sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Sä oot kauneinta päällä tän maan. Parast pitkään aikaan välil maan ja taivaan. Sua jää kaipaan jos pois luota meet Sä autat jaksaan, saat tuumast toimeen. Kaunis ulkoo ja jumalainen tuoksu..


Kameraa kameran perään, kuvaaminen senkun saa kovempaa intressiä ja kevät aurinko sulattaa mieltä ja sydäntä. Tuntuu kuin kaikki sujuisi loistavasti ja niin sujuukin. Ystävien kanssa vietettyä aikaa ei voita mikään ellei sitten suloista myrkynkeittäjää lasketa "Miltä mä näytän? No kaipa kaikki nörtin kriteerit mä täytän. Sä mietit millä tavalla naistani säväytän. Edes silmieni ehdotat et tulis käymää käy käyntikorttikäsi kaik mitä oot tehny ni läpi käydää pätemisen tarve, tarpeist turhin, tyttö anna ei väylää, tiedoksi sulle ettei usein se käy tääl. Oon onnenpoika, siltä se vähän näyttää, vain mun vastuul on sut tyydyttää.". Viikon alussa postipate kävi kääntymässä ja toi jälleen pienen tai ehkä suuremmankin paketin josta pilkahtikin ensimmäisenä gopro hero 3hd black edition. Pientä tuntumaa parinpäivän näpräilyllä sain kun sainkin asetukset kutakuinkin kohdilleen ja lauantaina pitikin mennä testaamaan radalle sitä.

Jospa joskus saisin jotain videomatskua jonnekkin jostakin niin voin sitä tännekin tunkea ehkäpä. Fiilistä fiiliksen perään, hampaiden pesusta donitsikalsareiden jalkaan laittoon kaikki tuntuu erittäin maukkaalta. Ai että, elämä hymyilee ja niin minäkin ! Kesää odotellaan kovasti, pääsee kuvailemaan paljon lisää ja saisi pikkuhiljaa skylinenkin liikkeelle metrisestä penkasta. Inspiraatiota pieneen laittoon ei vain löydy jostain syystä. Kiitos työt, veikkaisin. No kuitenkin, puolustusvoimiltakin kirjettä laatikkoon kolahti viikko takaperin ja sitä odottelun määrää ei voi kukaan tietää. Eipä sitä kannata hehkutella eikä muutakaan mutta kuitenkin...


No kuitenkin, alkaa varmaan tänne postauksia tulemaan enemmän tai vähemmän kameran kautta koska silkkaa fiilistelyä vaan ! ja lopuksi parit gopro setit, enemmän tai vähemmän perinteiseen radantutustumistyyliin..






perjantai 1. maaliskuuta 2013

Kenkää selkään ja perseelle kahesti. Vaimo jätti ja työ maistuu puulta, ei mitään muuta ei ees taivaalta kuuta, ei nauravaa suuta nyt appiin mun suunta.


Ettei aina vaikuttaisi siltä, että asiat on oikeasti hyvin. Pieni ihminen suuressa maailmassa kuitenkin joskus tuntee huonoa oloa muutenkin kuin krapula aamuna omassa sängyssään. Aika pysähtyä miettimään tekosiaan, tai ei välttämättä edes tarvitse pysähtyä. Lähes sovitut asiatkin voi mennä mönkään tai olla menemättä. Istu yksin odottaen kavereiden soittoa jota koskaan ei tule. Lähde ulos yksin, koska kukaan ei lähde kanssasi,  muut viettävät aikaa jossain muualla. Loppujen lopuksi löydät itsesi baarin tiskiltä juomasta kaljaa yksin, jolloin ekan kerran joku oikeasti soittaa ja kysyy missä ja mihin tullaan. Loppujen lopuksi näet itsesi mäkkärin pöydästä yksin muiden ollessa toisessa pöydässä, koska tilaa ei riitä sinulle. Näistä päivistä koostuu ne hetket jotka saavat ajattelemaan että mikä on homman nimi. Kun multa on pyydetty apua tai että lähdenkö jonnekkin niin ei ole kahta kertaa tarvinnut miettiä autanko tai lähdenkö, mutta entäs kun itse tarvitset apua tai jonkun jonnekkin? Missä on ne paljon puhutut vastapalvelukset, kiitokset, ylipäätänsä mitkään mitä ei ikinä saa mistään?   Onneksi sentään jotain vastakaikua saa jostain. Nimittäin huomiota saa eräältä ihmiseltä erittäinkin paljon. Pelkkä olemus saa hymyilemään, kännykän pärähdys nostaa hymyn korviin ja sitten se paras sanoinkuvaamaton tunne siitä kun on ihastunut. Vatsassa on se outo tunne ja sydän pompottaa rinnassa ihan omallalailla. Sitä vaan ei pysty olemaan hymyilemättä, vaikkakin tänään on ollut jotakin aivan toista. Hetken omaa rauhaa ja yksikin viesti riittää pelastamaan päivän.




Nyt on saatu sekavat  ja oikeastaan surkeat ajatukset raapusteltua, niin voikin lyhyesti  jotain muuta lisäksi, vaikkei taida sellaista löytyä tälle päivälle. Ajatus ei kulje eikä oikeastaan tee  mieli kuin ottaa reppu selkään, hypätä junaan ja matkata erään luokse kauas lähimaisemista. Siellä voi käytännössä nauttia kaikesta mutta suurin huomio taitaa kuitenkin jäädä erääseen.