotaan ja sen jälkeen palautellaan varusteita heti tulevalla viikolla. Eihän noissa leireissä niinkään muuta vikaa ole kuin se, että paleltaa ja ajatuskaan ei lämmitä moisessa tilanteessa. Tänään kuitenkin sain hyvinkin mieltälämmittävän puhelun. Eräät ystäväni soittivat ja kysyivät missä mennään ja mitä touhutaan. Lyhyehkön ristikuulustelun jälkeen tehtiin miittingiä huolttiksella ja lähdettiin syömään kolmestaan kiinalaista. Kyseistä tapahtumaa ei voi oikeastaan edes kuvailla mitenkään, tai no... Ootte rakkaita vaik ootte valpperist ja askasiist... No huomenna voidan sitte olla surullisia kun tulee äskeisen kommentin jälkeen musta silmä, eikä todellakaan meikattuna.
Jos oletetaan, että sinut laitetaan taloon, jossa on sokkeloinen käytävä ja huoneisto ja sieltä pitää selvitä ulos. Ulkona odottaa se joku jonka kanssa mahdollisesti pystyt jakamaan ne hyvät ja huonot hetket. Olen todennäköisesti kävellyt sokkeloon, sieltä ulos pidemmän käytävän alkupäähän. Minnehän se mahtaa johtaa ?
Pieniä elämänviisauksia sillointällöin tulee itselleen hoeskeltua ja kaikella on tarkoitus. Myös sillä että elämä on kuin vessapaperi, välillä pyyhkii hyvin ja välillä huonosti. Kaikki loppuu aikanaan, myös vessapaperi joten jos olet epävarma elämäsi kulkusuunnasta. Katso elämääsi taaksepäin, ja lähde sen vastasuuntaan niin suuntasi on varmasti oikea.
Moni nuori varmasti haaveilee hienoista autoista, ulkomaanmatkoista sun muista hienouksista joten hypätäänpä vaikka omiin pöksyihin ja vilkaistaan millaista todellisuus on. Ulkomaanmatkoista haaveilua on taatusti tehty jo parin kolmen vuoden edestä. Lähinnä usa:han kiehtoisi lähteä, mutta mikä ettei japaniinkin ? Japanilaisilta tulee mm. hienoimmat autot, tai mielipiteitä on monia mutta itse ainakin kuulun niihin harvoihin ja valittuihin jotka rakastavat ajaa OIKEALTA. Kyllä, voin vastata suoraan kysymykseen "Eikö oikeelta oo vaikee ajaa?" että ei ole. Se on oikeastaan helpompaa mitä vasemmalta. Tuon kysymyksen kuuleminen ei ole kovinkaan harvinaista. Mene kauppaan niin joku taatusti tulee utelemaan että mikäs auto tuo tuollainen on. Ja kyllä, itselläni on sellainen auto joka herättää mielenkiintoa myös muissa kuin poliiseissa, nimittäin monen nuoren unelmana saattaa olla tuollainen. Omana unelmanai pidän silti edelleen saman merkin ja mallin kannattajaa, mutta korimallia uudempaa sekä sitten uuden sukupolven mallia eli pelkkää "getaria".
Oli pakko laittaa viellä syksyn vika ajokuva kabiinista :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti