Koira kusi matolle, ne heitti meikä ulos. Jatkot tai whatnot, housuihi reikä tulos.

Tyhjää pyyhkii, niinkuin ajatukset tällä hetkellä. Nyt on matto pyöritetty rullalle ja laitettu muistojen arkistoon pölyttymään. Fiilikset on hyvät, haikeat sekä oikeastaan käsittämättömät. Käsittämättömällä tarkoitan enemmänkin sitä, että sitä ei voi edes käsittää näin sunnuntaina ettei tarvitse pukea enään vihreitä päälle ja olla paikanpäällä kello x mennessä.*Fiilis MAKEA!

Tj0 juhlinnat oli ja meni, hauskaa pidettiin, huumoria, vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei puuttunut lainkaan koko illasta. Nyt jos saisi vain itseään niskasta kiinni niin voisi mennä pesemään paremman minäni, eli mun nipsun.. Hetkonen hetkonen, vilkaisu lämpömittariin ei muistuta koko viikon säätiloihin, +0,+1, vesisadetta, navakkaa tuulta. Höh, no ehkä sitä voi sitten metsästää pörrösukat jalkaan, nostaa hieman peittoa ja katsella vain lämpömittarista että kylmä on.

En tiedä miten liittyy, mut sen verran vitamiininen olo on.

Ehkä kaikki onkin kuin vuosi sitten? Lähinnä sääolojen puolesta. Tulevan arjen uudet ruljanssit rutinoituvat jossakin vaiheessa, mutta se vie kyllä aikaa ennenkuin pääsee takaisin normaaliin joskus tutuksi jääneeseen elämään. Siltikin voin jo melkein veikata, moni asia on muuttunut.

Taakse poistu!

Tuntuu ettei tänne saa hyvin kuvattua miten hyvä olo voi olla. Vaikka miten koittaa kirjoittaa niin uudelleen selatessa näyttää siltä kuin masentunut olisi kirjoittanut.. Höhö.. Tulipas aika vihreänpuoleinen teksti.

Nyt mä keksin mitä mä rupisen ! "Oi mua väsynyttä rellestäjää, Osaanko kotiini tulla? Maailmalle mitä musta pellestä jää, Vain karmeita tarinoita repussa mulla. Nyt istun alas, panen reppuni laulamaan, tarinaa kertomaan.." Avasin avaran katseeni jälleen eilen ja sain lähdettyä ajoissa liikkeelle. Pikkaisen arvellutti että menenkö ja kyllä kannatti. Meinaan käväisin eilen stalessa pitkästä aikaa, löysin läjäpäin kaikkea mukavaa mutta ne jäivät tällä kertaa odottamaan ostajaansa. Suosittelen kuitenkin aina pitämään lompakon visusti mukana, sillä tuskin koskaan jäät tyhjin näpein..

Yksi uudenvuoden lupaus jäi sanomatta, sillä unohdin mainita sen. Mutta näin se menee; 
Tänä vuonna ei takerrella ruosteisessa menneessä, vaan otetaan se laikkakone käteen. Kiilloitetaan rattaat ja pidetään huolta että pysyy kiiltävänä. Vaihdetta on vaihdettu parempaan ja sitä ei käännetä vain edestakaisin hyvän ja huonon välillä. Tänä vuonna ei ole hyvää eikä huonoa, tänä vuonna on hyvää ja parasta !
"Ei mua revi enää reppuni tuo, taittamaan taivalta teille. Viimein palaan kotikorjaamon luo, viimein laulan lauluni teille. Ratapihalla nielen uudestaan ja uudestaan, takerrun vaihteeseen samaan ja ruosteiseen sitä kääntelen edestakas.."

Mitä olisikaan nautinnollinen viikonloppu ilman ystäviä? -Ei mitään, sillä siitä ei voi nauttia ilman heitä !
Mutta nyt, ajatus ei kulje eikä jaksa sen enempää keskittyä enää..

=)