Jos viimeksi tehtiin kuvapainoitteinen, niin jos tällä kertaa muutama biisi ja fiilistelyä. Mulla on jotenkin kutina siitä, että joskus munkin toiveet toteutuu. Koko vuoden on odotettu sitä hetkeä josta viime vuonna laulettiin ja lupailtiin. Joko joulu tai sitten ripsen puhaltaminen glögimukiin teki taijan ominaisuuksiaan ja alkoi muistuttaa sitä miltä koko vuoden olisi pitänyt muistuttaa " pari kuukautta, epävarmuutta, sä sanoit kaikki ongelmat ratkevat, taakka painava, koitan tsempata, sä lupasit kaljat tarjota, rahat loppu ja muija jätti, kortti lähti en päässyt duuniin, tänä vuonna mentiin pohjiin, mutta tästäkin jäätiin henkiin, tää vuosi oli harmaan synkkä, ensvuonna on nousu jyrkkä, uusivuos kaikki uutta hienoo, kaikki muuttuu jos jaksaa uskoo.."
Luulin ja ehkä hetken ehtisin elämään siinä ajatuksessa että ehkei tässä nyt enää onni tule kyläilemään kuin pikavisiitilla. Kuitenkin olen nyt erimieltä itseni kanssa ja aijon sanoa sen ääneen. Oikeastaan syksystä asti jo olen havainnut että mikäs tässä nyt on huonosti, mutta en ole päästänyt sitä olotilaa valtaamaan koko kehoa ja nyt se on saanut tästä hulttionuoresta kopin viimeinkin. Varautukaa siihen että vuoden hymypoika tulee perjantaina reserviläisenä kotiin ja viskaa huolet ja murheet mereen !
"Teejii tonttu"
"Juhannus, joulu ja uusvuos kiinni.."
Kevät tulee, no onhan siihenkin aikaa, mutta aikakin tuntuu lentävän hurjan nopeasti. Itseasiassa tietyn asian takia toivon että kevät tulee nopeasti, ja sitten mun lellikki leluni kannalta toivon että talvi on HYYYVIN pitkä. Koska ja miksi, no siksi että mun "persdyno" ja lompakon sisusta on erimieltä tarpeellisten tiehen välitettyjen hevosvoimien määrästä. Mun peppuni alkaa joko liian vaativaksi tai sitten sitä ei saa liikkeelle alle 300hepan. Musta vaan vähän väliä tuntuu, ettei youtubesta katsotut tuhannen hevosen nissanin suloisuudet kyllä avita missään muussa kuin ajatuksista uudesta muodista.. "Kun avaan lompakkoni, minusta tuntuu ettei raha ole enää muodissa."
Muttamutta, mitähän mä tänne kirjoittelisin. Paljon sanottavaa mutta siltikään sanat ei tahdo löytää paikoilleen. Uudenvuoden lupausta mun piti tännekkin tänään julkistaa, mutta totta puhuen entiedä miten sen sanoa. Pelaan yksikseni kivi, paperi, sakset peliä ja koitan saada vaihtoehdoista sen oikean tyylin kirjoittaa.
No kuitenkin uudenvuoden lupaus/kset tulee tässä;
Vietä aikaa niiden henkilöiden kanssa joiden seurassa tunnet itsesi itseksi ja jos joskus jokin asia ärsyttää, niin muistele näitä; "Onnellisuus ei löydy etsimällä mitä on vailla,vaan huomaamalla se, mitä ympärillä on." "Päivän helmiä eivät ole saamasi kohteliaisuudet, eivätkä palautteet, vaan se ilo, jota olet kylvänyt." "Hymyilemiseen tarvitaan 26 lihasta, mutta murjotukseen 62. Mitäpä suotta itseään vaivaamaan !"
Mitä ikinä teetkään, tee se suurella sydämellä. Suuret sydämet muistuttavat suuria meriä, Ne eivät koskaan jäädy.
Aloitetaan tämäkin biisillä joten taas, pistä biisi soimaan ja ole osa minua.
Niinkun lupasin, ainakin hetkiseksi itselleni niin tulen nyt laittamaan reissusta muutaman otoksen tänne. Tuli huomattua ettei tolla putkella saa niinkään kivoja kuvia ulkona isoista artikkeleista.(..tekosyitä keväälle uuden putken ostoon..) Tuli myös luvattua, että lauantaina lähden aamusta kuvailemaan kaupungille mutta mutta.. Ostin sitten vaan suotimen ja kaks huulikorun palloa...
Koska lime ja sol. Meksikolainen on parasta.
"Me mennään tonne!"
Just colorways or anyways ihan yks ja kuus.
USDUSDUSD
Joulupukin pikkuapurit
Mäkin oon nähny tänä vuonna lumiukon !
Sen voi seiniltä lukea, mitä kaikki odottaa.
"-Jos heität, ni heität sitte tässä asetelmassa."
-Soitellaa. Mut eri bändeis.
Reissun kohokohta? -"Pukki snägäril"
"-Motarilla ohittelee ja rybää
alamäkeen sataaneljääkybää."
No tuli sitä perjantaina ehkä sittenkin parit räpsyt jossain otettua, onneks enään ei oo modeemeja sillä muuten olis elisalla kiirettä ku modeemit huutaa kuumuuden kuolemaa.
"-Mä uskon siihe niinku mun uskoa pitää
Dokaamine, ei enää niinkää siistiä
Vodka ja redbull ei tuonu mulle siipiä."
Nöffnöff
No huono kuva koska ikkuna.
No nyt saa kuvat riittää ja aika peltoo niittää. Oltiin tosiaan eilen juhlistamassa ystävän syntymäpäiviä ja aloiteltiin hänen siskonsa luona. Sieltä siirryttiin bar4:seen jossa saatiin tämän pojan tossut pyörimään, perhosia vatsan täydeltä ja niinpoispäin... Mutta silti olen tässä ja nyt ihmettelemässä typeryyttä itsessäni etten voinut aijemmin mennä jutustelemaan. Ne silmät ja se hymy, saa hymyn kyllä mullakin korviin saakka vieläkin ja arh.. Pakko sanoa että tunnen itseni erittäin ujoksi.. *Ujous - Minä 1-0.* Muttamutta, mun on pakko vaihteeksi kiittää mun ystäviä siitä, että ne piti huolen että juttelen tälle tytölle.. Pienen nyrkkikyhmyn, kolmenkymmenen mustan silmäparin, kahdenkymmenen poltetun kerrostalon jälkeen sain kerättyä itsessäni sen, ujon pikkupojan ja sain avattua suuni.. höhöö häpeän itseäni. *huokaisee, onnesta. Taisiis juttelinhan mä hänelle, hetken... *huokaisee, krapulasta. Mä jo luulin että tää vuos on tukahduttanut mussa ne kaikki tunneaistit, mutta nyt mä tiedän että ne on olemassa. Mä en jotenkaan pysy paikoillani, taisiis tiedättehän sen tunteen kun ei tiedä mitenpäin olla tuolilla kun tekis mieli sinkoilla jokasuuntaan. Enkä sinkoilemisella tarkoita sinkoa vaan siis sellasta hmm miten mä tän selitän niin että mä ite tajuan sen ennen teitä, no siis en saa kuunneltua kappaleen kappaletta loppuun koska etsin sitä jotain uutta jotain aivan muuta. No ehkä mä laitan silti tänne loppuun vielä teille. Ja siis tällä paikoillaan pysymisellä nyt tarkoitan ihan tollasta perinteistä AC/DC vai AD/HD meininkiä, voisin juosta vaikka coopperin koska mä oon niin ilonen jajajaja!
"-Kävelevä aa dee hoo dee en tiedä ain et mihin menis
joten pyörin vaa ympyrää niiku bee boi
mut jotenki on saatu hommat sujuun"
Kai sitä pitää vaa myöntää. Et on ottanu vähän liian iisii, heränny vähän liian myöhään. Keskeltä kerjäläisten paratiisii.. Fiilisfiilisfiilis. Mitä muutakaan voi sanoa? Nyt on aivan pakko tulla tuhertelemaan tänne ihmisten ilmoille turhanpäiväisiä päivityksiä sillä kädet tärisevät himosta koskettaa kameraa. Tuleva viikonloppu tuo tullessaan naurun sekä kuvaus ystävällisen päivän. Tosin, kamera ei tule mukaan, sillä kyseisenä päivänä tulee kuulemma nauttia alkoholipitoisia juomia. Pitääpi kuitenkin pyhittää aamupäivä uusille ulottuvuuksille ja ottaa kamera kantoon, toivoa hyvää säätä sekä uusia erilaisia intressejä hypätä keskustaan vaikka napsimaan turhia kuvia. Jos vain ulkomaille pääsisi kuvaamaan heti, niin meikäläinen olisi innosta soikeena ! Eikä hätään auta yhtään että eräs ystäväiseni kyselikin eilen että "Koska lähetään japaniin?".
Sitten lempiaiheeseeni eli eli, haaveilu. Nojoo okei, pidempäänkin on jo miettinyt että tatuointi olisi kiva. No rintaan tulevan tatuoinnin tiedänkin jo tismalleen, mutta sitten on viellä tuo toinen käsi mietinnässä. Yksittäisiä kuvia jotka on yhdistetty toisiinsa tai sitten hmm, jokin yhtenäinen juttu. Tedän sen että siihen täytyy tulla muutama asia jotka välttämättä haluan ja yksi niistä on pelikortit, enkä tarkoita nyt että koko pakka vaan kolme tai jotain vastaavaa. Voin toki selittää tämänkin niin että mielestäni elämä on kuin peli, jota pelaat ja itse pystyt vaikuttamaan tekoihisi. Varmaan monella on moiset ja niinpoispäin mutta.. Nojoo mitäs minä turhaan muille selittelemään. Höhöö sitä rahanmenoa.. Huoh vuodessa saa ison ostolistan aikaiseksi, helposti. Kallista.
Siihen fiilikseen mihin pääsin, alussa. Mun fiilis on parempi ku sun fiilis, koska mul on kaikki hyvin. Tuntuu että tällä hetkellä sujuu sutjakkaasti ! Oikeastaan olen erittäin iloinen lukuunottamatta muutamia asioita, kylmyys, suomen ilmasto, tylsistyminen. Asiat on siviilissä hyvin, on vakituista työpaikkaa, lukuisia ystäviä joita kaipaa, on auto(no kaks), on uusia vaatteita, on itse iloinen uusista vaatteista, on koti... Siinä se tulikin. Pitäisiköhän pikkuhiljaa harkita muuttoa omilleen, no ehkä. Tai ehkä odotan hetken jotta ei välttämättä tarvitse muuttaa vuokralle.
Reissut reissattu joulu vietetty ja aikaa vietetään taas odotellen. Reissusta voinkin tehdä oman setin kun saan vaan purettua muistikortin ja keksittyä jotakin sanoja kuvaamaan reissua. Reissun lisäksi pukki oli piipahtanut myös meidän luona ja taas saa olla kiitollinen perinteisistä paketeista, karamelliä ja lämmintä joulumieltä. Muutama lantti ja tyyny tietenkin. Mutta mutta viikonloppuna tuli avattua joululahjojen lisäksi myös internetin ihmeellinen maailma ja sai taas itselleen myönnytettyä että mitä tarvitsee ja mitä haluaa. nyt on siis aika kirjoittaa post it lappu seinälle jossa lukee; "Note to self; älä IKINÄ avaa driftworksin sivua, ellei sinulla ole ylimääräisiä touhutonneJA." No tulipahan löydettyä sopivat vanteet autoon, jos viellä kukkaron keväällä saisi venähtämään moisiin niin eiköhän sellaiset ostoskorista löydy, tai ainakin tallista. Ehkä on jo aika alkaa hemmottelemaan omaa nipsuani, sillä tuntuu että vähin huomio on kiinnittynyt häneen jo jonkin aikaa. Siellä se makaa lumen alla surullisen likaisena (hyi minua). Jos keväällä sitten panostaisi hieman häneenkin..
Valokuvaus sai paljon uusia intressejä, lääh tahtoo uusia objektiiveja. Sekä jenkkeihin. Isoja haaveita mutta pienetkin riittää, nimittäin on aika pikkuhiljaa totutella siviilielämään. Vähäinen ystävien näkeminen viimeisen vuoden aikana on pistänyt ajattelemaan erittäinkin paljon, miten sitä haluaa olla hyvä ystävä jokaikiselle. Aina kaikkeen ei pysty, mutta yritän ainakin parhaani että saan viettää aikaa maailman parhaiden ihmisten ympärillä! Kuitenkin täytyy hieman pohdiskella mitä sitä alkaisi töiden ohella touhuamaan, ehkä salilla käyntiä? Se jää nähtäväksi mutta jotakin täytyy kehitellä vapaa ajan liikunnaksi motocrossin ohelle. Kuitenkin aijon ensi vuoden pyhittää ystäville sekä tietysti harrastuksille sillä aikaa näihin piisaa, kun ei ole ketään puhaltelemassa niskavilloihin. Tietysti sitä välillä vähän kaipaa että joku hieman puhaltelisi ja toivoisi että saisi viettää aikaa kaksin.
"Kiitti vaimo kohtelet mua kuten kukkasta
etkä syötä mulle mitään paskaa
sä oot mun luomuhoitaja mun uus urheiluharrastus
on ollu sun Huutonet-juoksupoikana
ja kiitti Rudi ja pyydät ad libbaan
vaik eka kysymys o ”Paljo liksaa?”
jos lähen luvatta kotoo vaimo sanoo ”Soo soo beibi"
Se on paikoin punanen ja kulmikas ku stop merkki."
Ps. Alkuperänen oli parempi, mut kiitos blogger et poistit...
Jepjep joulutunnelma on, miten sen sanoisi? Onko nyt edes joulu? no tulipahan sen verran vilastua sinne paketin sisustaan ettei siellä ollutkaan ihan sitä mitä odotettiin. Mutta ei se haittaa, eihän? Jos siellä kerrankin on jotain mikä on parempaa jota odottaa niin miksei siitä saisi olla iloisempi? Olin varsinkin tänään erittäin ihana. Ainakin omasta mielestäni.. Vaikkei moni muu tykännytkään poseerata linssin takana, niin minä kyllä tykkäsin räpsiä kuvia. Takapenkiltä kuuluikin räpsymistä melko tiuhaan tahtiin kun lähes kaikesta mistä vain keksi, tuli räpsittyä kuvia.
Koko viime viikon on pyörinyt juttuja ja "pelkoja" maailmanlopusta. Ajattelinkin jo ettei tänä vuonna tarvitse siivota jouluksi, mutta tässä sitä taas ollaan.
No "onneksi" jouluksi ulkomaille, joten se taitaakin olla aika se ja sama että siivoanko vaiko enkö. Onhan siinä huonotkin puolensa, ehkä mielummin pieni siivous ja saisi olla ystävien kanssa joka piristäisi enemmän kuin lyhyt reissu kauemmas heistä. Joulupakettien availu taitaa tänä vuonna jäädä vähäiselle, sillä niin hirveästi ei ole ylimääräiselle roinalle tarvetta. Eikä joulupukin kontista löytynyt tänä vuonna sitä mistä HAAVEILEE.
Ei pelkoa, jos pukki tuollaisen toisi niin kyllä se oman lompakon keventäisi eikä kenenkään muun. Tuntuu siis jotenkin hölmöltä kirjoitella että toivoo tai haaveilee tai että joku toisi tuollaisen. Kaikilla on haaveensa ja ei minunkaan haaveet yhteen nissaniin niittoudu. On myös toiveita joita rahalla ei saa, kuten ystävien kanssa ajan viettäminen sekä joku joka saa joka aamu hymyn nousemaan tännekkin peiton alle. Tähän jouluun mahtuu silti hyviä paketteja, nimittäin ensimmäinen onkin jo avattu ja sieltä paljastui nikonin paketti. *hehkuttaa ku diesel autoa kylmällä, mä oon ihan hulluna tohon...lääh. Joten tästä lähtien, jos vaan joskus vielä jaksaisin hommata piuhan kamera->iPad niin saadaan paljon enemmän tännekkin kuvia...
No eipä mulla oikeestaan tällä erää muuta, elämä alkaa voittamaan ja alkaa varmasti muuttumaan erilaiseksi kirjoitukset. Jospa vaikka naurua tuottanut kuva loppuun?
Ja sit vaikka loppuun ettei ketään sorru seinien sisään pohtimaan miettimään....
Kyllä se vain on todettava että niin se aika vain menee kuin siivillä. Vielä vuosi sitten oli muutama päivä palvelukseen astumiseen ja nyt tasan vuotta jälkeenpäin monta kokemusta rikkaampana, mielialan heittelemisen, ylämäkien, jyrkkien alamäkien sekä monen uuden tuttavan jälkeen pakko todeta että on ollut hienoa silti. Ja se mitä voi joistain vessoistakin täältä lukea; 180vrk poika, 270vrk mies sekä 362vrk poikamies pitänee täysin paikkansa. Karu mutta terävä totuus jonka moni kokee. Nyt on kuitenkin aika palata takaisin kaikkiin samoihin askareihin joista oli pakko hetkeksi ottaa vapautusta. Vaikkakaan kaikkeen en vapautusta hakenutkaan niin aivan ilman mitään yhtäkkiä lyötiin tältä pojulta kertaheitolla maa jalkojen alta ja olo on ollut kuin vakavasti loukkaantuneella joka taistelee hengestään. Perjantaina olisikin tarkoitus käydä ottamassa huulikoru takaisin ja sitten aloittaa joulunvietto.
Tosiaan jouluun ei ole enää kuin viikonlopun verran aikaa, lahjapapereista on vilkkunut hieman epäselkeä viuhahdus tietystä paketista jonka piti oikeastaan vasta keväällä tulla enemmän ajatuksiin. Asian otin jossain kohtaa esille täällä että pitäisi kamera hommata ja parin vaihtoehdon välillä on seikkailtu jo jonkun aikaa ja paperin välistä mikäli oikein vain vilkaisee niin canonin eos 650d:n laatikko sieltä hämärästi taitaa paistella, tietysti sen verran huonosti tuonne näkee ettei siitä aivan satavarmaksi uskalla mennä sanomaan. Mutta voisinkin tehdä tästä pikaisen joululahja toivelistan tännekkin.. 1. Alpha omega GTR 2. Omakotitalo 3. Objektiiveja kameraan. Ei mulla muuta... Ei taida pukki tänä vuonna tuoda. Eikä varmaan muulloinkaan. Mutta realistiset toiveet voisivat olla; suloinen myrkynkeittäjä sekä saa viettää paljon ystävien kanssa aikaa !
On aika tulla tänne yhtenä hymynä, fiilistellä epäonnistumisia ja samaan aikaan olla vain iloinen kaikesta. Eli siis melko hyvä olla mitenpäin vaan onkaan. Tänään lyhyesti mutta ytimekkäästi kaikki. Aloitetaan vaikka kertomalla että mulla on oikeasti maailman parhaat ystävät ! Lyhyestäkin viikonlopusta saa paljon irti vaikkei kaikkia haluamiaan ystäviä näkisikään. Toivottavasti pääsee ajoissa taas kotiin viettämään aikaa niiden ihmisten kanssa joiden kanssa on hyvä jakaa hyvät ja huonot hetket. "Kun yksi onnen ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Me vain tuijotamme niin kauan sulkeutuvaa, ettemme näe sitä toista, joka on meille auennut." Jatketaan aiheeseen josta mainitsin viimeksi, postipate oli tosiaan tuonut paketteja ja siitä se ilo vasta alkoikin. Kaikki tavarat ehjänä perillä ja oikeita. Näin päivää myöhemmin voin kyllä taas ihmetellä tohelointiani. Uudet kuulokkeet sain hukattua ja rannekkellon sain hajotettua. Aivan mahtavaa ! Mutta ei kahta ilman kolmatta, autoa hätäisesti tankatessa tuli tankattua vahingossa omille kengille... Näin ei käy kuin mulle ! No kyllä ne converset sitte varmaan 98llakin liikkuu... Ja nyt olenkin sitten varmaan virallisesti se "bensalenkkari" . *onnesta huokaisu, helpottunut, stressaamattomuuden tunne. Tämä on paras fiilis mitä tiedän, tällä hetkellä muutamien ihmisten seura kelpaisi ja saisi tästä aivan uskomattoman hilpeyden kiskostettua helposti ulos.
Kuumetta ilmassa, epävarmuutta ilmassa jep jep. Kuumetta, en tarkoita sillä että olisin kuumeessa vaan lähinnä ulkomaan matka, auto sekä asuntokuumetta pukkaa. Autokuume alkaa olla pahimmillaan jo aika vakavakin vähän väliä ja tuleekin ihasteltua liikaa usa:n gtr foorumeita *kuolaajaitkee. Miksei joku kukaan haluaisi omaa asuntoa? No kerrostalo ei houkuta paitsi ehkä nykissä tai losissa. No asiasta uuteen, olisi hienoa omistaa omakotitalo jonka saisi sisustaa miten tykkää. Sisustus ei välttämättä kenenkään naispuolisen mielestä olisi niin.. Ekös ne autotkin rakenneta oman maun mukaan?
Rankka viikko takana, hymy suun pielessä ja helpotus laskeutuu illan pimetessä keholle. Viimeinen viikkoon vietetty metsässä kaukana kaikesta, miltein koko viikko ilman ruokaa ja unta. Olo on silti hyvä ja koko matka takaisin ajettaessa tulikin fiilisteltyä ja kuunneltua musiikkia erittäin lujaa jammaillen. Menikö kaikki kuitenkaan niin hyvin kuin piti? No menihän ne, mutta entäs muuten? Onko kaikki vain niin nurin kurin että tuntuu siltä kuin puutkin kasvaisi väärinpäin?
Viimeisiä viedään vihreissä, siviilissä luistaa asiat ystävien kanssa ja heitä ehtii pian näkemään enemmän ja enemmän, mahtavaa ! Poikien kanssa viimeisen illan kunniaksi tehtiin meille teltan viereen tottakai oma "joulukuusi" jotta saatiin vähän fiilistä pystyyn vielä väsymyksen ja nälän rinnalle. Huomenna takaisin kotiin ja katsomaan mitä postipatet on kuljettanut kasakaupalla kotiovelle. On aina yhtä jännää saada paketteja vaikka tietääkin mitä ne sisältääkin.
Nyt on aika ruveta lepäämään viikon edestä joten...->
On aika pyllähtää punkalle, ottaa iTuotteet vierekkäin eteen ja ryöstättää tabletilla nettiä puhelimesta. Hyvä musiikki, parempi mieli. Atria tai sony samapa se mutta sloganista saa väännettyä mitä vain. Tuli tänään vietettyä hyvän ystävän kanssa aikaa kierrellen kauppoja letkeissä vaatteissa, kummasteltua maailman menoja ja pitää huolta samalla hyvistä ihmissuhteista. Oikeastaan koko viikonlopun on saanut olla yhtä hymyä, torstaina mm. Kotiinpäästyä löytyi eräs kappale joka sai olon rennoksi ja kerrankin nautti erinäisistä asioista. Kahden hurmaavan neitokaisen kanssa kiinalaisravintolassa piipahtaminen muljautti tämän herran sydäntä niin, ettei tarvitse edes ihmetellä miksi he ovat niin ihania. Pitäisi muistaa kiireen, stressin, syksyn ja talven pimeyden aikana siltikin vain pistää se kirkkaan keltainen takki päälle, kirkkaan punaiset housut jalkaan ja olla se ilopilleri joka kehuu parhaita ystäviään koska he ovat vain tärkeitä "Jokainen 60 sekuntia, jotka vietät vihaisena on minuutti onnellisuudesta pois, jota et koskaan tule saamaan takaisin."
Viikonlopun aikana on tunteet pyörinyt laidasta laitaan. Siltikään tätä hymyn määrää ei voi pyyhkiä millä tahansa keinoin meikäläisen suulta pois. Parhaiden ystävien kanssa laatuajan viettäminen on parasta mitä voit vain saada ! Lauantain pikkujouluissa pitkästä aikaa sai jutella hyvän ystävän kanssa jonka kanssa on toheloitu paljonkin viime kesän aikana ! *pikkuveli valvoo !
Vaikka olo tuntuukin hyvältä, niin samalla tuntuu pahalta. Kotiin mennessä istut sängylle,vilkaiset olan yli ja näet vain Hemmon, mutta toivot että siinä olisi joku muu. Hemmo on yksi niistä, joka saa minusta erittäinkin omituisen henkilön. Joillekkin se voi olla esine, jollekkin se voi vain olla. Mutta mulle, muistot ja lupaus siitä että pidän aina huolta siitä....
Vinkkinurkkaus; jos olosi tuntuu tyhjältä, etsi rentouttavaa musiikkia, avaa verkkokauppa sekä vilkaise tilipussukkaan. Tee itsesi tyytyväisemmäksi ja nauti. Toimiva paketti, testattu ja hyväksytty allekirjoittaneella.
Luksusta, mammonaa, hymyä, surua, kylmyyttä ja kuumuutta sisältää tuleva kuukausi. Aloitetaan vaikka luksuksesta. No okei en nyt ehkä luksukseksi sanoisi, mutta hei ! Miltä tuntuu laittaa vuoden jälkeen ekan kerran käytännössä vaatekaappiin uusi sisusta. En nyt tosiaan puhu sen remontoimisesta, vaan ihan oikeasti uusien vaatteiden ostamisesta. Keskiviikkona rapsahti tilipussiin pieni pullahdus ja kyseessä oli muutakin kuin paineella työnnettyä ilmaa, nimittäin veronpalautuksia rapsui mitäkin miellyttävämpi summa piristämään tulevia pakkas säitä. Vanha vaatekaapin sisusta näytti hyvin yksitoikkoiselta (no okei koska kaikki on lattialla...) sillä siellä oli niitä samoja vaatteita päivistä toiseen joihin ei ole koskettu sitten vuoden ? Kauaa ei kuitenkaan tilipussukan täytettä tarvinnut ihailla sillä tiedossa oli jo pari tilausta, jotka on jo itseasiassa jossakinpäin maailmaa matkustelemassa kohti kotia. Suurempi syy vaatekaapin yksitoikkoisuuteen on tuo muodikas kurkkusalaattipuku joita löytyykin itseasiassa runsain määrin siitä vaatekaapista jota käytetään useimmiten. Vaikka sitä tiedostaakin ettei niillä vaatteilla tai ylipäänsä rahalla sitä onnea saada, niin kyllähän se pistää miehen tai naisen hymyilemään kun saa vain painaa sitä "Ostoskoriin" nappia välittämättä niinkään sen hinnasta.
Pitkä viikonloppu edessä, jesjesjes. Hehkutetaan nyt koska ensi viikolla palellaan. Jepjep niinkuin arvaatte varmaan niin alkaa intti olemaan aika taputeltu. Ensi viikoksi loppusotaan ja sen jälkeen palautellaan varusteita heti tulevalla viikolla. Eihän noissa leireissä niinkään muuta vikaa ole kuin se, että paleltaa ja ajatuskaan ei lämmitä moisessa tilanteessa. Tänään kuitenkin sain hyvinkin mieltälämmittävän puhelun. Eräät ystäväni soittivat ja kysyivät missä mennään ja mitä touhutaan. Lyhyehkön ristikuulustelun jälkeen tehtiin miittingiä huolttiksella ja lähdettiin syömään kolmestaan kiinalaista. Kyseistä tapahtumaa ei voi oikeastaan edes kuvailla mitenkään, tai no... Ootte rakkaita vaik ootte valpperist ja askasiist... No huomenna voidan sitte olla surullisia kun tulee äskeisen kommentin jälkeen musta silmä, eikä todellakaan meikattuna.
Jos oletetaan, että sinut laitetaan taloon, jossa on sokkeloinen käytävä ja huoneisto ja sieltä pitää selvitä ulos. Ulkona odottaa se joku jonka kanssa mahdollisesti pystyt jakamaan ne hyvät ja huonot hetket. Olen todennäköisesti kävellyt sokkeloon, sieltä ulos pidemmän käytävän alkupäähän. Minnehän se mahtaa johtaa ?
Pieniä elämänviisauksia sillointällöin tulee itselleen hoeskeltua ja kaikella on tarkoitus. Myös sillä että elämä on kuin vessapaperi, välillä pyyhkii hyvin ja välillä huonosti. Kaikki loppuu aikanaan, myös vessapaperi joten jos olet epävarma elämäsi kulkusuunnasta. Katso elämääsi taaksepäin, ja lähde sen vastasuuntaan niin suuntasi on varmasti oikea.
Moni nuori varmasti haaveilee hienoista autoista, ulkomaanmatkoista sun muista hienouksista joten hypätäänpä vaikka omiin pöksyihin ja vilkaistaan millaista todellisuus on. Ulkomaanmatkoista haaveilua on taatusti tehty jo parin kolmen vuoden edestä. Lähinnä usa:han kiehtoisi lähteä, mutta mikä ettei japaniinkin ? Japanilaisilta tulee mm. hienoimmat autot, tai mielipiteitä on monia mutta itse ainakin kuulun niihin harvoihin ja valittuihin jotka rakastavat ajaa OIKEALTA. Kyllä, voin vastata suoraan kysymykseen "Eikö oikeelta oo vaikee ajaa?" että ei ole. Se on oikeastaan helpompaa mitä vasemmalta. Tuon kysymyksen kuuleminen ei ole kovinkaan harvinaista. Mene kauppaan niin joku taatusti tulee utelemaan että mikäs auto tuo tuollainen on. Ja kyllä, itselläni on sellainen auto joka herättää mielenkiintoa myös muissa kuin poliiseissa, nimittäin monen nuoren unelmana saattaa olla tuollainen. Omana unelmanai pidän silti edelleen saman merkin ja mallin kannattajaa, mutta korimallia uudempaa sekä sitten uuden sukupolven mallia eli pelkkää "getaria".
Oli pakko laittaa viellä syksyn vika ajokuva kabiinista :)
Paras tapa aloittaa jokainen päivä on herättyään miettiä, eikö olisi mahdollista tänään tuottaa iloa edes yhdelle ihmiselle. Perjantaina tuli kavereiden kanssa lähdettyä viihteelle. Kaupungilla kävellessä sai eräät kadut paljon muistoja esiin. Kopkolmion läpi kävellessä muistui eräs Tammikuinen talvipäivä mieleen. Coffee housen cafe lattet ja pöytään istumaan. Eräs kappalekkin soi melkein päässä kun niin vahva muistikuva tuosta. Siitä päivästä alkoi suuret muutokset. Elämäntavat, musiikkimaku sekä henkinen kasvu. Sen jälkeen on pyritty olemaan henkisesti vahva ja seisomaan sanojensa takana "Elämä välil aika mielisairast ja tekis mieli hyppää pois laivast. Mutku ei voi. Ei saa olla heikkoi. Oon se jäbä joka sanojensa takan seisoi." Viikonloppuna väsymys painoi, lauantaina tuli noustua vasta 5 aikaa päivällä sängystä ja sunnuntaina oli muutenvain aikainen herätys.
Talvi lähestyy tulemistaan tai oikeastaan, viikko sitten sunnuntaina +3 vesisadetta ja tänään -23 lunta maassa. Kesäautot seisonnassa ja talviautot valtaavat kaupunkien kadut. Mitään sen suurempia intin fiilistelyjä en jaksa rustailla tänne muutakuin tätä kirjoittaessa istuskelin leirivartiossa 01.36 yöllä ja aamuja oli jäljellä 38. Tätä päivää elättäessä tj luvun voi taas pian ruksata yhtä pienemmäksi ja pian pudottaudutaan 20 puolelle, meinaan nyt tai no tarkemmin 38 minuutin kuluttua on 32. Tämän viikonlopun piristys oli mahtava, erästä ystävää en muutamaan viikkoon nähnytkään ja hän oikein sädehti iloa, mahtavaa ! On muuten mukavaa että joulukuun puolta eletään, pieni lompakon paksuunnus veronpalautusten yhteydessä sai meikäläisenkin avaamaan internetin ihmeellisen maailman ja hetimiten oli löydettävä jotain ostettavaa. Uskokaa tai älkää, löysin paljon kaikkea mitä pitäisi ostaa ja yksikään asia ei liity autoon mitenkään. Siispä ostoskori on täytetty runsaan 400 euron edestä vaatteita. Naurattaa tai ei, mutta on aika kaataa vaatekaappi nurin ja lyödä uutta tavaraa tilalle.
