Ettei aina vaikuttaisi siltä, että asiat on oikeasti hyvin. Pieni ihminen suuressa maailmassa kuitenkin joskus tuntee huonoa oloa muutenkin kuin krapula aamuna omassa sängyssään. Aika pysähtyä miettimään tekosiaan, tai ei välttämättä edes tarvitse pysähtyä. Lähes sovitut asiatkin voi mennä mönkään tai olla menemättä. Istu yksin odottaen kavereiden soittoa jota koskaan ei tule. Lähde ulos yksin, koska kukaan ei lähde kanssasi, muut viettävät aikaa jossain muualla. Loppujen lopuksi löydät itsesi baarin tiskiltä juomasta kaljaa yksin, jolloin ekan kerran joku oikeasti soittaa ja kysyy missä ja mihin tullaan. Loppujen lopuksi näet itsesi mäkkärin pöydästä yksin muiden ollessa toisessa pöydässä, koska tilaa ei riitä sinulle. Näistä päivistä koostuu ne hetket jotka saavat ajattelemaan että mikä on homman nimi. Kun multa on pyydetty apua tai että lähdenkö jonnekkin niin ei ole kahta kertaa tarvinnut miettiä autanko tai lähdenkö, mutta entäs kun itse tarvitset apua tai jonkun jonnekkin? Missä on ne paljon puhutut vastapalvelukset, kiitokset, ylipäätänsä mitkään mitä ei ikinä saa mistään? Onneksi sentään jotain vastakaikua saa jostain. Nimittäin huomiota saa eräältä ihmiseltä erittäinkin paljon. Pelkkä olemus saa hymyilemään, kännykän pärähdys nostaa hymyn korviin ja sitten se paras sanoinkuvaamaton tunne siitä kun on ihastunut. Vatsassa on se outo tunne ja sydän pompottaa rinnassa ihan omallalailla. Sitä vaan ei pysty olemaan hymyilemättä, vaikkakin tänään on ollut jotakin aivan toista. Hetken omaa rauhaa ja yksikin viesti riittää pelastamaan päivän.
Nyt on saatu sekavat ja oikeastaan surkeat ajatukset raapusteltua, niin voikin lyhyesti jotain muuta lisäksi, vaikkei taida sellaista löytyä tälle päivälle. Ajatus ei kulje eikä oikeastaan tee mieli kuin ottaa reppu selkään, hypätä junaan ja matkata erään luokse kauas lähimaisemista. Siellä voi käytännössä nauttia kaikesta mutta suurin huomio taitaa kuitenkin jäädä erääseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti