Itseään ei voi paeta, mutta kekseliäisyydellä ja kovalla työllä itseään voi hämmentää.

Parempaa viikonloppua saa etsiä kaukaa menneisyydestä mutta toivottavasti ei kaukaa tulevaisuudesta. Kuitenkin keskittyen vain tähän hetkeen voi itselleen muodostaa ajatuksen siitä kuinka paljon ystäviään kaipaa ja kuinka hienoa on nähdä heitä pitkienkin aikojen jälkeen.  Paljon kavereita ja paljon ystäviä pistettiinkin juhistamaan tupareita ja ystävän synttäreitä, loistava ilta vaikka itsellä aikaa ei ollut liioiksi ollakaan sielä joka harmittaa... muttakun oli sovittu jo muillekkin että koittaisi keretä näkemään. Vanhan ystävän näkeminen erittäin pitkään aikaan toi vanhoja hyviä hetkiä esiin ja henkiset keskustelut elämäntilanteiden muutoksista piristi iltaa entisestään.

Viikonlopun aikana tuli käytyä erinäköisissä kaupoissa muutenvain ja mukaan tarttui kauluspaidan lisäksi muutamia kysymyksiä joita on tullut pohdittuakin. Onko ihmiset oikeasti onnellisia/ylpeitä työstään mitä tekevät ja ovatko he ylpeitä esimerkiksi ottamalla riskejä, näin karrikoidusti esimerkkinä "tänään mä myyn tolle tollasen ja tollasen vaikka se on hakemassa tota, sitte neuvottelen palkankorotuksesta."  Heitinki ystävälle puolivitsillä et parinvuoden päästä otetaan kone, suuntana mombasa ja hiekkadyynit ja jatketaan matkaa jalan, junalla ja millä vaan, pelkkä reppu mukana.  Eihän sitä koskaan tiedä mitä aika tuo tullessaan, mutta maailman näkeminen ja kokemus toisi elämän tielle uuden suuntaviitan johon voisi takertua.  On asioita joita ei millään ymmärrä ja asioita jotka tuntuvat olevan järjettömyydellään täysin ymmärrettäviä ja sitten vielä niitä jotka eivät käy täysin järkeenkään. Kukaan ei ehkä ymmärrä mitään mitä sepustan, ei hätää en minäkään, mutta silti pyrin siihen että ajatuksien lokeroinilla ja keskittymisellä alkaa avartumaan asiat joillekkin muillekin.

Peeässää ja isosti, ystävät hyvät nähdään taas kun palaan ! 

Elämä on kuin villi tiikeri. Voit maata hiljaa ja antaa sen laskea käpälänsä pääsi päälle - tai voit istua sen selkään ja ratsastaa sillä.

Melusta hiljaisuuteen on aika välillä pysähtyä kiireenkiin aikana katsomaan vain sivusta kaikkea ja antaa rauhan laskeutua kiireen päälle. Vaikkakin vuoden kamalinta aikaa eletäänkin niin osaltaan kun  asiaa ajattelee eri kannalta, saattaa tästäkin vuoden ajasta jotain hyvää löytää. En nyt sano että mieluisinta olisi metsässä harjoitukset, sillä kastuessa palelee erittäin helposti ja kun itse on sellainen vilukissa että miltein juhannuksesta saakka auton lämpö on ollut säädettynä +32:teen. On syksyssä paljon hyvääkin, talvi on lähellä ja uusi vuosi lähestyy. Syksyn synkkyys kylläkin on suuri miinus! Kaikki tuntuu siltä ettei onnistu ja ajatukset harhailevatkin monesti sellaisissa ajatuksissa joissa ei välttämättä pitäisi. "Jos en aikaan saa maisemaa kai, lakaisemaan syksyn lehdet. Ei auta muut ku vaihtaa maisemaa kai, karkuun huonoja uutisii uusii." Koko vuosi onkin ollut täysi katastrofi kaikkeen katsoen ja siihen saisi pikkuhiljaa tulla muutos. "Miksi kyselen tai ajattelen, löydänkö joskus vastauksen?"

"Katse eteen, leuka pystyyn. Kapuloita rattaisiin, et tuntuu rystyyn.
Täs hurrikaanimeres ei tunnu missään toi hurrikaani edes.
Kohti uusii koitoksii kääntää, mä pystyn kaiken voitoksi vääntää.
En pysty muuttaa paskaks kaikkee mihin kosken. Kun se lyö, annan toisen posken.
Jätetään tää uppoava laiva, yhä syvemmälle me upotaan aina.
Kuinka syvä on paskan syvyys? Mä kysyn nyt, et mis on hyvyys.
Mukana järki, rikostoverina silmät ku särki.
Vaik meitä johtaa terävin kärki, mä kysyn nyt et mis on järki..."

Oikea elämä ei odota missään kulman takana. Oikea elämä on tässä ja nyt ja sinä olet yhtälailla osa sitä kuin kuka tahansa muukin.

Jokin lause on jäänyt kaikumaan korviini viikonlopun keskusteluista, ei tosin tämän viikonlopun vaan edellisviikonlopusta. Olen koittanut miettiä mitä tuo viestii minulle, mutten ole saanut mitään selkoa siitä. Kukaan ei ole kertomassa sen tarkoitusta minulle koska kukaan muu ei  tiedä miten se sanottiin. Jos vain tietäisin mitä sekin tarkoitti niin olisin paljon paljon viisaampi. Ehkä tulee ajateltua liikaa haaveilemalla tai sitten vain.. Juuri niin..." Kuljemme elämässä kaikki erilaisia polkuja, mutta minne tahansa menemmekin, viemme aina jotain toisistamme mukana."

Vuosi on edennyt nopeasti ja talvi kolkuttelee jo ovea. Ensimmäiset yöpakkaset on jo saapuneet etelämmäksikin ja kylmyys on vallannut syksyiset kaupungit. Vuosi on opettanut kaikkia eri tavoilla ja uutenavuotena tuli luvattua että tästä vuodesta tulee paras, noh mitä tähän nyt toteamaan? Vai voikohan tähän todeta mitään? Oikeastaan kaikki mitä on tullut tehtyä on jollakin tavalla ollut väärin ja kaikki jota olisi halunnut tehdä on jäänyt tekemättä. Tämän vuoden kesäkin jäi saapumatta joten voin rauhassa tulkata asiaa niinkin että "ystävät juhlivat kanssasi ja seisovat vierelläsi kun aihetta juhlaan ei ole.". Positiivista on tässäkin vuodessa, muutama ystävä joiden kanssa on tullut läheisemmäksi, paljon uusia hyviä kavereita sekä ystäviä "rahat loppu ja muija jätti, kortti lähti en päässyt duuniin, tänä vuonna mentiin pohjiin, mutta tästäkin jäätiin henkiin, tää vuosi oli harmaan synkkä, ensvuonna on nousu jyrkkä".

Viikonloppu vietetty kipeänä ja väsyneenä kylmässä ja lämpimässä mutta milloin tässä kerkeää tervehtymään kun kokoajan täytyy olla menossa jokasuuntaan? Jokapäivä tulikin pyörähdettyä edisonissa yksillä ja melko mukavan oloinen paikka olikin. Viikonlopun kohokohta taisikin olla kun ystävä palasi espaniasta parin viikon lomamatkalta. Huh oli taas mukava nähdä vaikka ei paljonkaan mitään keritty rupattelemaan sillä meikäläisen oli aika palata arkirutiineihin ja takaisin vihreiden vaatteiden sekaan. Viikko vietetään kylmässä metsässä harjoituksissa... " Vain muutama sana. Sekuntien hiljaisuus. Se riittää kunhan vain olet siinä. Parannetaan maailmaa kossupullo povarissa ja sateessa ilman kenkiä juostaan tuulia kiinni. Sinä tulet juuri silloin kuin vähiten olen arvoisesi. Silloin kuin eniten sinua tarvitsen. Kiitos siitä, ystävä"

Kellon mukaa mennää elämä ei oo iisii. Helppoo ei oo kellää, aika kolhii siipii. Sen minkä taakseen jättää, usein kiinni kiipii.

Viikonlopun rento fiilis on vallannut koko mielen ja kehon, mikä fiilis viikonlopusta! Tuli vietettyä paljon eri paikoissa viikonloppua ja eilen käytiin edisonissa yksillä poikien sekä erään neitokaisen kanssa. Mikä on parempaa ja mieltä kohottavampaa kuin ystävien kanssa laatuajan viettäminen? Ei mikään! Illan tosin meinasi eräs henkilö pilata mutta suoraan sanottuna en jaksa välittää enään. Tahallaan tai ei, koittakoot pilata fiilistä! ei hän siinä tule onnistumaan sillä olen tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen. " Miksi ihmiset toisiaan satuttaa ja miksi vasta jälkeenpäin kaduttaa?"  Kaikki mitä viikonlopun päätteeksi toivoi tuon tempauksen jälkeen niin toteutui. Onko parempaa kuin kuulla ystävän pitävän huolta siitä että toisen on hyvä olla? Ei ole. Koko illan ajatus siitä että jos vielä viimeisen kerran näkisi sunnuntaina erään henkilön hymyn niin viikonloppu olisi pelastettu! Sunnuntain kunniaksi tulikin laitettua lisää musiikkia autoon ja kun päästiin jälleen kerran perinteiseen paikkaan viettämään aikaa niin olo oli melko hämmentynyt. Oliko joku kertonut jo liian ajoissa ajatukset miten pelastaa minun viikonloppuni vai oliko kaikki vain sattumaa? Kiitoksia vaan kysymästä mutta sanat meni miltei väärään kurkkuun kun mainitsit että tuntuu että olisin jo ollut ikuisuuden armeijassa. "Kuljetko joka päivä onnesi ohi, vain koska et saa suuta auki hänet kohdatessaan?"

Välillä tuntuu että maailma olisi kuin pelilauta jota kaikki osaa pelata kunhan vain valitsee oikean pelinappulan. Joidenkin pitäisi vain joskus hieman ajatella ennen kuin heittää noppaa ja matkustaa eteenpäin, ehkei kannattaisi vain katsoa omaa napaa vaan myös ajatella muiden kannalta asioita ennenkuin ihmettelee että miksi?  "Maailma on pelilauta, heitetään noppaa nyt."

Syksy alkaa olla viimeisimmillään ja vettä tuntuu satavan vain vuosivuodelta enemmän. Viikonloppuna tulikin pidettyä jo syystakkia päällä ja silti tuntui olevan hieman vilpoinen. Toivottavasti lunta saadaan odottaa vielä pidempään sillä ei vielä huvittaisi sitä kylmyyden huippukautta ottaa vastaan. Vuosi takaperinkin vielä joulukuussa ruoho oli vihreämpänä kuin suurin osa ajasta kesällä...

"Ihmismieli tuntuu olevan tyhmä,
Sillä mitä omistan sitä en arvosta yhtään.
Sitä haluu uutta, haluaa jotain muuta,
Mut se kaikki jossain vaiheessa maistuu puulta.
Oishan se siistii hengaa Hawaijilla pimun kaa,
Kädessä tosi iso lasi limukkaa,
Mut mullon Suomessa kerrostalokämppä,
Ja kaks kämppistä, päällä aina känkkäränkkä.
Me ollaan vasta nuoria,
Ja meidän tiskivuorot on tiskivuoria."

Elämä on kuin pikapesu ja minä olen polkupyörällä

Raapustellaanpa vain nopsakasti jotakin kuulumisia tänne jottei ilta veny tänään pitkäksi. Huolet ja murheet on alkanut helpottaa ja joitakin asioita on ruvennut tajuamaan. Mitä sitä turhaan murehtimaan menneitä, kun tietää että voi oikeasti parempaakin olla? "Älä yritä hukuttaa murheitasi, ne vain oppivat uimaan ja sitten sinulla onoikea ongelma." Tänään vietettiin aikaa ampumaradalla polkupyörillä ja kesken päivää alkoikin vettä tulemaan taivaan täydeltä. Vesisateen yltyessä alkoi murheet ja huolet huuhtoutumaan pois ja olo rentoutui. Tästä päivästä ei voi oikeastaan sanoa kuin että jokaiselle huonolle puolelle löytyy vastaava hyvä puoli.

Meidän saapumiserän viimeinenkin alle 362 palvelusajallinen porukka on painunut reserviin joka tarkoittaa sitä, ettei itselläkään ole paljonkaan enään jäljellä. 270 päivää takana ja 92 vielä edessä. Aika sujahtaa kuin lentokoneen siivillä, välillä miltein jopa liian nopeasti. Huomenna taas lomille ihmettelemään siviilin ihmeellisyyksiä, todennäköisesti levätessä menee koko viikonloppu...





"Sotketaan likkojen lengat ja niiltä twistit pöllitään.

Ne kiinnostaa niin pirusti, niit on mukava piirittää.

No, niinhän siinä kävi, mikään auta ei,

Toi ponihäntänen tyttö multa lopun tolokun vei."

Elämä ei ole logiikan oppitunti vaan sarja satunnaisia sattumia

Onkin aikaa kun viimeksi on tullut raapusteltua mutta ei aivan turhaan. Viikko vierähti jälleen metsän puolella harjoituksissa, tai no pääsimme ottamaan ensituntumaa parakki asutukseen kaverin kanssa.

Illan tullen oli aika lyödä tavarat naulaan ja käydä lepäämään

Viikko vierähti sujahtaen ohi ja viimeinen satanen pyörähti käyntiin varmasti ikimuistoisesti. Viikolla tuli juostua ja hikoiltua tarpeeksi ja loppuhuipennukseksi ke-to yö vietettiinkin kävellen täysvarustuksessa ja reppu selässä. Noin pyöreästi runsaan neljänkymmenen kilometrin jalkamarssi taivuteltiin virve rostin sata salamaa biisin soidessa kunnes klo 12 saikin todeta, 99 aamua enään. Kuulostaa ehkä hurjalle ~kolmenkymmenen kilon lisäpainon saatteessa tuo neljäkymmentä kilometriä muttei se sitä ollut. Suoraan sanoen intin yksi hienoimmista kokemuksista tähän mennessä vaikka vettä satoikin kaatamalla vähän väliä. Klo 20:22 lähdettiin viimeisenä ryhmänä liikkelle ja lepäämään päästiin toisena ryhmänä klo 05:00 aamulla. Viimeinen ryhmä taisi saapua paikalle 07:30 ja herätyshän oli tuosta puolentunnin päästä... Mikä onkaan parempi tyyli aloittaa päivä kun lyödä kaasunaamari kolmen tunnin yöunien jälkeen päähän ja aloittaa aamu saamalla kyynelkaasukranaatti tupaan? Siitä marssi jatkuikin leffoista tutumpaan paikkaan eli esteradalle. Olenkohan erilainen vai miten voin vain tykätä tällaisista asioista joista muut hajoilevat erittäinkin paljon? No eipä tuo itseäni haittaa mutta muut tuntuvat olevan eri mieltä.. "Ole rohkea ja uskalla irroittautua totutusta."

Viikonloppu tuli nopeasti vastaan ja lauantai käynnistettiinkin kahden tunnin gncc ajolla airistolla. Alku oli tuskauttavaa sillä kädet puutuivat kokoajan kun koitti pitää itsensä pyörän päällä mutta tunnin kohdalla alkoikin helpottaa. Kuitenkaan ilman ruhjeita ei yllätys yllätys taaskaan vältytty...

Paljon on parinviikon aikana oppinut arvostamaan pieniäkin juttuja joita ei arkisesti niinkään mieti. Joillekkin voi olla kamalaa odottaa kymmenen minuuttia jossakin jossa on hieman viileää, mutta jos ajattelutavan kääntäisikin niin että mitäpä jos olisikin vielä kylmempi, nyt on kuitenkin vaan näin viileää. Pienikin positiivinen ajatus luo uuden kehän jota voi tirkistellä eri tavoin. 

Arki astuu jälleen kuvioihin pitkän viikonlopun jälkeen ja sen huomaa, pieni kömmähdys kotopuolessa ennen takaisinpaluuta vielä.. Kuka hölmö nyt lukitsisi auton avaimet autoon sisälle? No ei siitä sen enempiä.. 

Katse on suunnattu tulevaisuutta kohti ja melko positiiviselta näyttää tällä hetkellä siellä saralla. Kuitenkaan nyt ei kannata hypähtää ilosta ilmaan ettei kukaan vedä maata jalkojen alta pudottaakseen takaisin lähtötilanteeseen vaan kulkea hetkessä ja antaa tilanteiden mennä oman virtansa mukana "älä ennusta tulevaa ja unohda menneet. Elä hetkessä."  Välillä tuntuu että tulee oltua eräässä paikassa erittäin runsaasti, mutta onko sillä niin väliä? Missä muuallakaan sitä tarvitsisi olla? Ei sillä niin väliä, monilla muillakin on tiettyjä paikkoja jossa viettää aikaa paljon enemmän kuin muut. Erittäin useasti siellä tapaa erääseen henkilöön joka hymyilee aina yhtä mukavasti, se piristää joka kerta enemmän kuin juurikaan muu asia "elämä on kenties lyhyt, mutta hymyyn menee vain sekunti aikaa." Perjantaina takaisin siviiliin päästyä ensimmäinen asia minkä näki oli juurikin tuo, se sulatti sydämen   samalta istumalta ja sanoisinko että miltei koko viikonloppu pelastui! "Kun luulin maailman pysähtyneen. Kun luulin ettei mikään voi koskettaa. Kun nostin katseeni, näin sinut. Eikä mikään ollut kuten ennen."