En tiedä mistä aloittaa ja minne päättää. Aloitetaan kuitenkin siitä, että vuotta ollaan päättämässä aivan juuri, vaikka kelin puolesta voisi kuvitella vielä elävänsä syyskuuta.
Se miksi tätä taas raapustellaan johtuu taas sitten siitä, että en tiedä voinko olla kirjoittamatta tätä, vai siksi että haluan kirjoittaa tätä vaikkei tätä lukisikaan kukaan. Parempi pitää salassa kuin julki, tai ainakin yrittää. Tänävuonna on saavutettu asioita kuten erittäin hieno kesä. Voisin vaikka vannoa sanovani vielä jokupäivä näille tänäkesänä suurimman osan ajasta kanssani viettäneille henkilöille, kiitos ja olette erittäin tärkeitä. Tiedän olen oikeasti maailman huonoin ihminen pitämään kontaktia kehenkään vaikka kokoajan olenkin jossain jonkun kanssa. Yritän parantaa tapojani kokoajan, mutta en tiedä osaanko. Pakkomielteet kuten uusien ihmisten tapaaminen ja vanhojen tuttujen kanssa oleminen tuntuu hyvältä. On myös asioita, joita tänä kesänä en olisi halunnut kokea. "Astun raitsikasta aurinkoon, dallaan rööperistä kallioon. Terassit sykkivät kirpparit kulmilla pystyssä. Gimmoilla shortsit jalassa, vesisuihku töölönlahdella. Skeittarit patsaalla, sit illalla suokkii botskilla..."
Joskus alkuvuodesta lupasin itselleni että seuraavaksi(tämä talvi) talveksi mulle tulee uusi käyttöauto. Niin myös tapahtui ja olen siitä tyytyväinen. Kutakuitenkin tähän vuoteen on mahtunut positiivisia juttuja mutta niin on myös negatiivisia. Negatiiviset asiat kuuluu kuitenkin elämään, mutta niitä voisi joskus olla hieman vähemmän.
Vatsa heittää kärrynpyörää, päässä pyörii tornado ja jaloissa pyörii sukat. Osittain ainakin joskus mieltä hämää eräs henkilö. Mielessä pyörii kutakuinkin ajatus " mitäkukaoikeastimitenoletkokukaolet?" enkä nyt puhu itsestäni. Oikeasti m i t ä i h m e t t ä.
Onneksi on joku joka kuuntelee ja juttelee. Itseasiassa ajallaan muodostunut erittäinkin luotettavaksi henkilöksi jolle uskaltaa puhua, kaikesta mistä vain itse uskaltaa puhua ääneen. Haluaisin joskus tulevaisuudessa viettää enemmän aikaa oikeastikkin hänen kanssaan, ehkä kaljakelluntoja tai jotain vastaavaa? ken tietää.
Ehkei sitä halua myöntää ettei aina asiat toimi vaikka miten yrittäisi. Eikä ne välttämättä yrittämällä ainakaan parane vaan päinvastoin. Päivittäin vituttaa, jokainen sana tuntuu siltä kuin kääntäisi veistä haavassa. Ahdistaa, tuskastuttaa ja ennenkaikkea vituttaa. Vaikka miten kaikki tuntuu että menisi hyvin tai muutenvaan niin aika altayksikön heitetään volttia kerien. "Tuntuu että jotkut rakkaus parit on ihmisen kuvia vaan, Samanlaiset sukunimet ja teennäiset hymyt päälle liimataan. Tiiviisti aina yhdessä niin muut näkee että me rakastetaan, vaikka sattuu niin jäätävästi että hauraiksi muututaan,
silti toinen päättänyt on tämä rakkaus on korvaamaton. Vaikka toinen pelkällä yhdellä lauseella voisi vetää alta maton.
Ja ne perhanan ihmisen kuvat ilman tunteita sängyn jakaa. Toinen katse kiinni kännykässä,
toinen jossain muualla makaa ja kahden vuoden jälkeen rakkaus on enää päätös pysyä kii
ja niin valot sammutettiin ja tunteet alas ammuttiin."
Taidan olla itsestäni nykyään erittäin itsevarma, silti olen ujo. En tarkoita että baarissa menisin kelle tahansa juttelemaan, vaan että olen sinut itseni kanssa. Tykkään pukeutumistyylistäni, taisiis näen asian niin että kiinnitän huomiota ehkä enemmän siihen kuin ennen. Pukeudun mukavasti, eli mukaviin vaatteisiin enkä välitä muiden mielipiteistä. Otin myös tovi sitten septumin, enkä kadu sitä.
Kevyen olon kaksipäiväisyys. Siistiä, oikeasti. Joko antaa asioiden olla vaan ja alkaa pyyhkimään huonoja asioita pois mielestä alitajuntaisesti ja keskittyy jotenkin omalla tavallaan vain positiivisiin asioihin tai sitten... selityksiä otetaan vastaan. Taisin kyllä jo hieman perehtyä itseeni ja uuden talviauton mahdollisesti kilpiinsaamisen tiedon takia taisi myös osittain jännitys ja epätietoisuus laskea itsestäni joka on jonkin verran raastanut mieltä. Ihan vaan siksi että muutaman tonnin kotteroa ei viitsisi heti laittaa kukkapurkiksi.
Kahden kuukauden sairasloma tekee hyvää ajatuksille ja kropalle. Taisin jo aijemmin mainita(ehkä) että rupesin olemaan melko piipussa. Töitä, urheilua, töitä, urheilua jne. Ensivuodeksi pitäisi vähän vielä ryhdistäytyä kuntoilun puolella, mutta kaikki aikanaan.
"Mitä elämä tuo, se tulkoon minun luo, virheen mahdollisuus ihmisyydelle sisällön suo.
Me ollaan samaa tuhkaa, samaa kevyttä ilmaa. Joten rauha nyt, tää maailma on vihaan kyllästynyt.
Uskot kohtaloon tai et, se on ihan sama kunhan ajattelet. Tää sekunti itsensä kantakoon,
se on kaiken aa ja oo, mut jos tuijotat vaan yhtä puuta koko metsä voi kadota. Mut jos sä näet vaan metsän, et ehkä huomaa puuta hienointa."
- Minä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti