Tavataan laituril, pimeält piilos. Aika levittää siivet ja puhaltaa pölyt täst amfibi-arkist ja vapautuu peloist, veloist. Veks näist kyynisist keloist.

Hehkutuksen hehkuvalo, viimeaikoina on alkanut lamppu syttymään tähänkin kesään. Lämpöä piisaa arjesta revitään kaikki irti ja viikonloppuina rellestetään. Huikeita tapahtumia toistensa perään. Ah, nautinto. Kaverit, ystävät ja kaikki on vapaata, niin vapaata kuin vapaa voi olla. En tiedä mutta torstain nollauksen jälkeen, arviolta noin tuhannen kilon taakka tippui harteilta. Tarkalleen en tiedä mitä se oli, eikä edes kiinnosta. Asioiden arvostus, hauskanpito ja muu positiivisuus vaan on se juttu. Miten paljon tätä fiilistä on kaivannut? Ilmeisesti aivan liikaa. Ehkä se on ollut poikkiteloin ahdisteena.

Viikot vierii, tapahtumia kasaantuu viikonlopuilta kasoittain, kaljakellunnat ja muut kesän normaalit häppeningit. Tänävuonna on "uskaltautunut" irrottautua siitä todellisesta normaalista.  "Runttaan vaihteen silmään ja sit vaan menoksi. Mä en tarvii tenoxii et tuntisin oloni rennoksi. Ei tylsii hetkii vaa yleensäkki hyvii retkii ja autol ajetaa Dim, siellä pyrkii seksii. En mieti kulutuksii, messis hukupussi.." 

Tällä hetkellä naamakirjan ja todellisuuden karut näkymät alkavat kertovan siitä että ikää on alkanut karttua hieman jo pienen pojan elämään. Ellei facebookin ihmeellinen maailma sitä kerro, niin todellisuudesta kuuluu. Kaverit, vanhat luokkakaverit ja muut tutut menevät naimisiin ja saa lapsia. On mukavaa toki olla ja nauttia kavereiden onnesta samalla kun itse vain rällästää toisen kaveriporukkapuoliskon kanssa.  En kyllä tiedä oliko tuo enään sana, samapa se mutta alkaahan totuus valjentumaan pikkuhiljaa. Ei tässä enään liian nuoria olla, eikä kyllä liian vanhojakaan.  En kyllä kadu hetkeäkään jota ollaan vietetty ystävien kesken. Vaikkakin haluaisi viettää kaikkien kanssa aikaa, seon täysin mahdotonta. Osa viettää romanttista leffailtaa poika/tyttöystäviensä kera, kun osalle ainoa romanttinen ele on halata sitä lampputolppaa pimenevässä yössä.

Joskus ehkä voisi viihdeillan jälkeen pyydellä tekosiaan anteeksi ja kiitellä kavereita ja ystäviä mitä on joutunut kestämään. Taidan  tai siis olen yleensä se ensimmäinen joka kerää hiekanmuruja suustaan maaten katulaatoilla tietämättä kuusta ja maasta mitään. Yliampuvaa? ehkä.  Vaikka miten yrittää, seon lähes mahdotonta kun kuuntelee juttuja eiliseltä illalta. Naurusta ei saa loppua millään ja vaikka miten yrität olla katsomatta toista niin sitä nauramisen määrää ei saa vain tukahdutettua kun pienikin muistutus tulee jostain tolvailusta taas esiin. Mahtavaa !

En tiedä mitä koko alkukesänä tajusin, odotin vain turhaan asioiden tapahtumaa. Helpotuksen huokaus, odotus on ohi. Taisiis ei kaikki, puhelin on hiljaisuuttaan pölyyntynyt eli ei taideta tässäkään erässä päästä ulkomaille, no joskus sitten "Kaikki aikanaan, kukin vuorollaan". Nyt on kuitenkin turhat ajatukset ja jarruttelut jarruteltu nyt on lupa pitää vapaata ja olla katumatta tekosiaan.  Taino pyritään jättämään hölmöilyt vähemmälle ja tehdä asioita niinkuin ne etenee.

Varmaan kymmenes kerta tolle biisille, mut pojot siitä. Kesäfiilistä kaikille

"Aivan hiljaa nyt paikoillani. Lasken mieles sekuntei, minuuttei, tuntei. Nuolasen tuulen suuntaan, keskiyön aikaan tulevaa tulvaa. Kun liekki lampuis sammuu. Nyt vaimenee laulut ja pakataan laukut. Siis muista mitä sovittiin. Kalibroin kompassin ja synkronoin kellon. "