tiistai 26. marraskuuta 2013

Ihmettelin miks mä käyn viel potal ekal, mut ku serkku on Johnny McMetal, local retard. Ja lempileffa Total Recall. Nii kyl sä tajuut, mun muumit tuli laaksoon vast tokal rekal.

Loost Koos - Sä tuut mun mieleen

 "Kaikki lähtee oikeest asenteest, vaik kaikki on perseest aina voi nauraa. Huumorintaju yhtä kiero ku tää maailma, otan irti mitä saan, ei kestä kauaa. "

Täytyy sanoa että päivä omassa rauhassa saa aikaan paljon. Kokopäivän musiikinkuuntelu puhdistaa hyvin mieltä, vieläkun olisi ulkona ollut niin olisi tullut oikein reippaalla kädellä puhdistusta. Eilen vai edellispäivänä löi päin kasvoja eräs asia joka auttoi tajuamaan asioita eri kannalta. Täytyy sanoa että taidan itse olla se osapuoli joka ansaitsee olla niinkuin on. Hyvin.  "On virran suu, mis kaikki kirkastuu.  Sä luet yhden riemuissa kirjan kuus. Nousee rihmastost alla puun. Tää satiiri sulle elävänä totee, luonto teki meille kuulonymmärryskokee."  Nyt on aika olla niinkuin tänävuonna piti ollakkin, nyt on aika kiilloittaa ne rattaat aivan kullankiiltäviksi ja unohtaa ruosteet.

Syksy alkaa olla ohitse, talvi alkaa näyttämään jo tuloansa. Pakkasta ja pieni kerros lunta. Taino ei sitä kerrokseksi oikein voi sanoa, mutta maa kuitenkin osittain on jo saanut pienen vaalean peitteen.


Sanotaan niin, että tämä vuosi kun vaihtuu niin odotukset ovat melko korkealla. Ei pelkästään sen takia että uusivuosi aiheuttaa uudet kujeet, mutta jos kuitenkin ensivuosi muuttuisi totaalisesti heti tammikuussa. Siihen ei olekkaan enään hirveästi aikaa ja ajankulun voi melkein jo huomata hidastuvan.
Pienenpienen kiillon on itseasiassa eräs ilopilleriystäväiseni saanut alkuunsa, kiitos sulle vaaleatukkainen sorateidenkingi ! ralli-late. En myöskään unohda muita joiden kanssa on oltu, norppa, rontti. pst. Myös muut. Ei se yhden henkilön tempaus ole ollut !  "Enkä mä oo tavannu ketää toista noi valovoimaista ja sun liike viilee ja vaarallinen ja ainutlaatuinen. Moni haluu olla sun viimeinen, tunteen täytyy olla etuoikeutettu, onnekas  jos samaan paikkaan kuljettu, ulkomaailma olkoot hetken suljettuna niinku verhot ja ikkuna." 

Pöytä on putsattu.

"Nää sanat ei tehny tätä laulua me piirretää puhdasta taulua, kuunnelles tätä kaaoksen kauhua."



maanantai 11. marraskuuta 2013

Ensimmäinen askel johonkin suuntaan on myös aina päätös ettet aio jäädä siihen missä olet.


Se fiilis kun saa jostain vanhasta kiinni, ajaminen on hauskempaa kuin pitkään aikaan. Radalla vietettyä aikaa ei vaan voita mikään tällä hetkellä. Kerrankin voi oikeastaan nauttia jostain täysin siemauksin kun muuten tuntuu potkivan vastaan. Itseasiassa, puolentoista tunnin tuijotuksen jälkeen nämä ensimmäisetkin sanat vasta sain tänne laitettua. En tarkalleen tiedä mutta hankalalta tuntuu nyt ulosanto, ihankuin jokin työntäisi sanat takaisin kurkkuun vaikka miten haluaisi saada niitä ulos. Voisin vaan katsoa erästä ohjelmaa läpi yön ja pohtia asioita ja haaveilla vastaavasta, mutta on ehkä parempi antaa pääkopankin levätä että pysyy edes hereillä töissä. Oli melkein ja oli kuitenkin pakko tulla väkisinkin silti päästämään pieni ajatus tänne, tuntuu ettei sukat pysy edes jalassa kun tekee mieli ajamaan niin kovasti, puhumattakaan eräästä toisesta asiasta.


Nyt kuitenkin, jätän arvailuja kysymyksiä ja paljon muuta tänne aukinaiseksi.

- Ensi kertaan->


jos muistat, tiedät, miten siedät. Kommentoi.


tiistai 5. marraskuuta 2013

Aika kulkee eteenpäin laukaten, nykyhetki pian muisto kaukainen. En haluu miettiä päivittäin, mitä joskus tein tai mitä jätin tekemättä. Pidetään yhtä ja yhteyttä. Kukapa ei kaipais päiviin hyvää täytettä ?


Ehkä sain napattua itseäni niskasta jo nyt ja sainkun sainkin tämänkin sivun jälleen auki. Parinpäivän reissu hesassa tuli vietettyä kursseilla, eli nyt ollaan viisaastakin viisaampia, vai ollaanko? No jokatapauksessa tuli vietettyä kyllä erittäin hauskat paripäivää. Saatoin jopa ajatella hetkellisesti, että tuonne mä haluaisin ehkä töihin. Huomenna ollaan taas puolessavälissä viikkoa huhhuh, no jokatapauksessa voisin koittaa saada arjesta irti kaiken ja mennä ajamaan taas jälleen kerran. Joko purkamaan ylimääräistä energiaa tai sitten nauttimaan siitä mistä tykkää tai sitten molempia. Piti tosiaankin viikonloppuna hakea goprolle uusi kypäräteline tai sitten valjaat sille, ei vaan sattunut kauppa olemaan enään auki joten ei siis sellaista vielä(kään).



Tiedän, nuo kuvat on jo aijemminkin ollut mutta laitoin juuri sen takia ne, että pitkästä aikaa monttis alkaa viemään aikaa niinkuin kuuluu. 




Ihan oikeastaan en tiedä missäpäin suomea haluaisin asua, tuntui tuo vantaalla käyminen jotenkin siltä, että olisi ehkä ihan hyvä muuttaa pois täältä välillä. Ei ihan vaan sen takia, että kaikki menee mönkään ja kaikki puhuu toisistaan niinpaljon kuraa kun vaan kerkeää, vaan sen takia että olisi vaan jotakin uutta. Alkaa olemaan melko nähty tämäkin kaupunki jo vaikka täältä ei oikeastikkaan ole juuri mitään nähnyt. "Niin paljon kysyttävää, siitä mitä kuulen ja siitä mitä nään. Niin paljon kysyttävää se sekottaa mun pään."  Mulla on tässä muutamanpäivän muutenkin pyörinyt päässä kysymyksiä, ihan vaikka ensinalkuun, miten saan kirjoteltua jotain noita hyviä ajatuksia ulos? Niitäkun on muttakun alkaa noita sitten ekalla sanalla kuvaamaan niin pää vetää lukkoon. "Kysyttävää, sekottaa mun pään, kysyttävää."
"Missä rakkaus on, tai oikeastaan mitä rakkaus on?Miksi ihmiset katsovat aikaa, sillä aika katsoo meitä aina.Miksi ihmishenki on niin halpa? Onko huominen varma?Ihminen teki maahan rajat, mutta eikö maapallo ole yks ja sama?"





"Pään sisällä melu ja kauhea kaaos
Kun tulee talvi, kun tulee kaamos
Meillä päin se on pitkä, pimeä ja kylmä
ja nuoren Stepan ajatukset pelottavan synkät
Toivon ja ootan, kunpa kesä jo ois,
niin vois riisua nämä rumat kalsarit pois
Sori, jos nyt alan vähän hourimaan,
mut mitä jos aurinko ei enää nousiskaan?"

Hyvät biisit saa fiiliksen nousemaan aamusta oikeasti korkealle. Voisin vaan kokopäivän kuunnella silmät kiinni hyvää musiikkia ja antaa kaiken mennä ohitse. Tai ehken ihan kaikkea..? On jotakin jota aina on lähestulkoon pakko tehdä, raitis ulkoilma tekee hyvää ja oikeastaan tekisi mieli mennä vaan johonkin katselemaan vaan tulevan talven touhuja, ihmisten kiirettä, stressiä ja muuta sellaista. 

"Musiikki on sielun ruokaa, anna mulle ruokarauha
Oon pyrkiny hymyllä menemään,
ku sillon ihmiset tykkää minusta enemmän
Ja pidän pääni, kun elän elämääni
Teen siitä kauniin, eikä se oo väärin"


Kesä sais mun puolesta saapua jo, odotan innolla jo että pääsen taas fillaroimaan. Voisin kyllä hommata uudenkin pyörän pikkuhiljaa, on se vaan hauskaa. Joskus viime tammikuun tienoilla hommasinkin ihan vartavasten uuden kypärän, käytin sitä jopa kerran tänävuonna. Ehkä olis syytä käyttää useamminkin, mutta se vaan yleensä menee silloin vasta päähän kun alkaa pelleilemään enemmän. Kaipa se vähän on vika siinäkin ettei sen kanssa pysty kuuntelemaan musiikkia, ellei hommaa nappikuulokkeita.
  Kohta varmaan ravaan ympäri taloa kun ei pääse tätä energiaa purkamaan minnekkään, en käsitä mistä se tulee mutta se ei haittaa yhtään. Energia kun valtaa kropan niin sitä ei voita mikään !




 Muistakaa se kypärä ! Ei se oikeasti ihan turha kapistus ole. Mullakin olis varmaan kymmeniä eri kypäriä, jos olis rahaa laittaa se määrä mitä oikeesti niitä haluais/tartteis. Ainakin noi motokypärät mitä omistan niin on sen verran jo saanut osumaa että ne menee kyllä hyllylle koristeeksi. Muutama aivotärähdys per kypärä on jo liikaa mielestäni kypärän toiminnan kannalta..



 Tekisi mieli haaveilla, äh ! ympäriämpäri amerikkaa autolla ajaessa crossia… Ehkä mä menen vaan nukkumaan..

Tökkää jos tykkäät.