Aivan hiljaa paikoillani. Lasken mieles sekuntei, minuuttei, tuntei. Nuolasen tuulen suuntaan, keskiyön aikaan tulevaa tulvaa, kun liekki lampuis sammuu. Nyt vaimenee laulut ja pakataan laukut. Siis muista mitä sovittiin. Kalibroin kompassin ja synkronoin kellon.

En tarkalleen edes muista milloin olen avannut kokonaan tämän sivun, mutta jos nyt sitten saisi aikaan vähän raapusteltua jotakin. Kameraa on kannettu mukana kokoajan, mutta silti vasta ekan kerran on muistikortti täynnä. Tuleva kesä tuo tullessaan mitä oudoimpia suunnitelmia mutta syksy on yhä pimennossa. Ensi viikon aikana olisi tarkoitus ilmoittautua paavo nurmen puolmaratoniin johon työkaveri pyysi mukaan, mitä? -Kyllä, luit oikein. Skyline on myyty, bemari tuli tilalle mutta ei kuitenkaan pidemmäksi aikaa. Itsehän en mikään hirveä saksalaisten autojen fani ole joten alle viikko ja vaihtui bemari taas nissaniin, joten on tässä ehtinyt kaikenmoista tapahtuakkin.

Kuukauden ja toisenkin odottelu tuntuu pitkältä vaikka tietää ettei mitään maata mullistavaa edes välttämättä tule tapahtumaan tämän tai ensivuoden puolella. Mutta siltikin, se odotus kun tietää että on mahdollista niin tuntuu pitkältä siltikin. Alkaa aikalailla olemaan kaikki paperit ja todistukset hommattuna, viisauden hampaat revittynä ja itse kokonaan koko äijä valmis reissua varten. Vielä pieni skarppaus kesänautintoa ja aurinkoa alle niin elokuussa ollaan valmiina ottamaan kutsu vastaan. Eräs "tuttu" pääsikin juuri kyseiseen paikkaan ja ilmeisesti vuoden nakkeja on mahdollisuus anastaa itselleen, KÄY! Mikä voisikaan olla mahtavampaa? Uusia kokemuksia, seikkailuita, maailman näkemistä eri tavalla ja mikä tärkein, se että saa auttaa ihmisiä. "Afrikassa amneesia potilas, Laosissa lapsisotilas. Väsyny räppäri Pohjolas kopissa, kaikki kulkemas kotia kohti."