Ajat vaihtuu ja viisarit liikkuu, Iho vanhenee ja kasvot muuttuu.

Lue, joka päivä, jotakin jota kukaan muu ei lue. Ajattele, joka päivä, jotakin jota kukaan muu ei ajattele. Tee, joka päivä, jotakin, jota kukaan muu ei ole tarpeeksi hölmö tehdäkseen. On mielelle pahasta olla aina osa yleistä mielipidettä.

Kuten viimeisen vuoden aikana tapahtuneen muutoksen on itse huomannut, sen on myös huomannut muut. Sitä koittaa vaan jatkuvasti olla jotain muuta kuin sitä mitä kaikki muut ovat.  Tai välttämättä ei edes koita vaan on väkisinkin, kun ei pidä asioista jotka on yleisesti muiden mielestä oikein, väärin, hienoa tai hyvää. Oli se sitten muoti, kulkuneuvo tai musiikki niin voin itse siirtyä vähemmistön pariin. En tykkää tukasta, joka on muotilehden kannesta. Tykkään tukasta joka on itselle mieluinen. Okei tykkään rastoista, sekaisista hiuksista ja muista vastaavista erityyleistä mutta käytän itse siltikin helppohoitoista jenkkiarmeija tyyliin kuvautuvaa mallia joka on helppo jokatavalla. En tahdo että kulkuneuvoni näyttää sille mistä kaikki tykkää, vaan tahdon tykätä siitä itse. Onhan se tietysti mukavaa jos saa kehua muilta, mutta itselle ne tehdään. Sitten se musiikki. Suorastaan oksettaa kuulla dubsteppiä tai suurinta osaa konemusaa lukuunottamatta näitä muutamaa hienoa suomalaista mm sini sabotage ja cheek... Eiei ja ei, ei mahdu mun keikkakalenteriin. Taisiis jos kalenteria pitäisin tai kävisin edes keikoilla. Puolessa välissä tätä vuotta, herranjumala mihin olen tuhlannut tämänkin alkuvuoden? Vastahan kotiutusin, aloitin työt ja nyt aletaan olla jo kesäkuun lopulla. Vielä runsas kuukausi pitäisi jaksaa niin pääsee viettämään hurjan pitkän kesäloman elokuussa, no parempi kuin ei mitään. Ja onhan silloin mahdollisuus saada loppuvuoden muutokset käsiin..

"Ajattele suuria, nauti pienestä."

Näin koitan tehdä, mutta tuntuu että pienetkin asiat vastustavat välillä liikaa. Ja silloinkun jokin asia vastustaa, niin vastustaa kaikki. Joskus talvella hehkuttelin uusista kuulokkeistä jotka hävitin ja löysin, no sainhan mä ne rikkikin jo. No uudet paljon hienommat on löytynyt ja tuli tilattua netistä koska suomen hinnoilla olisi saanut kahdet sellaiset..

Fillarointia, kamerointia, uintia, kavereita, kesää, aurinkoa ja nautintoa.

Reppu selässä on tullut lenkkeiltyä, pyöräiltyä vapaa ajalla sekä ihan työmatkaakin. Alan olemaan ylpeä itsestä hetkittäin. Ehkä tänä vuonna viellä palkitsen itseni uudella pyörällä mikäli rahat riittävät sellaiseen. Sillä yhden tuhotun iphonen näytön takia harkintalistalla on siis uusi ipuhelin sen tarvittavan macbookin rinnalla johon vielä ei persaukisuuden takia ole ollut varaa, taisiis olisiellei puolet palkasta menisi aina uusiin vaatteisiin. Tykkää jostain merkistä - ole persauki kuun lopussa. En mä ihan huvikseen noita hamstraa, tykkään viihdyttää itseäni noilla. Ja itseasiassa juurikin viikonloppuna avasin neljännen niken kenkälaatikon tänä vuonna.. Huh! Pitäisi rauhoittua...

"Mutku ne vanssitki ois niin hienot"

Aivan hiljaa paikoillani. Lasken mieles sekuntei, minuuttei, tuntei. Nuolasen tuulen suuntaan, keskiyön aikaan tulevaa tulvaa, kun liekki lampuis sammuu. Nyt vaimenee laulut ja pakataan laukut. Siis muista mitä sovittiin. Kalibroin kompassin ja synkronoin kellon.

En tarkalleen edes muista milloin olen avannut kokonaan tämän sivun, mutta jos nyt sitten saisi aikaan vähän raapusteltua jotakin. Kameraa on kannettu mukana kokoajan, mutta silti vasta ekan kerran on muistikortti täynnä. Tuleva kesä tuo tullessaan mitä oudoimpia suunnitelmia mutta syksy on yhä pimennossa. Ensi viikon aikana olisi tarkoitus ilmoittautua paavo nurmen puolmaratoniin johon työkaveri pyysi mukaan, mitä? -Kyllä, luit oikein. Skyline on myyty, bemari tuli tilalle mutta ei kuitenkaan pidemmäksi aikaa. Itsehän en mikään hirveä saksalaisten autojen fani ole joten alle viikko ja vaihtui bemari taas nissaniin, joten on tässä ehtinyt kaikenmoista tapahtuakkin.

Kuukauden ja toisenkin odottelu tuntuu pitkältä vaikka tietää ettei mitään maata mullistavaa edes välttämättä tule tapahtumaan tämän tai ensivuoden puolella. Mutta siltikin, se odotus kun tietää että on mahdollista niin tuntuu pitkältä siltikin. Alkaa aikalailla olemaan kaikki paperit ja todistukset hommattuna, viisauden hampaat revittynä ja itse kokonaan koko äijä valmis reissua varten. Vielä pieni skarppaus kesänautintoa ja aurinkoa alle niin elokuussa ollaan valmiina ottamaan kutsu vastaan. Eräs "tuttu" pääsikin juuri kyseiseen paikkaan ja ilmeisesti vuoden nakkeja on mahdollisuus anastaa itselleen, KÄY! Mikä voisikaan olla mahtavampaa? Uusia kokemuksia, seikkailuita, maailman näkemistä eri tavalla ja mikä tärkein, se että saa auttaa ihmisiä. "Afrikassa amneesia potilas, Laosissa lapsisotilas. Väsyny räppäri Pohjolas kopissa, kaikki kulkemas kotia kohti."