Pidetään pieni kahvituokio elämästä. Kaksipäivää kotia, pienimäärä urheilua ja runsaasti väsymystä. Se on kumma miten se vaikuttaa kun jää sinne sohvankoloon märehtimään mitään aikaansaamatta. Piti maanantaina ja tiistaina käydä salilla, kävinkö? No enpä käynyt. Teinkö mitään muutakaan? No enpä tehnyt. Nyt pienen harrastesäbäkerran jälkeen sain taas itseäni niskasta kiinni ja suuntasin jälleen salille (älkää kuvitelko että näppäimistön äärellä on joku himobodaaja, rehellisesti sanottuna ei ole). Kas kummaa kun tuntuu helpommalta olo jälleen. Tänään meinasi töissäkin käämi kärähtää kun jostain syystä tuli älytön ärsyyntyminen lopuksi, harvinaista. Muuten onkin tullut oltua reilusti ulkona, ihan tukholmassa saakka(muistaakseni). Tukholmaa tosin ei edes nähty…
Tatuointikuumeiset ihmiset varmaan tietää miltä tuntuu kun haluaisi ottaa uutta leimaa, Niin minäkin. Itse asiassa pariviikkoa sitten otinkin toisen leiman ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Seon omanlainen ja varmaankaan heti ei ole kenelläkään samanmoista, toivottavasti. Ehkä suurin vaikeus tatuoinnin ottamisessa on se ettei keksi kuvaa jonka haluaisi tai sitten vaihtoehtoja on liikaa.
Seuraava tai no tämä kuukausi tuo tullessaan pelkkää ylikypsytystä oman mielen ja järjen reunoilla. Ei tiedä mitenpäin pitäisi missäkin olla ellei puhelinta lasketa. Sen pitää olla kovalla ja päällä.
Voisin jossainvaiheessa oikeastaan oikein kunnolla jaksaa yrittää kirjoittaa jotain. Nyt (taaskaan) ei jaksa keskittyä (yllätys) tähän laisinkaan. Kaverikin pyysi että mentäisiin kuvailemaan jokupäivä niin joskos siitä sitten inspiraatiota irtoaisi kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti