Ehkä pieni askel maailmalle, suuri askel minulle. Joten jo pidempään haaveiltu ja höpötelty aihe sai tuulta pelkkien puheiden alle. Pöydän kulmalla on pullo coronaa limeviipaleen kera ja tyhjä lasi jäineen, muttei pölyistä paperinippua jossa lukee yläkulmassa puolustusvoimat. Se on vihdoin postissa. Hakeutuminen rt hommiin on suoritettu ja puhelua odotellaan kovasti. Kuitenkin suurin haave jäi näkemättä, mutta ei se niinkään haittaa tai omalla tavallaan haittaa. Ei voi mitään joten ehkä joskus jos aukeaa operaatio sinne vielä niin sitten, ken tietää? Suuria kysymyksiä, pieniä vastauksia. Miksi oikeasti? vaikea selittää mutta sen vain tietää kun kohdalleen sattuu.
Paremmalla ajalla koitan päivittää lisää ja enemmän joten laitan muutaman kuvan loppuun, mutta nyt kouvolaan taino nukkumaan mutta viikonpäästä perjantaina taas kouvolaan ja odottavan aika on liian pitkä !
keskiviikko 27. helmikuuta 2013
maanantai 25. helmikuuta 2013
Voi nallee naurattaa ja tarttuu siihe ovenkahvaa, hymysui ei tarvii merkonomii tutustuu
Jospa sitten tullaan tänne huokaisemaan onnesta välillä. Välillä tuntuu että maailma kohtelee kurjasti, välillä liian hyvin ja välillä niin ettei edes usko silmiään. Nyt voidaan siis ottaa viimeinen kohta pyörittää silmiä, olla hämmästyneitä ja erittäin onnellisena saa mennä nukkumaan. Aurinko lämmittää mieltä, kevät tulee, kesä tulee ja ehkä mansikkana päälle eräs tulee. Asioita sattuu ja tapahtuu, jotkin vaan ei ole sattumaa ja jotkut ovat. Erittäin hyvin levätty viikonloppu ! Väymys ei paina, eikä paina mikään muukaan. On sanontaa että redbull tuo siivet, mutta en ole moista hetkeen juonut ja olo on erittäin kevyt, hyvä sekä energinen. Perjantaina tulikin pieni palautus maanpinnalle katsoessa mahdollisesti tulevaa, "alas" ei pääse enään joten on pakko tyytyä/turvautua toiseen vaihtoehtoon. Käy sekin yhtälailla mutta halu oli niin kova... Lääkäreissä on ravattu ja huomenna viimeiset paperit vihdoinkin ennenkuin paperit kolahtaa postilaatikkoon ja matkaa kohti huovinrinnettä, toivottavasti paperit nyt riittää ja saisi vaikka täydennettyä jälkeen..
"Ei Matti nuku hiihtopipo ohimolla
Vuorattuna foliolla, elän viikon kolikolla
Rauhanturvaajat on sotilaita toimissaan
Päättäjät päättää päivänsä voimissaan"
maanantai 11. helmikuuta 2013
Jos kuskiks jään, ajotyyli on semmonen, et pelkääjän paikka on nimensä veronen. Hetkonen, onks tää oikee juna varmasti? VR:n aikataulut luotettavia ku narkkari. Jumissa junissa, tuskissa bussissa.
Taas on pidempi aika kun ei ole tullut kirjoteltua, no kiirettä piisaa ja oikeastaan on siihen eräitä tai eräs syy miksei jaksa eikä edes ajattele iltaisin avaavansa konetta. Paljon tekemistä ja paljon asiaa vai onko sittenkään? No tekemistä piisaa mutta asiaa ei niinkään, juttelu niistä näistä saa pelkästään hymyilemään jo muutenkin.No okei, eräs saa hymyilemään. Kameran kanssa on tullut taas hiukan leikittyä, tai oikeastaan viikonloppuna kamerankäyttökin jäi, mutta sillä ei ole mitään merkitystä sillä oli paljon muutakin mihin halusi keskittyä. Kuitenkin perjantaina tuli töiden jälkeen otettua pikkuinen spurtti jotta ehti rautatieasemalle viideksi. Siitä hyppy junaan ja suuntana kouvola. Kouvolassa tulikin vietettyä uskomattoman hienot hetket ja jos vain olisi ollut mahdollista, olisin jäänyt sinne. Tietyt asiat jäi harmittamaan reissusta, ei tullut otettua kuvia ja sitten muutamia muita mutta ne jääköön niiden tietoon jotka tietää. Taisiis joka tietää.
Sunnuntaista arkeen arjesta uuteen viikonloppuun. Tulevana viikonloppuna olisi pitkästä aikaa tarkoitus mennä ulkoiluttamaan monttista. Siitä onkin aikaa kun viimeksi on käyty ajamassa joten vihdoin ja viimein pääsee taas koittamaan miten sitä pysyy pystyssä. Tuli sunnuntaina pyöräytettyä piikkipyörät alle ja taisi aika mennä suurin osaksi siihen että touhusi muuta kuin sitä itseään tehden. Mm. valokuvaaminen tuntui hyvältä idealta samassa.. Tällä viikolla pitäisi muutama pakettikin saapua taas kotiin mm. alpparin niskatuki tuli tilattua kulahtaneen leattin tilalle joten sitä odottaa melkoisen paljon jo, jos vaikka viikonloppuna saisi testaukseen.
Maanantai masennus, vai miten se meni? Ei vissiin tämä päivä mennyt niinkuin suunniteltiin, no okei hyvä fiilis kun tuli vähän uusia vaatteita osteltua sun muuta, mutta muuten sitten ärh. Miksei aikaa voinut pysäyttää pe-la akselille? Ikuisesti.
sunnuntai 3. helmikuuta 2013
Anteeks vaan jos koputan sun ovee yöllä, et ollu täällä päivällä. Anteeks vaan ku tuun sun sohvalle nukkumaa, kotona on kylmä.
Joka aamu ja joka ilta saa mennä hymyissä suin nukkumaan. Mitenköhän sen sanoisi, asiat on hyvin. Se riittää. Tai oikeastaan, sanoinkuvailematton hyvin. Te ette edes tiedä miltä musta tuntuu, susta tuntuu tai kestä vaan tuntuu. Sen tiedän että tää on oikee tie ja tän tien kyltissä lukee onnentie. On se kilsa, kaks tai kolmesataa, aivan sama mutta parempi jatkaa matkaa tuijottamatta taustapeiliin, siellä ei heijastu auton valot eikä auringon säteet vaan korkeintaan jarruvalot. "sä oot aika punanen ja kulmikas ku stop merkki" Kaikki tuntuu luistavan, eikä vain siksi että on liukasta vaan myöskin muut asiat. No okei tuntuu musta välillä pahallekkin, missä on kaikki tekeminen näin talvella? aika kuluu hitaasti etenkin viikonloppusin ! Pelataan ehkä bilistä useammin? sopii mulle ! Ehkä mä viellä tänne jotain joskus saan enemmän kirjoteltua, joku voisi ehkä valaista mitä haluaa tietää..? tiedä tuota.
"ei sun tarvii osaa laulaa, sä yllätät mut kuulostamal niin hyvältä kertomal vaan mitä sulle kuuluu"
Tilaa:
Kommentit (Atom)








